PIKKELSSIÄ JA PIZZAA

TorinKulmalla on varmaankin elämä vähän palijon rauhottunut, eihän rouva siitä nyt niin kovin varma voi olla siitä rauhottumisesta, mutta rouvan mielestä on ollut hyvinkin rauhallista, kun yksi ainoa lääkäri on soittanut, eikä missään sairauspuolella ole käytykään. Siitähän rouva ei mene takuuseen, mitä mieltä herra viikosta on, onko herralla ollut rauhallinen viikko vaiko vähemmän rauhallinen???

Onhan rouva toki komenteerannut olevalla viikolla palijon enemmän kuin menneillä viikoilla. Rouva kun ei saa kaikkea tehtyä ihan ite vaan joutuu tämän tuosta ja hetkenpäästä pyytää apua, mutta herra on aina valamiina auttamaan.

TorinKulmalla on nyt puhonen pakaste ja vähän vähemmän jäinen, kurpitsapikkelssiä on tehty ja voi miten se on hyvää, jos vaikka joulupöytään yksi purkillinen jäisi tuota herkkua sitä rouva toivoo. Eihän rouva muista onko rouva ikuna ennen teheny pikkelssiä, jonninmoinen muistikuva olisi, jotta vanharouva olisi joskus aikoinaan tehnyt, mutta rouvalla voi nuo muistit vipottaa miten sattuu.

TorinKulman ihana naapurin rouva tuli käymään ja kysyi, jotta kelepaisko kurpitsa ja tottahan toki rouvalle kurpitsa kelepaa ja vielä kun saa mahottoman hyvän ohojeen, niin mikäs siinä, ei muutaku herra hommiin ;) ei sentäs, kyllä rouvakin yritti omanosansa kantaa kekoon pikkelssin teossa. Rouva luki ohojetta ja pilikko kurpitsaa ja oli muutenkin herran hupulaisena ja siinähän sitä yhteistyöllä sitä pikkelssiä saatiin aikaseksi

Rouvalla on päässä pyörinyt palijon enemmän, mitä ehtii ja pystyy tehä. Pyörii joulusukkaa ja melekeempä joulusuklaakin ja himmelit ja kaikenmaaliman joulujutut ja ennenjouluajutut.

Rantapallonmetsäsätys ei sitten jouluun kuulu ei sitten millään muotoa, se kuuluu niihin rouvan kaikenmaaliman DIY-juttuihin, joita on niin palijon jäänyt tekemättä. Rouva kun on aatellu jotta sänkykammariin pittää saaha musta lampunvarijostin. Kyllähän rouva on niitä intteristä larannut ja löytänytkin pilvinpimein jos jonkunkinlaista, mutta mikään ei ole oikein kolahtanut kohalle ja sitten rouva muisti, jotta rouva oli jossain nähänyt ohjeen paperinaruvarjostimen teosta ja rouvahan sitten aatteli, jotta rouva ihan noin vaan ykskaks pyöräyttää sellasen, kun Pipsukka on tuonut rouvalle mustaa narua ja liimaakin on...

Niiin sitä vaan pyöräytetään varjostin ihan noin yks kaks vaan... eihän se niin mene, ei ainakaan TorinKulmalla, eihän sitä palloa edes meinannut löytyä mistään, ei ilmapalloa niin suurta, ei jumppapalloa niin pientä ja rantapallot oli jo laitettu talviteloille, meinas jäähä suunnitelmaks vaan. Onneks TorinKulman väki otti ja lähti Keuruulle Megamarkettiin ja kun ei hetimiten palloja näkynyt niin herra sitten myyjättäreltä kyselemään. Sen rouva ja herra sannoo, jotta ei sitten niin ihanaa ja avuliasta ja vaikka mitä myyjää ole ollut sitten miesmuistiin. Myyjä päätti, jotta TorinKulman väelle pallo löytyy ja pallo löyty... On siinä asiakaspalavelija paikallaan!!!

