JOULUN JÄLKEEN

Kuukausihan tässä on taas vierähtänyt ja samalla Joulu ja melkeimpä vuodenvaihdekin ehtineet mennä ohi. Rouvasta on tullut näemmä kovasti paljon hitaanpuoleinen noissa sytytysasioissa.

Hitaasti rouva syttyy lähtemään minnekkään ja vielä hitaammin tekemään yhtikäs mitään. Rouvasta on varmaankin tullut laiska tai vanha tai tylsistynyt tai jotain sinnepäin ei rouva osaa nyt hetimiten sanoa miten siinä on käynyt.

Jokatapauksessa tuo Joulukin mennä vilahti ykskaksyllättäen ohi, eikä TorinKulmalla ehditty edes kyytiin...

Pientä Joulunlaittoa TorinKulmalla oli, jos ei nyt muuta niin kyllä Joulupukin apuna piti pikkuriikkisen olla, jotta kaikki saivat lahjansa. Rouva ja herra avustivat noissa mummittelupaikan lahjajutuissa Joulupukkia ja ihan pikkiriikkisen TorinKulman pukkiakin. TorinKulmalla kun ei ole aikuisille osteltu lahjoja ei miesmuistiin tai siihen muistiin kun TorinKulmalla on asuttu. Nyt kuitenkin yhdet pikkuiset herralle ja rouvalle ja aikamiespojallekkin pieni lahja, kun Jouluaterialla TorinKulmalla kävi.

Jouluostoksilla rouva ja herra kävivät noissa naapurikaupungeissa, eihän nuo ostosreissut nyt niin kovin Jouluisilta tuntuneet, kun maa oli musta ja sumua niin ettei eteensä nähnyt. Ei rouva tälläisestä Joulusta mitään ymmärrä, ei sinnepäinkään. Rouva ymmärtää vaan valkosesta joulusta ja vähän vaikka pakkasenlaisestakin Joulusta.

Vielä TorinKulmalla on ihan pikkusen Joulua, niin tai senverran kuin sitä TorinKulmalle laitettiinkaan. Ei rouva ole vielä viittinyt noita vähäisiä punaisia juttuja alkaa pois keräämään, ei sinnepäinkään, kun tuo TorinKulman herra tykkää niin maanperusteellisesti punaisesta ja TorinKulmalla ei punaista ole näkynyt sitten viime Joulun tai miten se nyt menikään, ei rouva kyllä muista oliko TorinKulmalla viimeJouluna Joulua ollenkaan...

Mummittelupaikan väkikin kävi TorinKulmalla ja rouva on niiiiin onnellinen suklaisista sormenjäljistä makuuhuoneen peilissä, jottei ole niitä malttanut pois pyyhkiä. Joka päivä nuo pienet suklaiset käsien jäljet tuovat hymyn niin rouvan kuin herrankin huulille.

Rouva tuossa muisteli, jotta neljä kokonaista vuotta rouva on ollut TorinKulman rouva, sitä ennen rouva oli vaan rouva, kun asui siellä mummittelupaikan kaupungissa.

Joulukuvia TorinKulmalta, toivottavasti ette vielä ole kurkkuanne myöten täynnä Joulua...

Ihanaa Uutta Vuotta kaikille ihanille!

VIRUS

TorinKulmalta hyvää iltaa ihanat!

Se on TorinKulmallakin marraskuu vaihtumassa joulukuuksi. Lokakuusi jäi hakematta, mutta TorinKulman herra haki sitten marraskuusen. Kuusi ku kuusi, rouva on siihen ihan tyytyväinen ellei jopa onnellinen kuusen olemassa olosta.

Rouvalla meni tässä jonnain menneenä viikonloppuna elämänkirjat sitte ihan sekasi. Rouva kun on tuolla facessa ollu ainavaan ja yhtämittaa. Ollut siinä ryhmässä ja tässä ryhmässä ja kaikkea pitänyt lukea het aamusta alakaen. Uuvella puhelimella rouva paljon siellä oli, rouva kun sai aikamiespoijalta sellasen hienon kapistuksen lahjaksi tuossa marraskuussa ja mikäpä sillä siellä oli faseillessa.

Yks sunnuntai-ilta muutti TorinKulman rouvan elämän kertaheitolla, ei rouva tarkota, jotta elämä nyt ois niin mullinmallin mennyt, ei sinnepäinkään, mutta kun rouva imuroihti viruksen läppärille, eikä se varmaan mikkään ihan pieni virus ollutkaan, kun siitä ihan uutisissa televisiossa kerrottiin. Rouva oli niin mahottoman utelias, jotta alako avaamaan kuvaa ja kuvan kautta se tulla tupsahti. Eihän siinäkään mittää, mutta kun se levis ympäriämpäri ihan jokaiselle eikä rouva saanut facea kiinni niin rouva sitte soittamaan tekniselletuelleen, joka hethopussa tuli rouvaa auttamaan.

Tulihan TorinKulman läppäri sitten siivottua sisältä ja ulkoa ja nyt TorinKulmalla on ihan kuin uusi kone ja rouvakin siivosi itsensä pois koko facesta.

Ei rouva sitä voi sanoa, jotteiko teitä ihania ole sinne ikävä, mutta ihmeen vähillä vierotusoireilla rouva on selvinnyt tähän asti. Katotaan katotaan...

