VÄHÄN TAAKSEPÄIN JA TAAS ETEENPÄIN

TorinKulmalla rouva ei nyt ossaa sanoa, tullooko tuo vesi akkunoihin taivaasta vai jostain muusta paikasta... vettä se kyllä rouvan silmään ihan oikeasti on, vaikkei uskois.

Rouva nyt kelaa vähän tuonne jouluunpäin, niinku menneeseen, ei vielä tulevaan, vaikkahan sitä rouvan mielestä saa ihan jo alakaa oottamaan, Se tuli ja meni, eikä rouva ehtinyt ku henkästä ja pyöriä hellan ja herran tiellä ja välillä takana ja sivulla ja miten millonki. Ei herra hermostunut, vaikka rouva siinä pyöri ja hyöri silloinkin kun herra tätä TorinKulman Jouluaaton ateriaa valmisti. Herkkua se oli ja niin kovasti sitä joutu syömään, että Jouluyön Messu jäi rouvalta väliin, rouva sammu ku saunalyhty... syömisestä, Rouvan tapoihin ei kuulu sammuskella ku saunalyhy ainakaan juomisesta, ei ollenkaan, mutta syömisestä voi sammua ainakin Jouluaattona, kun herra on pannut parastaan pyttipannun teossa. Vanha herra ja aikamiespoikakin luultavimmin sammuivat kun koteihinsa pääsivät, sitä rouva ei kyllä ole edes muistanut kysyä, ja mitäpä tuota nyt enää kysymään, mennyttä mikä mennyttä.

Saihan TorinKulman väki ja vanha herra Tapaninpäivänä oikein kunnon perinteisen Jouluaterian kinkkuineen, laatikoineen sun muine lisäkkeineen. Vanhan herran tapana on sanoa, että jokin asia tai tapahtuma on ikimuistoinen ja rouvan täytyy kyllä sanoa, että Tapaninpäivä tänä armon vuonna 2014 oli sellainen, IKIMUISTOINEN <3 

Ilma oli mitä ihanin Jouluilma, maisemat kauniit ja mummittelupaikassa sai olla lapsosten kanssa leikkimässä uusilla leluilla ja kuuntelemassa kilpapuhuntaa,.. Kummallakin kun on asiaa niin paljon kun mummin näkee, että kilpasille siinä joutuvat, Joskus toinen sanoo toiselle, ole hiljaa, nyt on minun vuoroni, puhu sitten kun minä olen asiani puhunut. Mummihan kuuntelee ihan innoissaan kumpaakin erikseen ja yhdessä, se on ihan sama miten sitä puhetta tulee kunhan tulee, se on vaan niin rakasta <3

Äidin haudalle vietiin kynttilä. Sitäkin saa ihmetellä, miten kauniissa paikassa voi viimeinen leposija olla. Suora näkymä rouvan ihailemaan Aalto-puistoon, kaupungintaloon ja kirjastoon. Aina niissä silmä lepää. Tällä kertaa erityisesti, kun katsoo äidinleposijaa ja nostaa katseensa ylös, silmien edessä on mitä kaunein luminen näkymä, jonne aurinko laskee... Huikaisevaa ja niin ikimuistoista. 

Kolomas vuojenvaihe tulloo elettäväks täällä TorinKulmalla, ensimmäisenä rouva oli justiisa kimpsusa tänne eellisnä päivänä raahannu ja poikamiesboksi oli täynnä ku turusen pyssy... ei rouva tiijä onko turusen pyssy täynnä... tiijättekö te... mutta TorinKulma oli...

Eikä rouvan pitäny täällä kolomatta vuojenvaihetta viettää, Väliaikasesti rouva vaan tähän tuli parikskolmekskuukaueks.

Nyt vaa mennää eteenpäin ja nautitaan kukin tavallamme vuoden vaihteesta!!! 

TorinKulmalta toivotetaan kaikille ihanuuksille 

HYVÄÄ UUTTA TULEVAA VUOTTA 2015

JOULUAATONAATTO

Rouva on noussu kukonlaulun aikaan tänä aamuna, eihän rouvalla mitään kiirettä mihinkään olis ollu, mutta pakkohan sitä on kiire olla kun joulukin on tulossa. Kaikilla on kiire niin pittääTorinKulmallakin kauheasti touhuta ja tohista kiireissään.