Nyt TorinKulmalla on sitten Spidenmanrantapallo ja narua ja liimaa ja sitten vaan tekemään. Rouva kyllä kertoo sitten miten siinä kävi, tuliko pyöreä varijostin vai narukerä vai ...

Pikkusen sisustukseen kynttilää ja syysvaloa...

Tännään oli pizzapäivä, herra ja rouva tekivät yhteistuumin pizzaa perijantain kunniaks. Herkkuahan se on, ei siitä mihkään pääse.

Nyt ihanat nauttimaan syksyisestä viikonlopusta ja tekemään kaikkea mikä hyvän mielen tuo, eihän rouva sitä nyt tarkota, jotta pittää jottain tehdä, ei sinnepäinkään, voihan sitä hyväämieltä tulla aattelemisestaki ja aattelemattomuudesta ja vaan olemisesta.

Hellurei!

HÄVINNYT KIPUMUISTI

TorinKulmalla eletään vähän niinku uuvenlaista elämää, ei sitänyt mittää ihimeitä ole tapahtunu eikä mittää kummempia muutoksiakaan ole, mutta kun rouva on ottanut niitä henkilöllisyyslääkkeitä niin rouvan kipumuisti on hävinnyt. Eihän sitä nyt usko, jotta sellasta pääsisi tapahtumaan, rouvalla kun oli tuo muistivitamiinikin ihan jo myrkytysrajoissa, rouva kun aatteli parantaa muistiaan ja söi niitä muistivitamiinia joka päivä, ihan ohojeen mukkaan, mutta niin siinä vaan kävi, jotta liika on liikaa ja eihän sitä rouva nyt ossaa sanoa, jotta paraniko tuo muisti vai huononiko...? Jos kipumuisti mennöö ja olemassaolo muisti pyssyy entisellään vaikkei nyt parantuiskaan niin oisko se hyvä vai huono, eihän sitä ossaa sanoa. Siitähän rouva on tosi kiitollinen, jotta muistaa vielä kuka on ja missä on ainakin vielä tällä hetkellä. Elämää ei ikkää tiijä etteenpäin, mutta nyt on hyvä.

Sellasia pieniä ihimeitä on noijen henkilöllisyyslääkkeiden kanssa ollut, jotta rouva ei ole jokapäivä ihan niiiin kipeä mitä on ollut  rouva on saanut elää ainakin kaks tai kolome päivää pienemmillä kivuilla ja rouva on pystynyt tekemään muutakin kuin valittamaan ja istumaan sohovan nurkassa.

Iso asia on ollut kun rouva on pystynyt leipomaan omenapiirakkaa, vaikkakin istualtaan, mutta pystynyt tekemään kuitenkin. Rouva on pystynyt tyhjäämään astianpesukoneen, pyykkikoneen ja vieläpä täyttämään ne. Se on sitä arijenluksusta sanoo TorinKulman rouva ja kyllähän rouva nyt jottain tietää, ainakin omasta mielestään ja tästä rouva päättelöö, jotta kipumuisti on huonontunut...

Pientähän se on tuo rouvan tekeminen, mutta kun ei tartte ihan kaikkia teettää tuolla herralla, niin se tuntuu niin mahottoman hyvältä.

TorinKulman väki kävi keskiviikkona Tays:issä, oli muuten ainoa reissu menneellä viikolla. Aamulla lähtiessä ei nähäny eteen eikä taakse, oli sumua niin mahottoman sakeasti. Päivällä sitten kaikki sumu oli hälvennyt ja kaunis auringon paiste kultasi maisemat.

TorinKulmalla on nautittu kauniista syksyisistä ilimoista. Partsillekkin on pikkusen syksyistä ilmettä tullut ja rouvan mielestä on niin mahottoman kaunista, kun kynttilät antaa hämärtyvään iltaan valoaan.

Ihanaa syksyistä uutta viikkoa kaikille ihanille!