Onhan TorinKulmalla toki muutakin ollut kuin viruksia. Ihan sitä mahottoman pikkusta ollaan käyty kahtomassa ja muitakin pikkuisia. Voi jesta kun ossaa pienet ja vähän isommatkin olla sulosia ne kaikki mennöö suoraan syrämeen  <3 Kahtomisreissulla on sitten tullut käytyä asioilla ihan muutenkin, kun siellä mahottomanpikkusten pitäjässä on olevinaan niin palijon enemmän kaikenlaista ja kaikkea kun täällä TorinKulman herran ja rouvan pitäjässä.

Onhan TorinKulman rouva ja herra saaneet mahottoman hyvää palvelua monessakin paikassa, mutta eihän niin hyvää palavelua ole olemassakaan, mitä rouva ja herra sai Japolla ja RuokaVinkissä. Rouva ja herra kiittää ja kumartaa!

Rouva on ollut nyt huomattavasti paremmassa voinnissa, kun viime talvena ja keväänä ja kesänä ja... Rouvalla on kivut hellittäneet ja sen myötä rouva on pystynyt vähän liikkumaan ja sen myötä on kaikki rouvan mielestä paljon paremmin. Onhan rouvalla toki kovat särkylääkkeet, mutta ei rouva niin pahana sitä pidä, kun niistä on ollut  paljon apua.

Uusi mattokin pääsi olohuoneen lattiaan meneenviikon lauantaina. Rouvahan tykkää mahottomasti valkosesta, mutta kun ne valkoset sukat ei ole enää muotia, niin on pakko maton väri valita sukkien värin mukaan.  Matto tuli ihan vahingossa, valopallon haku reissulla tuolta naapurikaupungista. Rouva on ihan onnellinen puoleenhintaan ostetusta tummanharmaastakarvalankamatosta! Sese toi joulun TorinKulmalle!

Rouva tykkää kovasti kaikkien ihanista kommenteista, nytkun rouva ei enää ole siellä facessa, niin kommenttia voi laittaa tähän TorinKulman sivulle tai ihan blogin kommentteihin.

Ihanaa Joulukuuta kaikille!!

PYHÄINMIESTENPÄIVÄVIIKONLOPPU

Heissuli vei ihanat, aikaa on vierähtänyt viimeisestä tapaamisestamme jo useita viikkoja. TorinKulman rouva kyllä selittää selittämästä päästyäänkin miksi näin on käynyt. Eihän se tokikaan rouvan eikä herrankaan syy ole ei sinnepäinkään, eikä se ole mummittelupaikanväen  syy, eikä aikamiespoijan, ei tokikaan. Se on ajan syy, joo o, rouva sen on ihan ittetykönään näin aatellut ja se on varmasti silloin totta. Aika menee niin nopsaan, ettei perässä pysy. Onhan rouva ja herra tästä asiasta monastikin puhelleet ja siitä miten nopsaan on rouvan ja herran ensitapaamisesta aika kulunut. Ei sitä näin äkkipäältä uskois, jotta yli 11 vuotta on yhteistä matkaa kuljettu. Nuoriahan silloin ja terveitä oltiin. Ei rouva sitä suremaan, ei sinnepäinkään, rouva on kovastikin palijon onnellinen, jotta on tuollaisen herran elämäänsä löytänyt ja on saanut maalimanensteksihanimman miehen kanssa viettää useitä yhteisiä vuosia. Eihän rouva sitä meinaa, jotteiko maalimassa olis muitakin maalimanensteksiihanimpia miehiä, ei sinnepäinkään, rouvalle ei vaan ole yhtään ketään muuta maalimanensteksihanimpaa miestä.

Tässä lokakuun loiskeissa, eihän rouva kyllä muista onko lokakuussa loiskinut, mutta mummittelupaikkaan syntyi ihana pienimies <3 Rouva oli jo pelännyt jotta rouvalta synnytys menee sivu suun, kun tuo rouvan kiputila on ollut aika korkealla, eikä liikkuminen ole ollut mitenkään helppoa. Joskus sitä vaan elämässä onnikin potkii ihimislasta ja sillon lauantaki-iltapäivänä se potkas sillä, että  rouva ei ollutkaan niin mahottoman kipeä. Mikä kaikkein onnellisinta, rouva ja herra pystyivät olemaan olemassa olevien lasten kanssa sen aikaa kun tämä pienimies tuumaili maalimaan tuloaan.

Onhan TorinKulman väki käynyt pikkuista ihmettä ihmettelemässä siellä mummittelupaikassa ja samalla ihmettelemässä vähän isompiakin ihmeitä. Ihania rakkaita kaikki <3

Pyhäinmiestenpäivä on ollut rouvan elämässä aina sellanen taitekohta, eihän rouva ihan tarkkaan osaa sanoa mikä taite, mutta rouva nyt vaan aatteloo, jotta Pyhäinmiestenpäivänästä alkaa jouluaika, joo o, kyllä rouva on sitä mieltä, jotta jouluaika on alkanut. Eihän rouva nyt kamalasti joulua tohise, ei sinnepäinkään, ne ajat ovat olleet ja menneet ja nyt vaan tohistaan ihan vähän.

