POHDISKELUJA

Sunnuntai-illan tervehdys TorinKulmalta!

TorinKulmalla elämä on mennyt samaa latua kuin ennenkin, ei mitään uutta auringon alla eikä oikeastaan mitään vanhaakaan. Hyvin on rouvan mielestä tasapaksua ja onko sitten paksua ollenkaan muutakuin rouva, jaa sitä ei rouva nyt hethopussa osaa kuitenkaan sanoa, onko muuta paksua....

Rouva on aika paljon viettänyt aikaa täällä poikamiesboksissa ja rouvasta kyllä joskus tuntuu, ettei se oikein anna mitään lisäarvoa elämään, siis se että viettää aikaa yksikseen poikamiesboksissa olematta edes kenenkään ihmislapsen kanssa tekemisissä. Eihän rouva nyt sitä sano, jotteiko tuo herra olisi ihmislapsi, ei sinnepäinkään, mutta kun tuntuu, jottei tuolla herrallakaan ole mitään uutta eikä ihmeellistä.

Tokihan herra kovasti paljon tietää ruokaohjeita ja jos ei tiedä, niin herra on erittäinkin hyvä keksimään uusia ja kummempia ja aina hyvinkin maittavia. Sitä jollain ihmislapsella on kokkauskykyhyppysissä ihan luonnostaan ja toisella ei onnistu kaurapuurokaan vaikka kuinka yrittäisi. Joku ihmislapsi ihan niinkuin TorinKulman herra tykkää vielä kokkaamisesta ja se ei rouvalla kyllä sovi kaaleen, jotta joku tykkää kokkaamisesta.... Kyllähän rouva nyt ihan pakosta ruokaa teki silloin kun rouva ei vielä ollut TorinKulman rouva ja oli niitä lapsosia ja isiä ja äitejä niin silloin oli välillä ihan pakko jotain kokkailla, leipominen on enemmänkin ollut rouvan juttu ja rouva leipoisi vieläkin vaikka kuinka kun vaan selkä antaisi periksi seisoa.

Onhan rouva toki ittetykönään aatellu jos jotakin tämän hiljaiselon aikana. Ei sitä pysty ihan aattelemattakaan olemaan, vaikka yrittäisi kuinka. Onhan rouva yrittänyt katsella tv:tä, lukenut kirjoja ja lehtiä ja kaikkea mihin on jotain kirjoitettu. Pelannut pasianssia ja joskus väkertänyt jotain käsityötä, mutta ajatukset pyörivät vaan samaa ympyrää.

Rouvalla on toki jo ikääkin vaikka toisille jakaa, joten mitään ihmeitä ei enää elämässä ehdi tehdä, ei sitten millään vaikka kuinka haluaisi ja tällä hetkellä, kun ei ole tuota terveyttäkään niin paljon jotta jotain jaksaisi muutakuin ihan vähäsen, niin hyvin on pienet mahdollisuudet tehdä mitään kovasti ratikaalia.

Sisustamista rouva rakastaa ja sisustuslehtiä rouva kaikkein mieluiten selailee ja aattelee TorinKulmalle milloin mitäkin uutta ja kummempaa. Eihän se kuitenkaan niin mene, kaikkeen joutuisi pyytää herralta apua ja se on rouvan mielestä ihan jo liikaa. Herra kun auttaa rouvaa jo ihan omakstarpeeks ja rouvan mielestä liika on liikaa ja kohtuus liian vähän, joten se sisustaminen siitä.

Kyllähän jotain uuttakin TorinKulmalle on pari viikkoa sitten rantautunut. Petauspatjaahan rouva ja herra lähti alunalkaen Kalustetalo Hämälaiseltä Jämsästä hakemaan, mutta kuinka siellä sitten kävikään, kun herra koemakasi säätösängyn... Eihän herra siinä itseään ajatellut, ei sinnepäinkään, herra ajatteli rouvan parasta ja helpotusta rouvan yöllisiin kiputiloihin ja nivelten jäykkyyteen ja niinhän siinä kävi, jotta parinviikon odotuksella TorinKulmalle säätösängyt tuli ja parin viikon opettelulla rouva on oleentunut uuteen sänkyynsä...

Joskos sitä tässä kun aurinko alkaa partsille paistelemaan niin saisi itsestään irti jotain uutta vaikka ajattelun tasolla, jos ei nyt ihan tekoihin asti pääsisikään.

Kevättä odotellessa ja ajatuksia pyöritellessä jatketaan matkaa iloiten!

JOULUN JÄLKEEN

Kuukausihan tässä on taas vierähtänyt ja samalla Joulu ja melkeimpä vuodenvaihdekin ehtineet mennä ohi. Rouvasta on tullut näemmä kovasti paljon hitaanpuoleinen noissa sytytysasioissa.

Hitaasti rouva syttyy lähtemään minnekkään ja vielä hitaammin tekemään yhtikäs mitään. Rouvasta on varmaankin tullut laiska tai vanha tai tylsistynyt tai jotain sinnepäin ei rouva osaa nyt hetimiten sanoa miten siinä on käynyt.

