KARTEEKIT

Niin se vaan ny on. TorinKulmalla on karteekit lasissa. Eipä noita oo kahteen vuoteen ollu ja rouva on jollekki kyselijälle sanonu, jotte ei niitä voi olla, ku tuolla suuressa maalimassa on karteekittomuus muotia. Nii rouvaki halua olla muojin mukanen. TorinKulmalla ei kyllä karteekia sen takia tartte, jotta tänne joku tuolta näkis, ei sinne päinkää, muute vaan koristeena ja ehkäpä rouvan ääni ei kaiju niin kovasti tuon herran korvaan ku on tuota akustiikkaa....

Ostihan rouva tänne het hopussa mustat ja valakoset paperinarupanelikarteekit, laittone tuonne korkeuksiin ja oli varmaan kovastiki tyytyväine, kunnes sitte kevät sai ja aurinko armas näytti ne mustat paperinarupanelikarteekit ja sillon ne lähti, alakerran varastoon ja siellä ovathen olleet siitä lähtien.

Rouva on nenä koneen ruuvussa tuijottanu joka nettimyymälän karteekiarsenaalia ja mistään ei oo muka rouvan mielen mukasia löytyny. Ei ees tuosta naapurikaupasta, jossa on kankaita vaikka muille jakaa. Vaikeaa on, mutta onneks tuolla herralla on tuota kestävyyttä ja pitkämielisyyttä jopa karteeki asioissa.

Sitte rouva osu H&M :n sivuille ja jeps juu siellähän ne ootti vaa rouvan tilausta. Ihkavalakoset pestyt pellavakarteekit, ei muutaku tilaamaan ja oottamaan millon ne sitte viimen saa. Tulihan ne. Ripustuksessa taas onkelmia, eihän rouva oo tälläsiin kaksmetriäseittemänkymmentäsenttiä korkeisiin laseihin tottunu, eikä tuollasiin kummallisiin kiskoihin. Rouvalla ku on aina ollu isoäitintankot ja paneleilla sellaset ripustimet. Rouva sitten kyllä aatteli ihan ite, jotta lassiinhan nuo on saatava keinolla millä hyvänsä. Rouva haki nauhaa ja ompeli sitä sinne toiseenpäähän karteekia ja toinen pää oli jo valamiiks ommeltu. Yhen vaan yhen nauhan rouva joutu ratkoa, se ei oikee menny rouvan mielen mukaa, ku siihen piti jättää ylös sellanen heltta, jotta tuo kisko mennöö piiloo.... tautisa kullaki, rouvalla on noita tautia, vaikka toisille jakkaa.... ottakee pois... olokaa hyvät...

Rouva vielä höyrytti pakkaustaitokset pois, ihan niin hennosti, jotta kaikki pesurypyt jäi kauniisti näkyviin...

Muutamia kertoja rouva sitten kipus ja kapus tuonne yläilimoihin, eikä rouva ees oo tottunu kiipeämään minnekkää yläilimoihi, maankamaralla on paras, mutta pakkohan se oli jos meinas karteekit lassiin saaha.

Rouvahan olis sitte ihteesä niin tyytyväinen,  jotta ihan iltakahavit herran kanssa juotiin ja karteekia ihhailtiin.

Ny on niin sulosen rauhallista, ku nuo karteekit pittää tuon rouvan äänenkin kaikumattomana...

Uus sänkynpeittoki tuli tännää, mutta sitä rouva ei ny oo vielä kerenny paremmin aattelemaan. Seki on sellanen valamiiks pesty valakonen puuvillapellavasekotus. Rouva joutuu funteeraamaan kovastikin sitä asiaa sitte huomenissa.

Ihana kukkanen tuolla pöydällä ilostuttaa silmää, saatiin sukulaisvierailta, oli ihana kun pitkästä pitkästä aikaa TorinKulmalla kävivät.

Rouva toivottelee oikein hyvvää viikonloppua, josko vaikka tuosta peitosta tässä kirijottaa tai sitte siitä ei oo mittää kirijotettavaa jos se on lähteny jo muille maille asiakaspalautuksena... Rouvaa kun ei tiijä....

YÖKYLÄ

Moikkamoi!

TorinKulmalla on sitte ollu kovasti ihana viikko, niinku viimeviikko ei tämä viikko, kun ei tämä ny oikeastaa oo vielä alakanukkaa.

Yökyläväkeä oli kaksin kappalein ja aikamiespoijan synttäreitäki juhulittiin ihan mansikkakaakun kanssa.

Synttärit ny oli vaan sellanen sivuseikka, yökyläväkeä rouva ja herra ootti ku kuutanousemaan. Siitä on niiiin kauan aikaa vierähtäny ku yökyläset on ollu TorinKulmalla.