TorinKulman rouva ja herra aatteli, jotta voisi vaikka tuota Pyhäinmiestenpäivää vähän juhlistaa ja hakea kakku tuolta pääkaupungin puolen Cafeesta. Sitähän rouva ei osaa sanoa oliko rouva ja herra etuajassa vaiko taka-ajassa, kun Cafeessa ei ollut kuin yksi puolikkaalta kurpitsalta näyttävä kakku, joka ei nyt ihan ispiroinut rouvaa ja herraa, mutta kun pää ei sano jokatoinen kerta mittää niin puolikaskurpitsa sitten otettiin. Eihän siinä mittää ihan hyvväähän se oli ja syötyäkin se tuli, vaikkei appelsiinikakusta saa mansikkakakkua tekemälläkään

Nyt on kuitenkin pyhät vietetty ja kakkua syöty Pipsukan kanssa ja aikamiespoijan kanssa,

Mummittelupaikanväen kanssa vietetään sitten joku toinen viikonloppu kahvitteluhetkiä.

Hyvää Joulunaikaa ja Joulunodotusta kaikille ihanille, kyllä sitä nyt jo saa vähän Jouluttaa!!!

PIKKELSSIÄ JA PIZZAA

TorinKulmalla on varmaankin elämä vähän palijon rauhottunut, eihän rouva siitä nyt niin kovin varma voi olla siitä rauhottumisesta, mutta rouvan mielestä on ollut hyvinkin rauhallista, kun yksi ainoa lääkäri on soittanut, eikä missään sairauspuolella ole käytykään. Siitähän rouva ei mene takuuseen, mitä mieltä herra viikosta on, onko herralla ollut rauhallinen viikko vaiko vähemmän rauhallinen???

Onhan rouva toki komenteerannut olevalla viikolla palijon enemmän kuin menneillä viikoilla. Rouva kun ei saa kaikkea tehtyä ihan ite vaan joutuu tämän tuosta ja hetkenpäästä pyytää apua, mutta herra on aina valamiina auttamaan.

TorinKulmalla on nyt puhonen pakaste ja vähän vähemmän jäinen, kurpitsapikkelssiä on tehty ja voi miten se on hyvää, jos vaikka joulupöytään yksi purkillinen jäisi tuota herkkua sitä rouva toivoo. Eihän rouva muista onko rouva ikuna ennen teheny pikkelssiä, jonninmoinen muistikuva olisi, jotta vanharouva olisi joskus aikoinaan tehnyt, mutta rouvalla voi nuo muistit vipottaa miten sattuu.

TorinKulman ihana naapurin rouva tuli käymään ja kysyi, jotta kelepaisko kurpitsa ja tottahan toki rouvalle kurpitsa kelepaa ja vielä kun saa mahottoman hyvän ohojeen, niin mikäs siinä, ei muutaku herra hommiin ;) ei sentäs, kyllä rouvakin yritti omanosansa kantaa kekoon pikkelssin teossa. Rouva luki ohojetta ja pilikko kurpitsaa ja oli muutenkin herran hupulaisena ja siinähän sitä yhteistyöllä sitä pikkelssiä saatiin aikaseksi

Rouvalla on päässä pyörinyt palijon enemmän, mitä ehtii ja pystyy tehä. Pyörii joulusukkaa ja melekeempä joulusuklaakin ja himmelit ja kaikenmaaliman joulujutut ja ennenjouluajutut.

Rantapallonmetsäsätys ei sitten jouluun kuulu ei sitten millään muotoa, se kuuluu niihin rouvan kaikenmaaliman DIY-juttuihin, joita on niin palijon jäänyt tekemättä. Rouva kun on aatellu jotta sänkykammariin pittää saaha musta lampunvarijostin. Kyllähän rouva on niitä intteristä larannut ja löytänytkin pilvinpimein jos jonkunkinlaista, mutta mikään ei ole oikein kolahtanut kohalle ja sitten rouva muisti, jotta rouva oli jossain nähänyt ohjeen paperinaruvarjostimen teosta ja rouvahan sitten aatteli, jotta rouva ihan noin vaan ykskaks pyöräyttää sellasen, kun Pipsukka on tuonut rouvalle mustaa narua ja liimaakin on...

Niiin sitä vaan pyöräytetään varjostin ihan noin yks kaks vaan... eihän se niin mene, ei ainakaan TorinKulmalla, eihän sitä palloa edes meinannut löytyä mistään, ei ilmapalloa niin suurta, ei jumppapalloa niin pientä ja rantapallot oli jo laitettu talviteloille, meinas jäähä suunnitelmaks vaan. Onneks TorinKulman väki otti ja lähti Keuruulle Megamarkettiin ja kun ei hetimiten palloja näkynyt niin herra sitten myyjättäreltä kyselemään. Sen rouva ja herra sannoo, jotta ei sitten niin ihanaa ja avuliasta ja vaikka mitä myyjää ole ollut sitten miesmuistiin. Myyjä päätti, jotta TorinKulman väelle pallo löytyy ja pallo löyty... On siinä asiakaspalavelija paikallaan!!!

Nyt TorinKulmalla on sitten Spidenmanrantapallo ja narua ja liimaa ja sitten vaan tekemään. Rouva kyllä kertoo sitten miten siinä kävi, tuliko pyöreä varijostin vai narukerä vai ...

Pikkusen sisustukseen kynttilää ja syysvaloa...

Tännään oli pizzapäivä, herra ja rouva tekivät yhteistuumin pizzaa perijantain kunniaks. Herkkuahan se on, ei siitä mihkään pääse.