Eilen rouva alko leipomaan mokkapaloja, suklaapeltiä, mitä lienee, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Rouva on vuoskymmeniä yrittäny tehä sitä ja aina se mikä siihen päälle laitetaan se sellanen ruskea kuorrutus tai mikä lienee, niiin se on aina tullu jotenki mattapintaseks tai liian liukkaaks tai jotain... niin nytki. Rouva teki sitten vielä toisen, ihan vaan sen takia jos vaikka toiseen se sellanen onnistuis, mutta mitä vielä... toinen on matta ja toinen kupliva... olokoot.. ei rouva jaksa siitä välittää. Ei sitä ois ees tarvinnu leipastakkaa, mutta ihan sen kiireen takia, mikä pitää olla...

Teki rouva sitte intiaanisokerista kakkupohjankin, eikä rouva tiijä millon sen syöttää ja kelle. Teki vaa, kun oli intiaanisokeria ja kananmunia ja vehnäjauhoja ja perunajauhoja ja leivinjauhetta ja sellanen hieno törppö jolla saa vaan suihkuttaa vuokaa, ei tartte sotkea sormia, eikä paperia. No, sekin on ny sitte olemassa se kakkupohja meinaan.

Hakihan rouva ja herra tänään kaupasta jotain purtavaa. Ei rouva nyt tiijä kertooko ees kellekkään mitä TorinKulmalla jouluaattona syyvään, Ei paistu kinkku uunissa, ei oo maksalootaa eikä lanttulootaa. Porkkanalootaa on, ku rouva sitä teki samalla ku värkkäs sitä himmeliranssia. Rouva ei ikuna laita porkkanalootaan riisryyniä, puuro puurona ja porkkana porkkanana, ei niitä voi rouvan mielestä sekottaa millään tapaa. Se on sellanen äitin ohje, jostai vuojelta 1928 ja kyllä se on hyvvää. Niin... TorinKulmalla syyvään aattona pyttypannua, oottekos ennen kuulleet, jotta jossai syyvään pyttipannua jouluaattona, ny sitte kuulette. TorinKulmalla tehhää lihapullat ihan ite ja laitetaan kovasti lihasaa makkaraa ja herra paistaa perunat voissa. Herra on jo keittäny perunat valmiiks, jotta ne on hyvä kuoria sitten huomenissa.

Riispuuroa rouva meinas keittää ja luumusoppaa, mutta sitte aateltiin tuossa istuskellessa herran kans, jotta ei sitä kaikkia kerkie kiireen keskellä ees yhtenä päivänä syömään, jotta jääköö ne ny seuraavaan jouluun se riisipuuro ja soppa.

TorinKulman herra tykkää sitte kauhean kovasti punasesta väristä, rouva ei oikein oo löytäny sellasta hyvvää suhetta punaseen väriin ja ne punaset mitä poikamiespoksissa oli ennenku rouva tänne rojunsa levitti, on ollu enimmäkseen varaston puolella. Herralla niitä oli aika paljon ja ny rouva on niitä laittanu ihan joulun kunniaks ja herran iloks näkysälle. Eikä tuo ny niin paha oo, rouva vaan on niin kovin mustavalkonen.

Vanha herra on koitellu päällensä kaikkia vaatteita mitä nyt sattuu vaatehuoneesta löytymään. Sieltä löytyy kyllä aika palijo, vanha herra ku on sellanen kierrätysmies. Kaikki mitäkä jollekki rouvan muista miehistä tulloo pieneks ne mennöö automaattisesti vanhan herran vaatehuoneeseen. Ei rouva tiijä minkä takia vanha herra on niitten vaatteittesa kanssa asunu. Varmaa sen takia ku lähetään sinne hetjärvelle sitten tapaniajelulle, niin varuks pittää kaikki kokeilla ja laittaa sitte justiinsa ne samat mitkä on ollu ennenki. Ne joita pestään ihan vaan yhtäkkiä ja pannaan taas päälle. Sellasta se on...

Näin se on Joulu saapunu ToriKulmaanki, kaikkine itetehtyine kiireineen. Ihan mukava se on ku on kiire...

Nautinnollista kinkun ja laatikkojen syöntiä ja kinkun paistoyötä. TorinKulmalla nukutaan  ja syyvään huomenna pyttipannua.

Sen rouva ny vielä toivoo, jottette kerro kellekkään tuosta TorinKulman Joulu-Menyyystä. Se ei ny oo oikein etikettien mukanen.