Eihän yökyläläiset tänne pääse jos ei heitä tuo tai hae, joten mummittelupaikan väki toi sitten kera pikkurinsessan tämän isomman rinsessan ja rinssin.

Juhulat alako het sitte ku toiset väki oli poistunu paikalta. Sillon alakaa sellanen mummin ja papan aika, joka on vähän palijo salaista, ei siitä voi ihan kaikille kertoa mitä tehhään ja mitä jätetään tekemättä.

Liikennepuisto oli ykköspaikka, onhan sitä kullanmurusilla jaksuja ja voimia polokea sellasta polokuautoa. Ei rouva vaan jaksas... siinä meni tunti jos toinenki, onneks rouvan ei tarttenu tehä mittää, herraki sai ihan istua vaan penkillä ja nautiskella kauniista kesäpäivästä. Joo, se on ihan totta, jotta sillon päivänä oli kesäpäivä ja seuraavanaki oli kesäpäivä, mutta sen jälkeen ei oo kyllä kesäpäiviä tainnu ollakkaa... 

Lelukaupassaki käytiin ja törsättiin oikein kunnolla. Onneksi löyty sellaset lelut, jotka olivat yökyläsille mieleisiä. Ei näin kesäaikana meinaa leluja löytyä mistään kaupoista, ei niitä oo ku justiin ennen joulua ja siinä se sitte on....

Saunominen on sellanen perinnejuttu yökyläaikana. Saunomisen jäläkeen kaikki väki kyllä kaatu sänkyyn, oli sitä niin touhua ja tohinaa ollut koko päivän. 

Junamatkaa oltiin suunniteltu jo varmaan viimekesänä, mutta jostai syystä se vaan on jääny ja nyt sitte herra oli sitämieltä, jotta se nyt tehhään, ei auta mikkää.

Liput sitte hankittii ja tosi pitkälle matkalle, ainakin 40 minuuttia junamatka kesti. Jännäähän se oli niin rouvalle ku yökyläläisillekki. Ei rouvakaan alvariinsa junassa matkustele, akkunasta vaan kahteloo, jotta tuolla se juna taas mennöö, millo Tampereelle ja millo Keuruulle. Ny oli matkan päämääränä Hesburgeri Keuruulla ja matka oli ihan mieluisa kaikille. Näläkäki siinä ajassa jo pääs tulemaan. 

Jos oli rouva ja herra väsyneitä, niin oli kyllä ylkyläsetki jo ihan poikki kaiken touhun jäläkeen. Herra ja rouva vei sitte yökyläset kottiinsa vielä junamatkan jäläkeen.

Aika vierähti niin maan perusteellisen nopeasti, oishan rouva ollu vaikka toisenkin yön kullanmurujensa kanssa, mutta koti on aina koti ja sinne oli vähän varmaan jo ikäväki. Äiti, iskä ja pikkusisko ovat niiin rakkaita. Hyvä niin. Rouva on onnellinen, jotta murusilla on hyvä koti ja ihanat vanhemmat ja sulonen pikkusisko.

Rouva taitaa ny mennä kahtomaan Bonessia ja sitte herran viereen nukkumaan ja oottamaan uutta päivää ja uusia tapahtumia.

Hyvvää uutta viikkoa kaikille suloisille, nähhään taas...

IHAN SITTE LOMAMATKALLA

TorinKulman rouva täältä vaan huuteloo teille ihanille <3

Rouva on ollu kotona ku tatti, kotona ku tatti... mistähän tuollanenkin mieleen tulla tupsahti, liekö rouvan omia tattia vai naapurin, tiedä häntä.

Rouva on mietiskelly itetykönään, jotta johtuuko tämä siivousvimma jostai sydämen surusta, surua kun ei saa niin vaan ykskaks minnekkään, tai ikäväähän se paremminkin on. Kahvittelu- ja keskusteluhetkiä, joskus asiasta ja joskus asian vierestä... mistä milloinkin. Viimeisinä aikoina elämä pyöri pelkästään tuolla vuorella, TorinKulmalla käytiin vaan suihkussa ja nukkumassa. Nyt on huollettavuus pois ja onko se sitten se toimettomuus mikä tekee turhanpäivästä toimintaa... Tai onko se ny niin turhanpäivästä, kun ei oo ehtiny, muistanu, jaksanu, viittiny, halunnu eikä mitään muutakaan kahteen ja puoleenvuoteen... liian vaikeita asioita rouvalle pohdittavaksi, ei rouva ossaa eikä jaksa mittää vaikeita asioita pohtia, ihan vaan sellasia, laittaakko jonkun tyhjänpäiväisen kipon pois vai ei, laittaako sen kirppikselle vaiko roskiin, joskus tuntuu, jotta sekin on rouvan pienille harmaille aivosoluille liikaa. 