Nyt ihanat nauttimaan syksyisestä viikonlopusta ja tekemään kaikkea mikä hyvän mielen tuo, eihän rouva sitä nyt tarkota, jotta pittää jottain tehdä, ei sinnepäinkään, voihan sitä hyväämieltä tulla aattelemisestaki ja aattelemattomuudesta ja vaan olemisesta.

Hellurei!

HÄVINNYT KIPUMUISTI

TorinKulmalla eletään vähän niinku uuvenlaista elämää, ei sitänyt mittää ihimeitä ole tapahtunu eikä mittää kummempia muutoksiakaan ole, mutta kun rouva on ottanut niitä henkilöllisyyslääkkeitä niin rouvan kipumuisti on hävinnyt. Eihän sitä nyt usko, jotta sellasta pääsisi tapahtumaan, rouvalla kun oli tuo muistivitamiinikin ihan jo myrkytysrajoissa, rouva kun aatteli parantaa muistiaan ja söi niitä muistivitamiinia joka päivä, ihan ohojeen mukkaan, mutta niin siinä vaan kävi, jotta liika on liikaa ja eihän sitä rouva nyt ossaa sanoa, jotta paraniko tuo muisti vai huononiko...? Jos kipumuisti mennöö ja olemassaolo muisti pyssyy entisellään vaikkei nyt parantuiskaan niin oisko se hyvä vai huono, eihän sitä ossaa sanoa. Siitähän rouva on tosi kiitollinen, jotta muistaa vielä kuka on ja missä on ainakin vielä tällä hetkellä. Elämää ei ikkää tiijä etteenpäin, mutta nyt on hyvä.

Sellasia pieniä ihimeitä on noijen henkilöllisyyslääkkeiden kanssa ollut, jotta rouva ei ole jokapäivä ihan niiiin kipeä mitä on ollut  rouva on saanut elää ainakin kaks tai kolome päivää pienemmillä kivuilla ja rouva on pystynyt tekemään muutakin kuin valittamaan ja istumaan sohovan nurkassa.

Iso asia on ollut kun rouva on pystynyt leipomaan omenapiirakkaa, vaikkakin istualtaan, mutta pystynyt tekemään kuitenkin. Rouva on pystynyt tyhjäämään astianpesukoneen, pyykkikoneen ja vieläpä täyttämään ne. Se on sitä arijenluksusta sanoo TorinKulman rouva ja kyllähän rouva nyt jottain tietää, ainakin omasta mielestään ja tästä rouva päättelöö, jotta kipumuisti on huonontunut...

Pientähän se on tuo rouvan tekeminen, mutta kun ei tartte ihan kaikkia teettää tuolla herralla, niin se tuntuu niin mahottoman hyvältä.

TorinKulman väki kävi keskiviikkona Tays:issä, oli muuten ainoa reissu menneellä viikolla. Aamulla lähtiessä ei nähäny eteen eikä taakse, oli sumua niin mahottoman sakeasti. Päivällä sitten kaikki sumu oli hälvennyt ja kaunis auringon paiste kultasi maisemat.

TorinKulmalla on nautittu kauniista syksyisistä ilimoista. Partsillekkin on pikkusen syksyistä ilmettä tullut ja rouvan mielestä on niin mahottoman kaunista, kun kynttilät antaa hämärtyvään iltaan valoaan.

Ihanaa syksyistä uutta viikkoa kaikille ihanille!

MENNEEN VIIKON JUTTUJA

TorinKulmalla ei nyt voi sanoa, että olisi palattu arkeen kaiken menemisen jälkeen, ei sinnepäinkään, TorinKulman menot ja meiningit eivät nyt niin kovasti palijon juhulaa olleet, että miten siitä nyt sitten arkeen palais, ei tuota tiijä vaikkahan rouva on sitä välillä aina mietiskellytkin. Olokoppa miten on, mitä tuota aattelemaan enempää.

Sen rouva kyllä tietää, jotta herra on meinannut monta monituista kertaa, ei nyt voi sanoa, jotta olis pinnaansa polttanut, eikä voi sanoa, jotta olis nyt niin kovasti hermostunutkaan, mutta jottai kuitenkin on sen rouva kyllä hyvin tietää sanomattakin ja vielä kun sannoo jottai niin ainakin sitten tietää, niin rouva luulis, muttei ole nyt ihan varma oikeastaan mistään.

Kaikkihan tai ainakin puolet alako siitä yhestä Tays:in reissusta, siitä kun rouvan piti ihan henkilöllisyytesä lääkärissä todistaa, niin siitä se lähti. Rouva kun otti ensimmäisen ja toisen ja vielä sen kolmannen niitä henkilöllisyyslääkkeitä niin herra ei meinannu rouvan perässä pysyä. Ei rouva sitä nyt meinaa, että rouva olisi nyt niin lujjaa pääsy kävelemään saatisitten juoksemaan, jotta herra ei olisi perässä pysynyt, ei sinnepäinkään, kyllä rouvalla vaan tuo pääkoppa alako menemään ainakin kahtasattaa jos ei ihan kolomeasattaakin, kyllähän se ruumiskin meni ihan vähän lujempaa kun ennen henkilöllisyyslääkkeitä. Ei tokikaan rouva nyt ihan tuoreeks ja terveeks tullut, mutta ihan niinkun selekä ei olis nyt niin mahottoman kipeä ollut, vai johtuko vaan päänvauhista, jottei kaikkia kipuja huomannut.