Rauhallista Joulua kaiken kiireen keskellä <3 Nautitaan läheisistämme <3

VAPPAA PÄIVÄ ENNEN JOULUA

Rouva on ihan onnesta mykkänä... kerranki herran korvat saa olla rauhassa. Rouvalle ku oli tullu tuommonen kommentti ja rouva on niin otettu ja onnellinen, jotta alakaa taas kirijottamaan.

Heips Anneli. Luin tuota sun TorinKulma lokias ja ei voi ku ihimetellä, miten joku ossaa laittaa sanat oikeaan järijestykseen, Mää nii tykkää lukea, jotta älä vaa lopeta noita juttuja, tykkään tykkään tykkään tykkään jne 

Rouva on ollu koko viikon ihan toisella laneetalla. Vanha herra on vähä palijo teettänyt ylimäärästä päänvaivaa ja muutaki vaivaa. Vanhaa herralla o ollut vähän liikaa lääkkeitä ja sitte siinä o käyny niin ku durasell pupulle, jota on juoksutettu liikaa ja patterit o alakanu loppua... pupu hyytyy... Vanha herra on onneks saanu apua ja alakaa ny olemaan taas oma ihtesä. On se mukava ku on isukki vielä olemassa ja kyllähän sitä mielellään auttaa, joskus vaa rouvan voimat meinaa kans hyytyä ku pupulla, onneks on tuo TorinKulman herra olemassa, joka on aina ja jatkuvasti rouvan tukena ja turvana, Auttamassa ja passaamassa.

Rouva ja herra otti tänään sitte ihan oman vappaa päivän, Vanha herra syötettii nakkisopalla täytee ja sitte otettiin veepeetä vanhasta herrasta ja kaikesta muustaki ja lähettii het sitte puurojuhulaan.

Juhula oli tuossa talon alakerran kerhohuoneessa ja siellä oli katettu niin kauniisti pöytä ja tarjolla oli ihan uuniohorapuuroa. Voi jee ku se oli sitte hyvvää... ja onneks rouva ei ollu ihteään tukkinu nakkisopalla täyteen, jotta sopi sitä puuroa. Täytekaakkuakin oli sellanen 85 vuotta täyttänyt rouvashenkilö sinne teheny ja kyllä oli kaunis ja hyvvää. Rouva ei vaan hokannu ottaa siitä kuvaa.

Puurojuhulinnan jäläkeen mentii sitte kirkkoon Vilppulan Mieslaulajien konserttiin. Rouva ei oo mittää niin kaunista kuullu eikä nähäny maan aikoihin, mitä kirkossa oli. Kaunis kirkko, upea kuoro ja kuoronjohtajat ja ihka ikioma Matti-Pappi. Rouva sitte tykkää omasta papistaan niin maan perusteellisesti. Matti-Pappi on niin selkeä sananen nuorimies, joka soppii vanhanki korvasyyhyyn.

Monenlaista on viikkoon sopinu, väsymystä, huolta, murhetta, mutta on sitä saanu lohtuaki aina sieltä täältä. Rouva on saanu ystäviäki jotka lohuttaa ja antaa voimaa ku o ihan uuvahtanu.

Jouluun on ennää muutama yö ja rouva oottaa aattoa kovasti, vaikka pukki ei luvannu ny TorinKulmalle tullakkaan. On lahajansa antanu kuulema jo etukäteen eikä ennää aattona muista millään tavalla.

TorinKulmalla syyvään hyvvää ruokaa ja juuvaan kahavia vanhan herran ja aikamiespoijan kanssa.

Tapaniajelulle lähetään mummittelupaikkaan hetjärvelle, sitä rouva oottaa kans ihan öitä laskien, Siellä kaks mussukkaa oottaa ja kolomaski oottaa ihan pian tai onko se ihan pian ei rouva sitä kyllä tiijä, maaliskuussa ny ainaki.

Hyvvää Jouluaaton ootusta ja kauniita unia teille ihanille mussukoille <3 Rouva vois vaikka kellahtaa tuohon herran viereen ja nukkua muutaman tunnin <3

VIIMEINKIN JOULUMIELTÄ!