MENNEEN VIIKON JUTTUJA

TorinKulmalla ei nyt voi sanoa, että olisi palattu arkeen kaiken menemisen jälkeen, ei sinnepäinkään, TorinKulman menot ja meiningit eivät nyt niin kovasti palijon juhulaa olleet, että miten siitä nyt sitten arkeen palais, ei tuota tiijä vaikkahan rouva on sitä välillä aina mietiskellytkin. Olokoppa miten on, mitä tuota aattelemaan enempää.

Sen rouva kyllä tietää, jotta herra on meinannut monta monituista kertaa, ei nyt voi sanoa, jotta olis pinnaansa polttanut, eikä voi sanoa, jotta olis nyt niin kovasti hermostunutkaan, mutta jottai kuitenkin on sen rouva kyllä hyvin tietää sanomattakin ja vielä kun sannoo jottai niin ainakin sitten tietää, niin rouva luulis, muttei ole nyt ihan varma oikeastaan mistään.

Kaikkihan tai ainakin puolet alako siitä yhestä Tays:in reissusta, siitä kun rouvan piti ihan henkilöllisyytesä lääkärissä todistaa, niin siitä se lähti. Rouva kun otti ensimmäisen ja toisen ja vielä sen kolmannen niitä henkilöllisyyslääkkeitä niin herra ei meinannu rouvan perässä pysyä. Ei rouva sitä nyt meinaa, että rouva olisi nyt niin lujjaa pääsy kävelemään saatisitten juoksemaan, jotta herra ei olisi perässä pysynyt, ei sinnepäinkään, kyllä rouvalla vaan tuo pääkoppa alako menemään ainakin kahtasattaa jos ei ihan kolomeasattaakin, kyllähän se ruumiskin meni ihan vähän lujempaa kun ennen henkilöllisyyslääkkeitä. Ei tokikaan rouva nyt ihan tuoreeks ja terveeks tullut, mutta ihan niinkun selekä ei olis nyt niin mahottoman kipeä ollut, vai johtuko vaan päänvauhista, jottei kaikkia kipuja huomannut.

Niin kun se herra alako sitten kahtomaan, jotta rouva nyt säheltää ihan liikaa ja yrittää tehä vielä enemmän ja teettäs herrallakin enemmän kuin yks herra ehtii yhtenäpäivänä tehä. Rouvalla kun alako kaikki kaatumaan päälle ihan sitte kaikki, rouva näki likaa sielläkin missä sitä ei nyt niin mahottoman palijon ollut ja kaikki tuntu olevan sekasi. Onneks rouvalla on tuo herra, jos niin ei olisi niin ei sitä ykskaks ossaa sanoa miten rouvan olisi käynyt, herra onneks alako toppuuttelemaan ja kyllähän rouva sitten usko herraa ja alako hilijentämään vauhtia, no sen minkä nyt sitten hilijenti....

TorinKulmalla ei kyllä ole viimeviikollakaan palijon ollut väki kotona. Yks tk käynti, mutta sitten on muu aika kuljeskeltu naapuripitäjissä kyläilemässä ja vähän kyllä ostoksillakin. Eihän tokikaan mittää erikoista eikä suurempaa ole TorinKulmalle ostettu, ihan vaan siivousjuttuja kun rouvalla tuo siivousvimma meinaa pukata päälle, saa nähä sitten kuka TorinKulmalla siivoaa ja miolloin...??? Onhan toki TorinKulmalla siivottukin, herra on pitänyt siitä huolen ja rouva on oppinut tekemään tuollasen Ikean jatkojakkaran kanssa jottai, Siirtelöö jatkojakkaraa aina pienen matkan ja istahtaa ja ja siinä voi pestä suihkuhuoneen lattiaa, voi imuroida, voi ihan vaikka mitä jos vaan viittii....

Mummittelupaikassa rouva ja herra kävi menneellä viikolla ja voi kuinka rouva oli sitten surullinen ja ikävissään illan ja yön ja vielä ainakin monta päivää. On ne kaikki niin rakkaita ja suloisia isommista pienempiin.