Niin kun se herra alako sitten kahtomaan, jotta rouva nyt säheltää ihan liikaa ja yrittää tehä vielä enemmän ja teettäs herrallakin enemmän kuin yks herra ehtii yhtenäpäivänä tehä. Rouvalla kun alako kaikki kaatumaan päälle ihan sitte kaikki, rouva näki likaa sielläkin missä sitä ei nyt niin mahottoman palijon ollut ja kaikki tuntu olevan sekasi. Onneks rouvalla on tuo herra, jos niin ei olisi niin ei sitä ykskaks ossaa sanoa miten rouvan olisi käynyt, herra onneks alako toppuuttelemaan ja kyllähän rouva sitten usko herraa ja alako hilijentämään vauhtia, no sen minkä nyt sitten hilijenti....

TorinKulmalla ei kyllä ole viimeviikollakaan palijon ollut väki kotona. Yks tk käynti, mutta sitten on muu aika kuljeskeltu naapuripitäjissä kyläilemässä ja vähän kyllä ostoksillakin. Eihän tokikaan mittää erikoista eikä suurempaa ole TorinKulmalle ostettu, ihan vaan siivousjuttuja kun rouvalla tuo siivousvimma meinaa pukata päälle, saa nähä sitten kuka TorinKulmalla siivoaa ja miolloin...??? Onhan toki TorinKulmalla siivottukin, herra on pitänyt siitä huolen ja rouva on oppinut tekemään tuollasen Ikean jatkojakkaran kanssa jottai, Siirtelöö jatkojakkaraa aina pienen matkan ja istahtaa ja ja siinä voi pestä suihkuhuoneen lattiaa, voi imuroida, voi ihan vaikka mitä jos vaan viittii....

Mummittelupaikassa rouva ja herra kävi menneellä viikolla ja voi kuinka rouva oli sitten surullinen ja ikävissään illan ja yön ja vielä ainakin monta päivää. On ne kaikki niin rakkaita ja suloisia isommista pienempiin.

Monenmoisia kyläpaikkoja on tässä ollut ja rouva joutuu kyllä sanomaan, jotta on se vaan jottain kun jaksaa vähän käyvä TorinKulman ulkopuolella.

Josko tämä nyt tästä näijen henkilöllisyyslääkkeijen kanssa alakas menemään. Ylihuomenna vielä reumapoli ja ehkä sitten joksikin aikaa rauhottuu tämä lääkärissä hyppääminen. Rouva kun haluaisi elämässä muutakin kuin ihtesätakia hypätä lääkärissä aina vaan.

Herra osti tänään itelleen ämpärin, ei jaksanut oottaa, jotta niitä jossain ilimaseksi jaettais. Rouva ei kyllä yhtään tiijä mitä herra ämpärillä tekköö, teki nyt mitä teki eihän se oikeastaan rouvalle kuulu, pääasia, että herra on ämpärinsä kanssa onnellinen <3

VIIKKO 36

TorinKulman rouvan ja herran reissuviikko on nyt takanapäin. Rouva ei ossaa sitten yhtään sanoa oliko viikko hyvä vai huono, eikä rouva ossaa sanoa sitäkään oliko kaikesta kulukemisesta mittää hyötyä tai haittaa.

Rouva oli kyllä aatellu, jottei rouva tänne teille ihanille valittele eikä palijosti palijon kaikista reissuista kirijottele, mutta eihän onneks rouva nyt ollu ihan niin päättäny, joten voi kai sitte ihan hyvillä mielin rasitta teitä ihania sairaus- ja matkakertomuksella.

Juu u viikko alako tiistakina täällä TorinKulmalla, TorinKulmalla viikko voi alakaa, vaikka torstakina TorinKulma on sellanen mukava paikka siinä suhteessa, ettei oo kaikki niin mahottoman nuukaa miten ne alakaa tai loppuu. Tiistakina nyt kuitenkin sakeassa sumussa rouva ja herra matkas Tampereelle, eihän rouva nyt millekkään huvireissulle lähe, ei sinne päinkään, ihan pakollisille lääkärireissuille vaan. Tälläkertaa rouva matkas kipupsykologille. Kovasti palijon rouva mietti, miten tällänen psykologin tapaaminen sujuu, onko rouvalla vaan päässävika vaiko ihan oikeasti vika....

Kipupsykologin tapaaminen oli rouvan ja herran mielestä oikeinkin hyvä. Eipä rouvalle ole kukaan kertonut mitään kipujen kanssa elämisestä. Nyt rouva sai sympatiaa, empatiaa ja kaikkea muutakin tältä ihanalta ihmiseltä. Ihan kuin ois jaksanut olla paremmin kipeä kun sieltä lähti. Kirja suosituskin tuli ja rouva hetimiten kirjastosta sellasta varaamaan ja mielenkiinnolla lukemaan Helena Mirandan Ota kipu haltuun kirjaa. Eihän rouva nyt sitä paljon ole ehtinyt lukemaan, kun tuota matkustelua on ollut joka päivälle ja rouva kyllä on väsähtänyt joka reissusta.

Keskiviikkona rouvalla oli rtg ja labra omassa tk:ssa. Rtg:ssä olikin sitten maalimanmukava nuorimies, että oksat pois ja palalatvaakin. Kuvat tuli otettua ja rouva saa sitten tietää, onko joulukuun kuviin verrattuna selkämurtumat parantuneet vai onko niitä tullut lisää. Labra sitten rouvalta meni ihan päin seiniä. Eihän rouva ollut menossa ku kilpparikokeeseen ja oli juonut kupposen kuumaa ja heittänyt sämpylän naamaansa, voi jestas... ne labrat jäi sitten ottamatta. Onneks sielläkin oli ihiminen, joka ymmärti tällästä vanhaa akkaa ja anto oikein ohojeitten kanssa uuven ajan. Rouva ku vihhaaa aamuaikasin herätyksiä, ruumis ei liiku eikä rouva saa etes maitopurkinkorkkia auki niin se aikapalijon ottaa pattiin ja tykkää vaan lähteä liikkeelle ajankanssa ja sillon kun tuntuu pikkusen paremmalta, mutta nyt ei auttanu itku markkinoilla ei...

Rouva ois oikeastaa saanu laittaa nämä juttusa ranskalaisilla viivoilla, ku tämä on nyt ihan ranskalaista luetteloa ku sitte taas tulloo torstai ja torstaina taas Tays!

Nyt rouva ja herra suuntaa kipulääkärille ja siellä alotettavalle kipulääkitykselle. Voi aikaa ja paikkaa ja rouvaa ja herraa ja kaikkia maaliman kipeitä ihimisiä. Akateeminen vartti tai puoli tai mikä vaan oli tämän opiskelevan lääkärin juttu ja viimenku rouva ja herra pääs sisälle, niin lääkäri kysy, jotta ootko lukenu sen lapun mikä täältä tuli, no joo kyllähän rouva sen oli lukenu monneen kertaan ja pannu vielä varuks herrankin lukemaan ja kaikki sukulaiset ja ystävät ja tuttavat, joten luettu oli. Sen rouva ehti ihan yks kaks sanomaan, jotta rouvan äiti kuoli viidenviikonjälkeen lääkkeenalotuksesta ja isä kuoli kolomenviikonjäläkeen. Kahtohan se lääkäri vähän, jotta kulukooko tuo akka nyt täysillä ollenkaan, kysäsi sitten, jotta oliko äidillä ja isällä agressiivinen syöpä. Juu u olihan niillä, mutta rouva vaan pelekäs niin mahottomasti noita opiaattia ja pelekää vieläkin, josko ne tekköö rouvasta vielä hörhömmän ja pöllyssäolevamman mitä rouva nyt on. Rouva pelekää josko rouva tulloo riippuvaiseks ja rouva pelekää, jotta kun kivut saahaan jollain pois, miten sitten sairauden itessään käy, tuleeko sairaus hoidettua vai vaan oire. Eikä  rouva kyllä vielä halua kuollakkaan...

Rouva on kyllä ollu nyt niin hukassa ku rouva vaan voi hukassa olla tuon lääkityksen kanssa. Eipä tuota aamulla vielä tietänyt mitä tekköö ku labrasta TorinKulmalle tuli ja kahavia alako ryystämään. Siinä sitten herran kanssa jutusteltiin ja sämpylää syötiin (rouva kun valitti kaurapuurosta niin rouva on joskus aina saanut puuron tilalle sämpylän!!!) juu u niin rouva otti ja nakkas napin naamaan, jottei tartte sanoa, jotta rouva on hoitovastanen.

Joutuu sanomaan, jottei hyvältä näytä ei sitten mitenkään päin vaikka yrittäs kuinka aatella asioita oikeinpäin tai väärinpäin... jos sitte aattelis elämänlaatua vaikka herran tai rouvan kannalta tai miten vaan, niin oisko se kivuton rouva parempi ku kipeä rouva???

Joutunee rouva sen kyllä tunnustaa, jotta tänä perijantakipäivänä on ollu pitkästä aikaa meleko kivuton olo se vaan tekköö sen ku ei oo kipeä, että näkköö partsinklasit ja kaikki muutkin klasit kovasti likasena... ei oo kohin koskaa.. ei..

Tässä tämä valitusvirsi ja sairauskertomus ja koko rouvan elämän kirijo. Ottas vaikka huomennakin napin naamaan ja kahtos onko partsinklasit puhtaat vai likaset, onko rouva kipeä vai vieläkipeämpi...

Hyvvää viikonloppuva kaikille ihanille!!!

ELOKUU ON MENNYT

TorinKulmalla ei ole sitten viimenäkemän tapahtunu yhtään mittää tai sitte on tapahtunut palijonkin, ei rouva sitä ossaa näin äkkipäältä sanoa, kuhan tässä nyt vähän mietiskellöö ja muisteloo, niin eiköhän sitä jottai ole kuitenkin tapahtunut.

Sen rouva voi kyllä sanoa ihan suoralta käiltä, jotta rouva on ollu meleko kipeä kouluarvosanoin arvioituna tuossa kasipuoli ainaki jos ei vaan ihan täyttä kymppiä. Aamut ne on ihan mahottomia, ei meinaa liikkeelle päästä, sitte ku vähän vertyy paikat niin pääsöö onneks ees kahavipöytään, kuha herra on kahavit valamiiks keittäny. Onhan rouvalla ihan kissanpäivät, herra passaa ja paateroi rouvaa, ei tartteis valittaa, mutta kun nuo kivut on niin syvältä....

