Onhan herra tokikin joka aamu keittänyt kaurapuuroa, joka tulee rouvalta korvistakin ulos. Ei sillä, jotta rouva nyt niin nirso ruualle olisi, mutta viisi pitkää vuotta rouva on kestänyt ihan sitä yhtä ja sammaa Litlin kaurapuuroa, kyllä se kuulkaas alakaa jo vähitellen tulemaan jostain päin pois. Kyllähän herra jossain välissä keitteli ohorahiutalepuuroaki ja sitte sitä mikä on vaan niiiin hyvväää, mutta herralta loppu sitte hiutaleet ja eihän herra muistanut tuuva niitä vaikka oli ihan lappuun kirijottanut jotta jottai ryyniä pitäs TorinKulmalle tuuva. Eihän rouva nyt tokikaan tiijä, oliko se herralta tahallinen teko vaiko ihan vaan unohus, ettei muistanut lappua lukea kaupassa. Kyllähän niinkin voi käyvä, jotta lappu unohtuu taskuun.
TorinKulmalla on vähän kaikkea järijestelty ja pois laitettu. Rouvalla on sellanen paha tapa ostaa kaiken maaliman sisustuslehet ja eihän siinä mittää vaikka kaikenmaaliman lehtiä ostaaki, mutta rouva kun ei malta sitten luopua noista sisustuslehistä ei sitte millään. Tässä muutaman viikko sitten rouva pani jo lehtiä kyllä pois, ihan surusyrämmessä ja taas löyty jostain mahoton pino vanhoja lehtiä. Rouva on sitte pyöritellyt niitä tuossa sohovan nurkassa ja lukenut kaikki menneitten vuosien asuntomessu lehetki . Nyt rouva on teheny lehtien osto lakon, joo o, rouva ei ole ostanut maanaikoihin yhtään sisustuslehteä, ja sitähän ei lasketa, jotta rouva on ennen joulua tilannu yhen sisustuslehen ja niitä voi kyllä rouvan mielestä vielä jonkun aikaa säästää, jos vaikka niissä olis jottai mukavaa...
Pöh ja pah mitä mukavaa vanhoissa lehissä on, sitä rouva ei vielä tiijä, rouvan täytyy ihan sitä miettiä ja kertoa sitten kun on saanu asian seleville.
Saihan rouva kauan haaveilemansa peilin makurin seinälle, ihan kokovartalopeili on se niin iso. Rouva kyllä sano herralle, jotta jos rouva yks kaks lyö sitä peiliä ja huutaa jotta kuka ruma akka rouvaa kahteloo, niin sillon on paree panna joko peili tai rouva lähtemään. Eihän rouva nyt vielä sitä tiijä kumpi lähtöö rouva vai peili,...
Näinhän se elämä mennöö etteenpäin täällä ToriKulmassa ja monessa muussakin paikassa. Parempi vaan kun mennöö etteenpäin eikä taaksepäin. Onhan sekin totta, jotta jos elämä menis taaksepäin, eihän sitä varmaan vanhenis ollenkaan, nuortus vaan, mutta nyt kun se mennöö etteenpäin, niin joka päivä tuo ikkää lissää. Mutta... mitäpäs rouva tuollasia alakaa aattelemaan etteenpäin ja taaksepäin menoa. Menkööt miten mennöö ollaan vaan onnellisia.
Hyvää elokuun jatkoa kaikille suloisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti