Sen rouva voi kyllä sanoa ihan suoralta käiltä, jotta rouva on ollu meleko kipeä kouluarvosanoin arvioituna tuossa kasipuoli ainaki jos ei vaan ihan täyttä kymppiä. Aamut ne on ihan mahottomia, ei meinaa liikkeelle päästä, sitte ku vähän vertyy paikat niin pääsöö onneks ees kahavipöytään, kuha herra on kahavit valamiiks keittäny. Onhan rouvalla ihan kissanpäivät, herra passaa ja paateroi rouvaa, ei tartteis valittaa, mutta kun nuo kivut on niin syvältä....
Rouvalla on sitte yks muuki ongelma ja varmaan kaks tai kolomekin, mutta yks ainaki on se, ku rouva ei saa kuvattua mittää ku rouvalla on kepakot. Jos laittaa toisen kepakon johonki jottai nojjaamaan, niin se varmaanni kaatuu ja kolisoo, eikä sitä ihan yhellä käellä ossaa kaikkia tehä. Kameran kuletus on ihan mahotonta, kännykkä justii jotenki mennöö.
Se siitä valivalivalituksesta, mennää elämässä etteenpäin ja ensviikolla TAYS:iin kaks kertaa ja omaan tk:hon kerran, eiköhän tuossa jo jottai tapahua paranemisen suhteen tai sitten ei... mistä tuotakaan etukätteen tietää.
Rouva on seurannu Särkänniemen Veeran, Delfin, Leevin ja Eevertin elämää viikon verran "salasiirtoa" ja kotiutumista Kreikan altaisiin ja aurinkoon. Ihimisten kannanotot puolesta ja vastaan ovat oleet jos minkäkinlaisia, ei rouva ihan kaikkea ymmärrä eikä onneks tartte ymmärtääkkään. Rouva nyt ittetykönään aatteloo, jotta tämäkin juttu pian unohtuu ja tulloo taas uusia ja kummempia tilalle eikä Veeraa, Delfiä, Leeviä ja Eeverttiä ennää muista kukaan. Niin se elämä tuppaa menemään, että kun on pois silimistä on pois mielestä.
Rouvan mielestä se paras aika vuojesta alako justiinsa nyt, kun illat pimenöö ja saa laittaa lyhtyihin valoa ja juuva vaikka mustaherukka mehua ja kuvitella, jotta se on lögiä. No eihän TorinKulmalla tänä vuonna mittää mustaherukkamehua ole, ei rouva ole pystynyt keittelemään marjoista mehuja. Se on tyytyminen kaupanmehuihin ja kuvitella niitä ihan omatekemäks, eikä sekään sitten onnistu ei sitten millään, jotta kaupanmehu olis samanlaista kuin ToriKulman rouvan omakeittämä... mutta oli nyt miten oli, se on tyytyminen siihen mitä on.
Mummittelupaikanväen kanssa ollaan oltu aina yhessä sillon kun on ollut kauhean ikävä, tämän tuosta sitä ikävää pukkaa, kun ne lapsukaiset on niin mahottoman sulosia ja tulloohan rouvasta ihan kohta nelimummo tai miten se nyt sitten meni, ei rouvasta nyt ihan fourcatsiä tule, mutta melkeen. ja mahottoman mukavaa se on.
Nyt rouva laittaa tuohon sekasen sekamelskan kuvia mitä on tullu räpsittyä sillon tällön. Kuvankäsittelyohojelmaki teki rouvalle tenät eikä rouva saa mittää kirijotettua noihin kuvviin. Onhan siinä aurinkoa ja venetsialaista kaikki sulassa sovussa.
Viimeisenä mut ei vähäisimpänä,,, rouva sai nuoruuden ystävältä nuoruuskuvan ja pakkohan se on teille ihanille jakaa <3
1 kommentti:
Ihana nuoruuskuva 😊
Lähetä kommentti