Rouvalla on sitte yks muuki ongelma ja varmaan kaks tai kolomekin, mutta yks ainaki on se, ku rouva ei saa kuvattua mittää ku rouvalla on kepakot. Jos laittaa toisen kepakon johonki jottai nojjaamaan, niin se varmaanni kaatuu ja kolisoo, eikä sitä ihan yhellä käellä ossaa kaikkia tehä. Kameran kuletus on ihan mahotonta, kännykkä justii jotenki mennöö.

Se siitä valivalivalituksesta, mennää elämässä etteenpäin ja ensviikolla TAYS:iin kaks kertaa ja omaan tk:hon kerran, eiköhän tuossa jo jottai tapahua paranemisen suhteen tai sitten ei... mistä tuotakaan etukätteen tietää.

Rouva on seurannu Särkänniemen Veeran, Delfin, Leevin ja Eevertin elämää viikon verran "salasiirtoa" ja kotiutumista  Kreikan altaisiin ja aurinkoon. Ihimisten kannanotot puolesta ja vastaan  ovat oleet jos minkäkinlaisia, ei rouva ihan kaikkea ymmärrä eikä onneks tartte ymmärtääkkään. Rouva nyt ittetykönään aatteloo, jotta tämäkin juttu pian unohtuu ja tulloo taas uusia ja kummempia tilalle eikä Veeraa, Delfiä, Leeviä ja Eeverttiä ennää muista kukaan. Niin se elämä tuppaa menemään, että kun on pois silimistä on pois mielestä.

Rouvan mielestä se paras aika vuojesta alako justiinsa nyt, kun illat pimenöö ja saa laittaa lyhtyihin valoa ja juuva vaikka mustaherukka mehua ja kuvitella, jotta se on lögiä. No eihän TorinKulmalla tänä vuonna mittää mustaherukkamehua ole, ei rouva ole pystynyt keittelemään marjoista mehuja. Se on tyytyminen kaupanmehuihin ja kuvitella niitä ihan omatekemäks, eikä sekään sitten onnistu ei sitten millään, jotta kaupanmehu olis samanlaista kuin ToriKulman rouvan omakeittämä... mutta oli nyt miten oli, se on tyytyminen siihen mitä on.

Mummittelupaikanväen kanssa ollaan oltu aina yhessä sillon kun on ollut kauhean ikävä, tämän tuosta sitä ikävää pukkaa, kun ne lapsukaiset on niin mahottoman sulosia ja tulloohan rouvasta ihan kohta nelimummo tai miten se nyt sitten meni, ei rouvasta nyt ihan fourcatsiä tule, mutta melkeen. ja mahottoman mukavaa se on.

Nyt rouva laittaa tuohon sekasen sekamelskan kuvia mitä on tullu räpsittyä sillon tällön. Kuvankäsittelyohojelmaki teki rouvalle tenät eikä rouva saa mittää kirijotettua noihin kuvviin. Onhan siinä aurinkoa ja venetsialaista kaikki sulassa sovussa.

Viimeisenä mut ei vähäisimpänä,,, rouva sai nuoruuden ystävältä nuoruuskuvan ja pakkohan se on teille ihanille jakaa <3

KAURAPUUROA

TorinKulmalla ei ole tapahtunut sitte viimekerran yhtään mitään. Niin rouvasta ainakin tuntuu.

Onhan herra tokikin joka aamu keittänyt kaurapuuroa, joka tulee rouvalta korvistakin ulos. Ei sillä, jotta rouva nyt niin nirso ruualle olisi, mutta viisi pitkää vuotta rouva on kestänyt ihan sitä yhtä ja sammaa Litlin kaurapuuroa, kyllä se kuulkaas alakaa jo vähitellen tulemaan jostain päin pois. Kyllähän herra jossain välissä keitteli ohorahiutalepuuroaki ja sitte sitä mikä on vaan niiiin hyvväää, mutta herralta loppu sitte hiutaleet ja eihän herra muistanut tuuva niitä vaikka oli ihan lappuun kirijottanut jotta jottai ryyniä pitäs TorinKulmalle tuuva. Eihän rouva nyt tokikaan tiijä, oliko se herralta tahallinen teko vaiko ihan vaan unohus, ettei muistanut lappua lukea kaupassa. Kyllähän niinkin voi käyvä, jotta lappu unohtuu taskuun.

TorinKulmalla on vähän kaikkea järijestelty ja pois laitettu. Rouvalla on sellanen paha tapa ostaa kaiken maaliman sisustuslehet ja eihän siinä mittää vaikka kaikenmaaliman lehtiä ostaaki, mutta rouva kun ei malta sitten luopua noista sisustuslehistä ei sitte millään. Tässä muutaman viikko sitten rouva pani jo lehtiä kyllä pois, ihan surusyrämmessä ja taas löyty jostain mahoton pino vanhoja lehtiä. Rouva on sitte pyöritellyt niitä tuossa sohovan nurkassa ja lukenut kaikki menneitten vuosien asuntomessu lehetki . Nyt rouva on teheny lehtien osto lakon, joo o, rouva ei ole ostanut maanaikoihin yhtään sisustuslehteä, ja sitähän ei lasketa, jotta rouva on ennen joulua tilannu yhen sisustuslehen ja niitä voi kyllä rouvan mielestä vielä jonkun aikaa säästää, jos vaikka niissä olis jottai mukavaa...