Monenmoisia kyläpaikkoja on tässä ollut ja rouva joutuu kyllä sanomaan, jotta on se vaan jottain kun jaksaa vähän käyvä TorinKulman ulkopuolella.

Josko tämä nyt tästä näijen henkilöllisyyslääkkeijen kanssa alakas menemään. Ylihuomenna vielä reumapoli ja ehkä sitten joksikin aikaa rauhottuu tämä lääkärissä hyppääminen. Rouva kun haluaisi elämässä muutakin kuin ihtesätakia hypätä lääkärissä aina vaan.

Herra osti tänään itelleen ämpärin, ei jaksanut oottaa, jotta niitä jossain ilimaseksi jaettais. Rouva ei kyllä yhtään tiijä mitä herra ämpärillä tekköö, teki nyt mitä teki eihän se oikeastaan rouvalle kuulu, pääasia, että herra on ämpärinsä kanssa onnellinen <3

VIIKKO 36

TorinKulman rouvan ja herran reissuviikko on nyt takanapäin. Rouva ei ossaa sitten yhtään sanoa oliko viikko hyvä vai huono, eikä rouva ossaa sanoa sitäkään oliko kaikesta kulukemisesta mittää hyötyä tai haittaa.

Rouva oli kyllä aatellu, jottei rouva tänne teille ihanille valittele eikä palijosti palijon kaikista reissuista kirijottele, mutta eihän onneks rouva nyt ollu ihan niin päättäny, joten voi kai sitte ihan hyvillä mielin rasitta teitä ihania sairaus- ja matkakertomuksella.

Juu u viikko alako tiistakina täällä TorinKulmalla, TorinKulmalla viikko voi alakaa, vaikka torstakina TorinKulma on sellanen mukava paikka siinä suhteessa, ettei oo kaikki niin mahottoman nuukaa miten ne alakaa tai loppuu. Tiistakina nyt kuitenkin sakeassa sumussa rouva ja herra matkas Tampereelle, eihän rouva nyt millekkään huvireissulle lähe, ei sinne päinkään, ihan pakollisille lääkärireissuille vaan. Tälläkertaa rouva matkas kipupsykologille. Kovasti palijon rouva mietti, miten tällänen psykologin tapaaminen sujuu, onko rouvalla vaan päässävika vaiko ihan oikeasti vika....

Kipupsykologin tapaaminen oli rouvan ja herran mielestä oikeinkin hyvä. Eipä rouvalle ole kukaan kertonut mitään kipujen kanssa elämisestä. Nyt rouva sai sympatiaa, empatiaa ja kaikkea muutakin tältä ihanalta ihmiseltä. Ihan kuin ois jaksanut olla paremmin kipeä kun sieltä lähti. Kirja suosituskin tuli ja rouva hetimiten kirjastosta sellasta varaamaan ja mielenkiinnolla lukemaan Helena Mirandan Ota kipu haltuun kirjaa. Eihän rouva nyt sitä paljon ole ehtinyt lukemaan, kun tuota matkustelua on ollut joka päivälle ja rouva kyllä on väsähtänyt joka reissusta.

Keskiviikkona rouvalla oli rtg ja labra omassa tk:ssa. Rtg:ssä olikin sitten maalimanmukava nuorimies, että oksat pois ja palalatvaakin. Kuvat tuli otettua ja rouva saa sitten tietää, onko joulukuun kuviin verrattuna selkämurtumat parantuneet vai onko niitä tullut lisää. Labra sitten rouvalta meni ihan päin seiniä. Eihän rouva ollut menossa ku kilpparikokeeseen ja oli juonut kupposen kuumaa ja heittänyt sämpylän naamaansa, voi jestas... ne labrat jäi sitten ottamatta. Onneks sielläkin oli ihiminen, joka ymmärti tällästä vanhaa akkaa ja anto oikein ohojeitten kanssa uuven ajan. Rouva ku vihhaaa aamuaikasin herätyksiä, ruumis ei liiku eikä rouva saa etes maitopurkinkorkkia auki niin se aikapalijon ottaa pattiin ja tykkää vaan lähteä liikkeelle ajankanssa ja sillon kun tuntuu pikkusen paremmalta, mutta nyt ei auttanu itku markkinoilla ei...