Jokatapauksessa tuo Joulukin mennä vilahti ykskaksyllättäen ohi, eikä TorinKulmalla ehditty edes kyytiin...

Pientä Joulunlaittoa TorinKulmalla oli, jos ei nyt muuta niin kyllä Joulupukin apuna piti pikkuriikkisen olla, jotta kaikki saivat lahjansa. Rouva ja herra avustivat noissa mummittelupaikan lahjajutuissa Joulupukkia ja ihan pikkiriikkisen TorinKulman pukkiakin. TorinKulmalla kun ei ole aikuisille osteltu lahjoja ei miesmuistiin tai siihen muistiin kun TorinKulmalla on asuttu. Nyt kuitenkin yhdet pikkuiset herralle ja rouvalle ja aikamiespojallekkin pieni lahja, kun Jouluaterialla TorinKulmalla kävi.

Jouluostoksilla rouva ja herra kävivät noissa naapurikaupungeissa, eihän nuo ostosreissut nyt niin kovin Jouluisilta tuntuneet, kun maa oli musta ja sumua niin ettei eteensä nähnyt. Ei rouva tälläisestä Joulusta mitään ymmärrä, ei sinnepäinkään. Rouva ymmärtää vaan valkosesta joulusta ja vähän vaikka pakkasenlaisestakin Joulusta.

Vielä TorinKulmalla on ihan pikkusen Joulua, niin tai senverran kuin sitä TorinKulmalle laitettiinkaan. Ei rouva ole vielä viittinyt noita vähäisiä punaisia juttuja alkaa pois keräämään, ei sinnepäinkään, kun tuo TorinKulman herra tykkää niin maanperusteellisesti punaisesta ja TorinKulmalla ei punaista ole näkynyt sitten viime Joulun tai miten se nyt menikään, ei rouva kyllä muista oliko TorinKulmalla viimeJouluna Joulua ollenkaan...

Mummittelupaikan väkikin kävi TorinKulmalla ja rouva on niiiiin onnellinen suklaisista sormenjäljistä makuuhuoneen peilissä, jottei ole niitä malttanut pois pyyhkiä. Joka päivä nuo pienet suklaiset käsien jäljet tuovat hymyn niin rouvan kuin herrankin huulille.

Rouva tuossa muisteli, jotta neljä kokonaista vuotta rouva on ollut TorinKulman rouva, sitä ennen rouva oli vaan rouva, kun asui siellä mummittelupaikan kaupungissa.

Joulukuvia TorinKulmalta, toivottavasti ette vielä ole kurkkuanne myöten täynnä Joulua...

Ihanaa Uutta Vuotta kaikille ihanille!

VIRUS

TorinKulmalta hyvää iltaa ihanat!

Se on TorinKulmallakin marraskuu vaihtumassa joulukuuksi. Lokakuusi jäi hakematta, mutta TorinKulman herra haki sitten marraskuusen. Kuusi ku kuusi, rouva on siihen ihan tyytyväinen ellei jopa onnellinen kuusen olemassa olosta.

Rouvalla meni tässä jonnain menneenä viikonloppuna elämänkirjat sitte ihan sekasi. Rouva kun on tuolla facessa ollu ainavaan ja yhtämittaa. Ollut siinä ryhmässä ja tässä ryhmässä ja kaikkea pitänyt lukea het aamusta alakaen. Uuvella puhelimella rouva paljon siellä oli, rouva kun sai aikamiespoijalta sellasen hienon kapistuksen lahjaksi tuossa marraskuussa ja mikäpä sillä siellä oli faseillessa.

Yks sunnuntai-ilta muutti TorinKulman rouvan elämän kertaheitolla, ei rouva tarkota, jotta elämä nyt ois niin mullinmallin mennyt, ei sinnepäinkään, mutta kun rouva imuroihti viruksen läppärille, eikä se varmaan mikkään ihan pieni virus ollutkaan, kun siitä ihan uutisissa televisiossa kerrottiin. Rouva oli niin mahottoman utelias, jotta alako avaamaan kuvaa ja kuvan kautta se tulla tupsahti. Eihän siinäkään mittää, mutta kun se levis ympäriämpäri ihan jokaiselle eikä rouva saanut facea kiinni niin rouva sitte soittamaan tekniselletuelleen, joka hethopussa tuli rouvaa auttamaan.

Tulihan TorinKulman läppäri sitten siivottua sisältä ja ulkoa ja nyt TorinKulmalla on ihan kuin uusi kone ja rouvakin siivosi itsensä pois koko facesta.

Ei rouva sitä voi sanoa, jotteiko teitä ihania ole sinne ikävä, mutta ihmeen vähillä vierotusoireilla rouva on selvinnyt tähän asti. Katotaan katotaan...

Onhan TorinKulmalla toki muutakin ollut kuin viruksia. Ihan sitä mahottoman pikkusta ollaan käyty kahtomassa ja muitakin pikkuisia. Voi jesta kun ossaa pienet ja vähän isommatkin olla sulosia ne kaikki mennöö suoraan syrämeen  <3 Kahtomisreissulla on sitten tullut käytyä asioilla ihan muutenkin, kun siellä mahottomanpikkusten pitäjässä on olevinaan niin palijon enemmän kaikenlaista ja kaikkea kun täällä TorinKulman herran ja rouvan pitäjässä.