Pöh ja pah mitä mukavaa vanhoissa lehissä on, sitä rouva ei vielä tiijä, rouvan täytyy ihan sitä miettiä ja kertoa sitten kun on saanu asian seleville.

Saihan rouva kauan haaveilemansa peilin makurin seinälle, ihan kokovartalopeili on se niin iso. Rouva kyllä sano herralle, jotta jos rouva yks kaks lyö sitä peiliä ja huutaa jotta kuka ruma akka rouvaa kahteloo, niin sillon on paree panna joko peili tai rouva lähtemään. Eihän rouva nyt vielä sitä tiijä kumpi lähtöö rouva vai peili,...

Näinhän se elämä mennöö etteenpäin täällä ToriKulmassa ja monessa muussakin paikassa. Parempi vaan kun mennöö etteenpäin eikä taaksepäin. Onhan sekin totta, jotta jos elämä menis taaksepäin, eihän sitä varmaan vanhenis ollenkaan, nuortus vaan, mutta nyt kun se mennöö etteenpäin, niin joka päivä tuo ikkää lissää. Mutta... mitäpäs rouva tuollasia alakaa aattelemaan etteenpäin ja taaksepäin menoa. Menkööt miten mennöö ollaan vaan onnellisia.

Hyvää elokuun jatkoa kaikille suloisille.

HEINÄKUUN VIIMEINEN

Heinäkuun helteiset hellureit TorinKulman poikamiesboxista.

Niinhän tuo heinäkuu mennä tupsahti, ettei perässäkään pysynyt saati sitten kärryillä. Rouvaa ei haittaa ei sitten yhtään, vaikka illat pimenee, ei totta tosiaan rouva on sellanen pimeää rakastava, kai se siitä johtuu, kun rouva on muutenkin aika pimee tyyppi... mutta kysymyshän oli iltojen pimeytymisestä, ei rouvan ja siitä, että on ihan kamalankauheanmukavaa istua partsilla kuunnella hämäryyttä ja monesti täällä pikkukylässä myös yön hiljaisuutta, nii in monesti, ei aina eikä useinkaan hiljaisuutta ole. Bassot kaikaa, mopot raikaa... Sellasta se on, mutta muutenvaan mukavaa ainakin TorinKulman väen mielestä välillä hiljaisuus ja välillä melu.

TorinKulman rouvan elämä on vähänpaljon kohentunut, ainakin sen verran, jotta voi tuota herra parkaa komenteerata. Herra on siitä puoleen mukava, jottei tuo kummemmin rouvaan hermostu, tai ainakaan näytä hermostumistaan... jos niin on, niin onhan Suomen kulttuuri menettänyt tosi hyvän näyttelijän :D

Herra on ajeluttanut rouvaa tuolla naapurikaupungissa ja siellä ollaan sukulaisrouvan kanssa käyty soppailemassa onhan toki nuo herratkin mukana olleet ainakin kärryjä lykkäämässä, Joskus kaupoissa on ihan liian suuret kärryt, mutta meijän sisustuskaupassa oli ihan liian pienet, ainakin rouvan ja sukulaisrouvan mielestä,

Asiasta nyt ainaki ensimmäiseen tai viijenteen. TorinKulman poikamiesboxi on saanut pikkusen uutta pilkettä, ei nyt mitään niin isoa ja ihmeellistä, mutta sellasta, joka ilostuttaa silmää. Mieltä ilostuttaa myös kun rouva ja herra on ottanut pikkusenpäivässä järjestely- ja siivouslinjan. Paljon ei päivässä jaksa, mutta kun on päivä ja taas päivä niin on jo puoli tai varttipäivä siivottu, ihan miten millonkin.

Rouva on ollut ihan mahoton taljojen rakastaja, haalinut sieltä ja täältä taljoja, jotta jokapaikka on täynnänsä karvoja ja pölyä. Taljat lähti niin sisältä kuin partsiltakin. Partsilla niitä oli vaikka kuinka palijon, kun rouva luuli, jotta siellä ollaan pakkasilla ja kääritään ihtesä talijaan ;) ja pah kuka sitä talijoissa pakkasella partsilla parkkeeraa muuta ku se yks pakollinen lögi hetki ja sekin voi olla niin lyhyt, jotta ihan kuuma tulloo jos lögiä juo ja talijoissa kellii.

Partsille ripsautettiin ihan pikkuriikkisesti vaaleanhaalean veheriäistä ja veheriäinen tuolikin sinne hankittiin kun se oli niin kaunis, eihän rouva siihen uskalla istua ei missään nimessä, romahtaa pian rouvan alta koko komeus ja rouva makkaa lattialla ketarat suorana tai vääränä miten vaan, mutta makkaa kuitenkin. Sittehä siihen on soitettava jottai apua jostai ja sanottava, jotta pittää ottaa nosturi mukkaan, eihän rouvaa saa sieltä ylös iliman nosturia ei sitte millään... Voi vaste ja lanssi parat... unohtamatta herra parkaa...

TorinKulmalla on rouvan mielestä nyt niin mahottoman harmoonista ja kaunista ja siistiä, jottei oikein malta ees nukkua.

Tännään TorinKulmalla oli vieraita ja voi kun oli mukavaa, Juotiin kahavia ja puhuttiin mukavia. Ilimakin oli ku linnunmaitoa ei ollu kuuma eikä kylymä

Ihanaa yötä ja kauniita uusia päiviä TorinKulman rouvalta ja herralta kaikille ihanille <3