Rouva ois oikeastaa saanu laittaa nämä juttusa ranskalaisilla viivoilla, ku tämä on nyt ihan ranskalaista luetteloa ku sitte taas tulloo torstai ja torstaina taas Tays!

Nyt rouva ja herra suuntaa kipulääkärille ja siellä alotettavalle kipulääkitykselle. Voi aikaa ja paikkaa ja rouvaa ja herraa ja kaikkia maaliman kipeitä ihimisiä. Akateeminen vartti tai puoli tai mikä vaan oli tämän opiskelevan lääkärin juttu ja viimenku rouva ja herra pääs sisälle, niin lääkäri kysy, jotta ootko lukenu sen lapun mikä täältä tuli, no joo kyllähän rouva sen oli lukenu monneen kertaan ja pannu vielä varuks herrankin lukemaan ja kaikki sukulaiset ja ystävät ja tuttavat, joten luettu oli. Sen rouva ehti ihan yks kaks sanomaan, jotta rouvan äiti kuoli viidenviikonjälkeen lääkkeenalotuksesta ja isä kuoli kolomenviikonjäläkeen. Kahtohan se lääkäri vähän, jotta kulukooko tuo akka nyt täysillä ollenkaan, kysäsi sitten, jotta oliko äidillä ja isällä agressiivinen syöpä. Juu u olihan niillä, mutta rouva vaan pelekäs niin mahottomasti noita opiaattia ja pelekää vieläkin, josko ne tekköö rouvasta vielä hörhömmän ja pöllyssäolevamman mitä rouva nyt on. Rouva pelekää josko rouva tulloo riippuvaiseks ja rouva pelekää, jotta kun kivut saahaan jollain pois, miten sitten sairauden itessään käy, tuleeko sairaus hoidettua vai vaan oire. Eikä  rouva kyllä vielä halua kuollakkaan...

Rouva on kyllä ollu nyt niin hukassa ku rouva vaan voi hukassa olla tuon lääkityksen kanssa. Eipä tuota aamulla vielä tietänyt mitä tekköö ku labrasta TorinKulmalle tuli ja kahavia alako ryystämään. Siinä sitten herran kanssa jutusteltiin ja sämpylää syötiin (rouva kun valitti kaurapuurosta niin rouva on joskus aina saanut puuron tilalle sämpylän!!!) juu u niin rouva otti ja nakkas napin naamaan, jottei tartte sanoa, jotta rouva on hoitovastanen.

Joutuu sanomaan, jottei hyvältä näytä ei sitten mitenkään päin vaikka yrittäs kuinka aatella asioita oikeinpäin tai väärinpäin... jos sitte aattelis elämänlaatua vaikka herran tai rouvan kannalta tai miten vaan, niin oisko se kivuton rouva parempi ku kipeä rouva???

Joutunee rouva sen kyllä tunnustaa, jotta tänä perijantakipäivänä on ollu pitkästä aikaa meleko kivuton olo se vaan tekköö sen ku ei oo kipeä, että näkköö partsinklasit ja kaikki muutkin klasit kovasti likasena... ei oo kohin koskaa.. ei..

Tässä tämä valitusvirsi ja sairauskertomus ja koko rouvan elämän kirijo. Ottas vaikka huomennakin napin naamaan ja kahtos onko partsinklasit puhtaat vai likaset, onko rouva kipeä vai vieläkipeämpi...

Hyvvää viikonloppuva kaikille ihanille!!!

ELOKUU ON MENNYT

TorinKulmalla ei ole sitten viimenäkemän tapahtunu yhtään mittää tai sitte on tapahtunut palijonkin, ei rouva sitä ossaa näin äkkipäältä sanoa, kuhan tässä nyt vähän mietiskellöö ja muisteloo, niin eiköhän sitä jottai ole kuitenkin tapahtunut.