TorinKulman rouva tuli vaan käväsemään täällä, ei olemaan,.. Rouvalla on niin kova tempo päällänsä levitellä näitä poikamiespoksin seiniä, ettei rouva jouva oikein muuta touhaamaankaan. Tuollaset kauhean kamalat valot rouva ja herra heitti tuonne partsille kuuseen, kai se on ku tulloo lapseks jälleen, nuo väritki sitte jo kelepaa...

Onhan rouva ja herra kyllä ollu joulupukin asiallakin tuolla entisessä kotipuolessa. Joulupukki kun pyysi rouvaa ja herraa asiamiehekseeen tänä jouluna. Ei kuulema ehi tänne eikä sinne, pitää niin kiirusta silläkin ressulla.

Joulupukin asialla olo oli kyllä sitte maaliman mukavimpaa. Saatiin syyvä herkkuja, nuorirouva kun oli niitä leipassut oikein olantakaa. Pullaki tuoksu jo eteisessä. Joulupukin tavarat saatiin mukavasti piilopaikkaan kun lapsoset olivat vielä pois kotoa.

Riemu alkoi kun lapsoset tulivat, ovat niiin rakkaita... rouvaa oikein kourasee syrämestä se rakkaus.

Rouvaa ei kyllä pitäs päästää mihinkään kauppaan, se pitäs kyllä ihan lailla kieltää. Ottaskohan nuo kansanetustajat sen asiakseen vai pittääkö joku alotus tai atressi ihan sen takia laittaa liikkeelle... ei rouva tuota oo vielä keksinyt, mutta keksii kyllä varmaan. Rouvalla kun on tuo keksiminen verissä, perintönä tullu.

Rouva ja herra poikkesivat sinne Paapo liikkeeseen, siellähän on vaikka mitä ihanaa valmista ja vähemmän valmista. Rouva oli saanu päähäsä, että poikamiespoksissa pittää olla musta himmeli tänä jouluna. Partsille rouva sitä suunnitteli roikkumaan, aatteli, että tekköö sen tuosta noin vaan, ihan opettelematta.

Onneks siellä Paapossa on se henkilökunta niin mukavaa, että ne saa luulemaan että kyllähän se siitä onnistuu kunhan tekee vaan. Rouva varuks osti himmelin teko-ohoje kirijan ja himmelin tekkoon pilliä, neulan ja naapurikaupasta karhulankaa. Iltapäivän puolta tuo jo pitkästi oli kun siellä asioitiin ja vielä piti käyvä siinä halapakaupassa. Halapakauppa on aina ollu rouvan ihka ikioma joulukauppa, mutta nyt se ei sytyttäny rouvaa ollenkaan. Ei sieltä löytäny kyllä herrakaan mittää., Vähän pussinpohojalla oli jotai, sukkia sun muuta ihan tavallista. Kaipahan tuo himmelikirija poltti siellä pussissa.

Matkaan vierähti vesisateineen ja pimeine teineen parituntia ja ku rouva poikamiespoksiin pääs alko heti kirjan plaraaminen ja eiku tekemään himmeliä. Voi pojat, rouva sai sen valamiiks kahentoistamaissa yöllä. Alvarin jakkaran kuvaki tuli kyllä rouvan takamukseen siinä istuessa.

Rouvahan kuuli sitten, että oli jossain tuollanen ranssiki tehty ja siitä ei ollu ohojetta, vaikka rouva sitä pitkin ärrää metsästi sitä lehteä, lehti kyllä oli, muttei ohjetta. Rouva sitten välillä porkkanalaatikot teki uuniin ja alkoi taas väsäämään pillien ja lankojen kanssa...

Muutama tunti meni ja rouva ranssin teki. Se pääsi rouvan ja herran sänkynpäätä koristamaan, ainakin näin jouluksi. Tiijä sitte missä se lienee kuukauven päästä tai viikon. Eihän rouvan mielitekoja tiijä. Rouva on niin heiluvainen ja häilyväinen. Onneks tuo TorinKulman herra jaksaa vaan rouvan kanssa olla, rouva on tosi onnekas siinä.

Onha rouva leipassu kirsikkapullaaki, eihä joulu oo joulu iliman niitä, ku niitä o ollu niin kauan ku rouva muistaa.

Rouva ei ihan vielä tiijä mitä jouluna TorinKulmalla lienee... se  jää nähtäväksi, vähemmän rouvalla on miehiä ku viime jouluna, se on varmaa. Viimejouluna oli viis ja ny o vaan kolome. Eikohän niillä pärijää... ei sitäkään rouva vielä tiijä... jos vaikka jostai hamstrais lissää... tiijä häntä???