Nyt on kumminkin kaikki keittiön kaapit menty läpi, eikä rouva ees viiti sanoa mitä kaikkea sieltä löyty, vanhentuneita ja taas vanhentuneita. Ei rouva välitä jos on päivä kaks vanhaa, mutta kun vuosia alkaa olla jo kahta niin sitten on jo vanhaa, ainakin rouvan mielestä.

Tulevaa viikkoa rouva ei nyt sitten ehdi siivoilla, ei rouvalle ja herralle tulee TorinKulmaan yökyläväkeä, juu u kyllä te jo tiedättekin, että kullannuppulat sieltä tulee. Suunnitelmia pitää olla jo valmiiksi vaihtoehtoineen. Ei rouva tänä vuonna vie kullanmurusia kulttuurin pariin, ei se oli viimekesänä se, eikä kullanmuruset nyt oikein olleet innostuneita kulttuurimuseoista.

Pitää olla vähän enemmän äksöniä, on sitä jo herran kanssa tuossa keskusteltu mitä jännää tehdään... täytyy sitten kertoilla teillekin tarkemmin näistä äksöneistä.

Juu u, rouva ja herra kävi ihan lomamatkalla tuossa parinkymmenen kilometrinpäässä. Se se vasta jottai. Herra sai rouvan lähtemään poikamiesboksista pois, eikä tarvinnu ees pakottaa. Yhteistuumissa sitten lähettiin. Juotiin kahavit ja syötiin jäätelöt ja kyllä oli kylymä. Rouva kun alako hienostelemaan niin kovasti turvoksissa olevan oikean koipensa kanssa, jottei laittanu sukkia ollenkaa, eipä sillä ei siinä jalassa ollu kyllä tuntoakaa oliko kylymä vai kuuma, eikä niihi santaaleihin kyllä sukat ois sopinukkaa ku se koipi vei koko santaalin.

Ihanalta nuorelta mielheltä kahvit ostettiin ja museoa ihailtiin. Paljon oli näkemistä. Elikkä on sitä TorinKulmaltakin lomamatka tehty!!!

Aikamiespoikaki täyttää jo nelijännesvuossadan, niin se aika mennöö lujjaa. Justiin ku rouva oli karkaamassa sieltä synnäriltä, niin poika tulla tupsahti täydellisen auringonpimennyksen kanssa kilpaa. Ei ehtiny karkaamaan ei...

Mansikkakakun täytyy aikamiespoijalle tehä, saahan siinä sitten mummittelupaikanväkikin juhulia samalla ja syyvä mansikkakakkua. Sillonku aikamiespoika ei ollu vielä aikamiespoika ja synttäreitä juhulittiin aina heinäkuussa, niin aikamiespoika joka ei sillon ollu aikamiespoika sai ihan tarpeekseen mansikkakakuista. Nyt rouva heitti ilimoille mansikkakakun ja nykyinen aikamiespoika oliki ihan onnellinen siitä. Tainneet raumat vähän väistyä mielestä.

Täytys varmaan tuolle rouvan tytölle, joka on jo nuorirouva ostaa jostai vaaleanpunasetlämpökenkät, jotka on tehty kiinassa. Rouvan tyttö, tuo nuorirouva on saanu kamalan kauheita raumoja, ku rouva osti vaa kotimaisia nahkakenkiä ja kaikilla muilla oli kiinalaiset vaaleanpunasetlämpökenkät. Sitä tulloo noita raumoja tehtyä kersolleen, huomaamatta. Kyllä niitä kai pitäs sitte korijataki...

Onhan rouva tilannu karteekitki TorinKulmalle, saa nähä soppiiko ne sitte kuitenkaa TorinKulmalle, rouva kun on sellanen vaativainen tapaus. TorinKulmalla kun ei karteekia oo ollu sitte ku viimeks ja siitä on pitkä aika. Kyllä rouva sitten niitä teille ihanille näyttelöö, vaikkeivät sopiskaa.

PITKÄPIIMÄINEN

Kovin on pitkäks venähtäny teidän ihanien tapaaminen <3

Jostain kumman syystä TorinKulman rouva on ollut nyt niin kovasti järjestely ja siivoilu päällä tietenkin vauhdilla: vähän päivässä ja palijon viikossa. Ei sen ihmeempää vauhtia, ei, kyllä se mennöö jo rouvan ymmärryksen yli. Eihän siinä pysy etes perässä jos päivässä palijon tekköö. Onneks tuo herrakin on sammaa mieltä, eihän siitä muuten mittää tulis.