Sen rouva voi kyllä sanoa ihan suoralta käiltä, jotta rouva on ollu meleko kipeä kouluarvosanoin arvioituna tuossa kasipuoli ainaki jos ei vaan ihan täyttä kymppiä. Aamut ne on ihan mahottomia, ei meinaa liikkeelle päästä, sitte ku vähän vertyy paikat niin pääsöö onneks ees kahavipöytään, kuha herra on kahavit valamiiks keittäny. Onhan rouvalla ihan kissanpäivät, herra passaa ja paateroi rouvaa, ei tartteis valittaa, mutta kun nuo kivut on niin syvältä....

Rouvalla on sitte yks muuki ongelma ja varmaan kaks tai kolomekin, mutta yks ainaki on se, ku rouva ei saa kuvattua mittää ku rouvalla on kepakot. Jos laittaa toisen kepakon johonki jottai nojjaamaan, niin se varmaanni kaatuu ja kolisoo, eikä sitä ihan yhellä käellä ossaa kaikkia tehä. Kameran kuletus on ihan mahotonta, kännykkä justii jotenki mennöö.

Se siitä valivalivalituksesta, mennää elämässä etteenpäin ja ensviikolla TAYS:iin kaks kertaa ja omaan tk:hon kerran, eiköhän tuossa jo jottai tapahua paranemisen suhteen tai sitten ei... mistä tuotakaan etukätteen tietää.

Rouva on seurannu Särkänniemen Veeran, Delfin, Leevin ja Eevertin elämää viikon verran "salasiirtoa" ja kotiutumista  Kreikan altaisiin ja aurinkoon. Ihimisten kannanotot puolesta ja vastaan  ovat oleet jos minkäkinlaisia, ei rouva ihan kaikkea ymmärrä eikä onneks tartte ymmärtääkkään. Rouva nyt ittetykönään aatteloo, jotta tämäkin juttu pian unohtuu ja tulloo taas uusia ja kummempia tilalle eikä Veeraa, Delfiä, Leeviä ja Eeverttiä ennää muista kukaan. Niin se elämä tuppaa menemään, että kun on pois silimistä on pois mielestä.

Rouvan mielestä se paras aika vuojesta alako justiinsa nyt, kun illat pimenöö ja saa laittaa lyhtyihin valoa ja juuva vaikka mustaherukka mehua ja kuvitella, jotta se on lögiä. No eihän TorinKulmalla tänä vuonna mittää mustaherukkamehua ole, ei rouva ole pystynyt keittelemään marjoista mehuja. Se on tyytyminen kaupanmehuihin ja kuvitella niitä ihan omatekemäks, eikä sekään sitten onnistu ei sitten millään, jotta kaupanmehu olis samanlaista kuin ToriKulman rouvan omakeittämä... mutta oli nyt miten oli, se on tyytyminen siihen mitä on.

Mummittelupaikanväen kanssa ollaan oltu aina yhessä sillon kun on ollut kauhean ikävä, tämän tuosta sitä ikävää pukkaa, kun ne lapsukaiset on niin mahottoman sulosia ja tulloohan rouvasta ihan kohta nelimummo tai miten se nyt sitten meni, ei rouvasta nyt ihan fourcatsiä tule, mutta melkeen. ja mahottoman mukavaa se on.

Nyt rouva laittaa tuohon sekasen sekamelskan kuvia mitä on tullu räpsittyä sillon tällön. Kuvankäsittelyohojelmaki teki rouvalle tenät eikä rouva saa mittää kirijotettua noihin kuvviin. Onhan siinä aurinkoa ja venetsialaista kaikki sulassa sovussa.

Viimeisenä mut ei vähäisimpänä,,, rouva sai nuoruuden ystävältä nuoruuskuvan ja pakkohan se on teille ihanille jakaa <3