Hyvvää Joulun ootusta teille kaikille ihanille <3

ROUVAN RIISI JA JOULU TULOSSA

TorinKulman rouvalla on ollu riisi, het sitte oikein pitkäjyväriisi ei mikään puuroriisi. Riisi alko tässä jo pitemmän aikaa sitte, kai te ootte huomenneetki sen ku rouva ei oo mitään juttua tänne laitellu pitkiin aikoihin.

Rouvan riisi alkako ku seinät tuli poikamiesboksissa liian lähelle rouvaa ja kaikki romppeet ja romut hyppi suoraan silimille. Rouva päätti kerätä romunsa ja romppeensa ja lähteä välijimmille vesille, herra kun on sitä mieltä, että poikamiesboksin seinät on oikeilla paikoilla ja romppeitakaan ei oo liikaa, niin mikäs siinä sitte autto, ku rouvan aatella lähteä yksin ja jatkaa herran kanssa etäsuhetta, siitähän rouvalla ja herralla on jo kaheksan vuojen kokemus, ei se uutta olis ollu,

Rouva sitte välijimpien vesien kyselyitä laitto sinne tänne ja oishan niitä ollu, mutta sitte ku rouvalla ja herralla on tuo vanha herra perheyhteisössä, eihän vanhaa herraa noin vaan jätetä. Rouva yritti löytää entisestä kotipitäjästään kahta lähellä olevaa väljempää vettä,  mutta ei se niin vaa onnistu ku rouva sen aatteloo. Kaukana toisistaan kaikki. Eikä vanhaa herraa voi niin kovin kauas laittaa asumaan. Vanhalla herralla kun on jo tuota ikää 86w, lähellä on pysyttävä.

Sitte rouva taas funteeraamaan mitä mitä ja mitä. Ahaa... rouva sen äkkäsi yks kaks yllättäen, vanha herra vanhustenasuntoihin ja rouva vanhan herran asuntoon... no, ajatus sinällään oikein hyvä ainakin rouvan mielestä, mutta vanhan herran mielestä erittäinkin huono ajatus... eihän vanha herra eläkeläisten asuntoihin mee. EI! Siinähän sitten taas oltiin ja joulukin tulossa... Rouva kun on sellanen jouluihminen ja nyt ei rouvan joulusta ollu mitään tietoa.

Rouva ittetykönään aatteli, että mitähän tästä nyt tulloo... onneks on kuitenkin tuo herra olemassa ja herra yks kaunis aamu sano, jottei rouva tästä boksista lähe yhtikäs mihinkää ja vanhaa herraa ei muutella ennää mihinkään uuteen paikkaan, eikä vanhaankaan, vanhakin kun on muuttunut uusien liikennejärjestelyjen takia ja kaikkien rakentamisien takia ihan vieraaks paikaks ja jos vanha herra ei halua eläkeläisten taloihin niin vanhaa herraa ei sinne pakoteta.. Juu u

Taas alakutekiöissä, ei rouva pääse asioissaan eteen ei taaksepäin. Rouvalla on vieläpä sellanenki paha vika, jotta rouva luuloo olevansa kolomikymppinen terves rouva, ei muista vaivojaan, vaikka kipeä onki ja vanha... Ei sitä niin vaa muuteta minne sattuu ja kalliita vuokria aleta maksamaan EI, rouvalla vaan on niin lyhyt muisti...

Onneks rouvalla on kuitenkin ystäviä jotka tsemppaa rouvaa aina sillon ku rouva on ihan alakutekijöissä. Rouva sai sitte kovankin sisustusinnon ja aatteli siirtää poikamiesboksin seiniä muutamalla metrillä...

Rouva tilas maton ja uuven pöyvän. Matto tuli tuolta Seita Shopista Pellosta KLICK ja pöytä Finnis Desing Shopista, jostain etelästä päin KLICK. Pari pörttöäkin tuli Pellosta tuohon pöyvälle, kynttelit näyttää olevan vähän vinossa, mutta eihän se mittää onhan se rouvakin vinossa.