Alakuviikolla rouva otti ja puhisti herran ikiomat ristalliruunut ihan yks ristalli kerrallaan, nukkaamaton rätti ja fairyliuos ja voi je kun tuli kirkkaat ja kauniit. Kattoonhan herra ne hetimiten laitto ja kovasti pelkistetyt plafondit saivat lähteä tuonne siivottuun varastoon. Ny rouvan mielestä poikamiesboksissaki on sitä jotai kerrosta tai twistiä tai joku erilaisuuven silmäänpistoroikko...
Twisti tais olla ruuassa ja kerroksellisuus sisustuksessa ja sitä rouva ei muista mikä se sitten on kun se eriparinen on siellä katossa. On sitte niin erimaalimasta ku poikamiesboksi muuten, mutta rouvan mielestä se on oikeinkin hyvä asia.

Tekas rouva sellasen seinätaulun :D joo, tosi taulu, sekin kuuluu sarjaan kummalliset kapistukset mustavalakosessa pelekistetyssä poikamiesboksissa. Seinällä se on ja seinällä pyssyy.

Se musta vaaterekki lähti ihan ite käveleskelemään tuonne alavarastoon, ei tahtonut ennää olla tuossa nurkassa rumentamassa. Varastossa se on maaliman paras kausivaatteille. Sinnehän rouva sitten herran austuksella rehas kaikki talavivaatteet. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. No ennen sitä myöhään ei sinne olis mitään kyllä sopinutkaan. Muutosta tänne on vierähtänyt 2 1/2 vuotta ja varasto lienee ollut siinä mallissa kun sinne tavarat vietiin ja pikkuhiljaa lisättiin ja lisättiin. Nyt on ihan hyvä olla kun joka banskulaatikko on muutonjäljiltä setvitty ja site ku alakaa satamaan, nythän ei oo satanutkaan.... niin sitten alkaa valokuvien tsekkaaminen ja kaiken keräilyharrastusten järkkääminen hyviin laatikoihin ja järjestykseen. Banskulaatikot... niistä rouva saa kyllä jo allergisia reagtioita, on niitä vuosien varrella niin palijon täytetty ja tyhyjätty.

Nytten illalla rouva meinas jatkokurssia harrastaa tuohon Hercule Poirot kirjekurssiin, mutta kuinkas ollakkaan jatkokurssi jää ensviikkoon ja kyllä rouvalla ei nyt sitte oo mitää tekemistä. Tai onhan sitä kellon virkkausta... juu u, rouvan ystävä tässä ykspäivä kävi kahvittelemassa ja kun siinä rouva seinää pähkäili niin Pirtsukka sano, jotta värkkää virkkaa kello. Rouvahan tuumasta toimeen ja ei ku virkkaamaan, eka tuli pipo, toinen tuli kellohame ja nyt taitaa tulla ihan sopivaa... ei tuotakaan tohi ihan kehuskella, ku ei tiijä millon se kellottuu tai pipottuu.

Siellä rouvan kotipitäjässä tai ei rouva sitä tiijä onko se ny niin yleinen juttu, mutta rouvan äiti sano tuon tuostaki, jotta kyllä on pitkäpiimästä... Mitähän se tarkottaa??? Ei rouva sitä kyllä muista. Nämä harmaat aivosolut alkaa tekemään tepposia.

Kyllä rouva on sen huomannu, jotta ikkää tulloo jokapäivä lissää, eikä sille voi yhtikäs mittää. Ihan tuo kauhistuttaa ku aatteloo, miten vanha sitä jo on. Eikai sitä nyt saa alakaa suremaan, paras vaan värkätä ja virkata.

Onhan siellä Aaltopitäjässäkin käyty tämän tästä kullannuppusia katsomassa, ei sieltäkään voi olla pois pitkiä aikoja. Ikävää pukkaa niin maan perusteellisesti.

Herra ei nyt ole tehnyt mitään ihme kepposia, kulukenut vaan asioilla, ku rouva on komenteerannu. Kiltti herra se on, vähän liiankin kiltti, tai sitten ei.

Kesäkukkasia ei TorinKulman partsilla oo yhtään ainokaistakaa, rouva ei oo päässy siinä asiassa vauhtiin, saihan rouva kyllä jottain tuonne partsille.... joo o rouva vei sinne mustan himmelin ja sen ihmeellisen kranssin, joka on pilleistä kans tehty, rouva ihan ite ne on värkänny.

Jos ny sitten menis taas vaiheteeks kelloa värkkäämään. Tilauksessa on kyllä vielä pari virkattua pikkukoria ja matto, mutta rouva kun niin innokkaasti virkkas koreja, joita ei muistanut ees kuvata, niin rouva sai rakon kämmeneen. Rakko laiskan kämmenessä... niin se vaan on.

Ihanaista viikonloppua ihanaisille, ollaan kaikki onnellisia siitä mitä meillä on, eikä kaivata mitään muuta... no haaveilla saa vaikka lottovoitosta, ei se haittaa, rouva sitä ei ainakaan saa, kun ei lottoakkaan :D

Tapaillaan taas, jos ei tämä oikein pitkäpiimäiseks mee