Rouva sai seiniä siirtymään matolla ja pikkupöyvällä ainaki omasta mielestää puolimetriä partsille päin ja on nyt niin tyytyväinen elämäänsä. Onhan rouvalla vielä kaikkea mielessä, kun on kerran alakuun päässy, mutta ei oikein tiijä kaikkia kerralla. Sen kyllä rouva takaa, että jouluna on seinät siirtyny jo metrin sinne ja tänne, taitaapi mennä jo torille tai naapuriin tiijä häntä.

Joulukadun avajaisetkin tässä välillä ehti olla ja mummittelupaikan väkikin jo muutamaan kertaan. Niin palijon on tapahtunu sen jälkeen kun rouva on teitä ihanaisia näillä jutuilla rääkkäilly.

Rouva on ny ihan tyytyväinen tähän elämän tilanteeseen, vanha herra ku tarvihtoo tuota rouvan herraa ja rouvaa moninaisiin asioihinsa. Vanha herra on niin rakas <3

Hyvää Itsenäisyyspäivää Ihanat!

                                    Pitkäjyväriisi ja puuroriisi...

                         Joulupukin kota joulukadulla

HIIRULAISEN HIENO MAJA

TorinKulmalla oli aamutuimaan sitte kummallinen olotila.. joka aamu saa kahtoa mitä suuressa maalimassa tapahtuu, mutta tänä aamuna, ei näkyny sitte yhtikäs mittää. Partsin lasit oli ihan sumussa tai humussa. Missä lienee. Oli miten oli, siitä se päivä lähti kahvikupposella käyntiin kuiteski.

Rouvahan on ihan tunnetusti apoteekin vaki asiakas, pussillisia kantaa jos jonkunlaista pilleriä joka viikko. Ei nyt sentään ihan kaikkia rouvalle itelleen, onhan siinä välillä vanhan herran pussukoitakin tai sitte molempien, miten millonki.

Eilispäivänä rouva taas vieraili apoteekissa ja siinä apoteekin vieressä on kukkakauppa ja rouvahan sinne eksyi pussukkansa kanssa. Rouva on halunnu jo pitkään sellasta kummituspuuta, kun se tuntuu ny olevan niin kovasti muotia ja rouva haluaa aina olla niin muotissa mukana... hah hah hah...

Kukkakauppias ei ny ihan tienny mitä rouva tarkottaa, mutta sitte se selevis kumminkin ihan mukavasti ja nyt  TorinKulmalla on kummituspensas, kukka tai puu, mikä sitten lienee. Rouva on nyt sitten niin rentikäs kummituksensa kanssa. Jee...

Rouva sai aikamiespojalta sellasen hienon kameran lainaks ja rouva on ihan innossaan kuvannu jos jotaki. Puolikuustaki tuli rouvan mielestä oikein taiteellinen kuva, ei rouva ihan sellasta tarkottanu, mutta minkäs teet ku rouva ei kaikkia hienouksia ossaa,

Rouvahan on kertonu teille ihanille, että TorinKulmalla käy se hiirulainen aina öisin ja syö kaikki herkut kaapeista, herra on kyllä välillä ihmetellyt miten hiirulainen ylettyy availemaan kaappien ovia, kun ne rouvan DIY vetimet on niinkin korkealla. TorinKulmalla on vaan ollut niin kovin viisas hiirulainen, että on osannut hypätä vetimeen asti. 

Nyt hiirulainen on keksinyt oivan keinon makean himoon... juupa juu... Tuolla apoteekissa ja monessa muussakin paikassa on sellasia pieniä palasia, jotka maistuu ihan mukavalta ja hiirulainen on alkanut napostelemaan niitä. Ei hiirulainen varmaan tiijä, että ne on ulostuslääkkeitä tai ei ne nyt niin lääkkeitä oo ku jotai luonnonyrttiä... mutta hyvällä halulla hiirulainen sellasen pistää joko illalla tai yömyöhällä nassuunsa ja juo vettä päälle. Niin on hiirulaisella kolomeviikkoa vierähtäny, ettei oo muilla kaapeilla kuleskellu ku ulostusyrttikaapilla :) Herkut, jos niitä joskus TorinKulmalla on ovat saaneet jäähä kaappiin... Erittäinkin hyvä asia. Rouva on tosi onnellinen hiirulaisen puolesta ja mikä parasta hiirulaisen vatsa toimii moitteettomasti  :D

Eikä näissä rouvan kuvissa oo mitään järkeä, kuva sieltä toinen täältä, mutta kuvia kummiski, Into se on joka tiellä pittää...

Kaikkea ihanaa kaikille ihanille Pyhäinpäivän aikoihin. Muistellaan poisnukkuneita läheisiämme ja ollaan onnellisia ja rakastetaan heitä, jotka vielä ovat meijän kanssa <3

WAUTSI MIKÄ PÄIVÄ

Rouva teki tänään ihan ite päätöksen lähteä tuonne Itä-kaupunkiin soppailemaan. Niin rouva sitten tekikin.
Ei rouvalla nyt muuta ollu mielessä, kunhan saa käyvä kaikissa kaupoissa ihan yksin, eikä kukaan hengitä niskaan.

Rouvalla oli niin kova vauhti päällänsä, ettei tiennyt mistä alottaa. Meni sitten Myllyrantaan ja sinne uuteen YOUR putiikkiin. Putiikki on avattu ihan tässä lokakuussa ja meno on sielläkin ollut niin kova, että vaatteet ovat lähteneet käsistä. Rouva kun huomasi eilen tuolta naamakirijasta, jotta sinne on tullu uusia vaatteita pilvin pimein, niin sinne sitten ihan ensimmäiseks.

Ihanainen myyjätär kysyi, että voisiko olla avuksi, mutta eihän rouva ees tienny mitä tuli kahtelemaan. Rouvalla posket punotti, hiki valu ja sydän pomppi ihan kurkkuun asti, oli niin rouvan kokosia vaatteita paikka pullollaan ja laatikoissa vielä lisää.

No, rouvalla oli eilispäivänä niin kylmä, että rouva päätti sitten ostaa toppatakin, ettei tänään olisi ihan niin kylmä. Tänään oli sitte kyllä +14 astetta tuossa TorinKulman mittarissa. Eipä siinä toppistakkia kyllä tarvinnu, mutta onhan se ny olemassa jos sattuu vaikka tulemaan taas joskus kylymä. Eikäpä rouva oo koskaan ostanu muutaku mustaa, mutta mites ollakkaan tais tehä suklaatia niin mieli, että suklaanruskea toppis siitä valikoitui. Farkutkin löytyi ja paita ja kaikkea muuta pikku höppänää, mitä ny nainen aina joskus tarvihtoo, tai jokapäiväki.

Eihän tuollasesta liikkeestä voi olla kuin onnellinen, kun sellainen on omaan kaupunkiin saatu. Vaatteet tulee suoraan Englannista, eikä pohjoismaissa ole ainoatakaan muuta YOURSin myymälää. Erikoisuuksia siis ja edullisia.

Onhan Myllyrannassa upeita vaatteita toisenkokoisillekin kuin rouva. Sellaisille pienille normaalikokoisille ja vieläpä lapsille oi jee miten ihania vaatteita. Miehetkin on otettu huomioon, heille on oma osastonsa, mutta ei rouva nyt omalla soppailureissullaan muuta kahtonu ku omia juttujaan.

Sitte sinne onnettomaan on tullu vielä sellanen herkkumyymälä, siellä rouva joutu olla melkeistä kokoajan silimät kiinni. Oli irtosuklaata, marenkeja, amerikan ruokaa ja vaikka mitä luomumaustetta sun muuta. Osti rouva sieltä oikein kunnon kaulimen, ei tartte ku kerran lyyä ukkoa, niin ukkoa ei enää oo. Sitä rouva ei mee koskaan tekemään. Kyllä TorinKulman kaulin on ihan leipomuksia varten. Se hieno kaulin on marmoria ja painaa ku mikäki, rouva kokkeiloo vaikka joulupiparia tai piirakkaa tai pitsaa tai mitä vaa, katotaan miten sen kanssa käy.

Rouvan kukkaro on kovastikin keveä tämän päivän jälkeen eikä pakkasesta oo tietoakaa, mutta onneks on toppatakki kaikeks varuks,..

Tuollasesta turkisliivistä rouva ois oikeinkin kovasti tykänny, mutta sitte rouva alko miettimään, miten sen kanssa tarkenoo... se jäi sinne kauppaan.

Hyvvää viikkoa, rouvalla kun on joka päivä perijantai niin rouva vois toivottaa hyvvää viikonloppua, mutta eikai ny vielä perijantai oo...

Kaikille ihanille kaikkea ihanaa...