Onhan TorinKulman rouva ja herra saaneet mahottoman hyvää palvelua monessakin paikassa, mutta eihän niin hyvää palavelua ole olemassakaan, mitä rouva ja herra sai Japolla ja RuokaVinkissä. Rouva ja herra kiittää ja kumartaa!

Rouva on ollut nyt huomattavasti paremmassa voinnissa, kun viime talvena ja keväänä ja kesänä ja... Rouvalla on kivut hellittäneet ja sen myötä rouva on pystynyt vähän liikkumaan ja sen myötä on kaikki rouvan mielestä paljon paremmin. Onhan rouvalla toki kovat särkylääkkeet, mutta ei rouva niin pahana sitä pidä, kun niistä on ollut  paljon apua.

Uusi mattokin pääsi olohuoneen lattiaan meneenviikon lauantaina. Rouvahan tykkää mahottomasti valkosesta, mutta kun ne valkoset sukat ei ole enää muotia, niin on pakko maton väri valita sukkien värin mukaan.  Matto tuli ihan vahingossa, valopallon haku reissulla tuolta naapurikaupungista. Rouva on ihan onnellinen puoleenhintaan ostetusta tummanharmaastakarvalankamatosta! Sese toi joulun TorinKulmalle!

Rouva tykkää kovasti kaikkien ihanista kommenteista, nytkun rouva ei enää ole siellä facessa, niin kommenttia voi laittaa tähän TorinKulman sivulle tai ihan blogin kommentteihin.

Ihanaa Joulukuuta kaikille!!

PYHÄINMIESTENPÄIVÄVIIKONLOPPU

Heissuli vei ihanat, aikaa on vierähtänyt viimeisestä tapaamisestamme jo useita viikkoja. TorinKulman rouva kyllä selittää selittämästä päästyäänkin miksi näin on käynyt. Eihän se tokikaan rouvan eikä herrankaan syy ole ei sinnepäinkään, eikä se ole mummittelupaikanväen  syy, eikä aikamiespoijan, ei tokikaan. Se on ajan syy, joo o, rouva sen on ihan ittetykönään näin aatellut ja se on varmasti silloin totta. Aika menee niin nopsaan, ettei perässä pysy. Onhan rouva ja herra tästä asiasta monastikin puhelleet ja siitä miten nopsaan on rouvan ja herran ensitapaamisesta aika kulunut. Ei sitä näin äkkipäältä uskois, jotta yli 11 vuotta on yhteistä matkaa kuljettu. Nuoriahan silloin ja terveitä oltiin. Ei rouva sitä suremaan, ei sinnepäinkään, rouva on kovastikin palijon onnellinen, jotta on tuollaisen herran elämäänsä löytänyt ja on saanut maalimanensteksihanimman miehen kanssa viettää useitä yhteisiä vuosia. Eihän rouva sitä meinaa, jotteiko maalimassa olis muitakin maalimanensteksiihanimpia miehiä, ei sinnepäinkään, rouvalle ei vaan ole yhtään ketään muuta maalimanensteksihanimpaa miestä.

Tässä lokakuun loiskeissa, eihän rouva kyllä muista onko lokakuussa loiskinut, mutta mummittelupaikkaan syntyi ihana pienimies <3 Rouva oli jo pelännyt jotta rouvalta synnytys menee sivu suun, kun tuo rouvan kiputila on ollut aika korkealla, eikä liikkuminen ole ollut mitenkään helppoa. Joskus sitä vaan elämässä onnikin potkii ihimislasta ja sillon lauantaki-iltapäivänä se potkas sillä, että  rouva ei ollutkaan niin mahottoman kipeä. Mikä kaikkein onnellisinta, rouva ja herra pystyivät olemaan olemassa olevien lasten kanssa sen aikaa kun tämä pienimies tuumaili maalimaan tuloaan.

Onhan TorinKulman väki käynyt pikkuista ihmettä ihmettelemässä siellä mummittelupaikassa ja samalla ihmettelemässä vähän isompiakin ihmeitä. Ihania rakkaita kaikki <3

Pyhäinmiestenpäivä on ollut rouvan elämässä aina sellanen taitekohta, eihän rouva ihan tarkkaan osaa sanoa mikä taite, mutta rouva nyt vaan aatteloo, jotta Pyhäinmiestenpäivänästä alkaa jouluaika, joo o, kyllä rouva on sitä mieltä, jotta jouluaika on alkanut. Eihän rouva nyt kamalasti joulua tohise, ei sinnepäinkään, ne ajat ovat olleet ja menneet ja nyt vaan tohistaan ihan vähän.

TorinKulman rouva ja herra aatteli, jotta voisi vaikka tuota Pyhäinmiestenpäivää vähän juhlistaa ja hakea kakku tuolta pääkaupungin puolen Cafeesta. Sitähän rouva ei osaa sanoa oliko rouva ja herra etuajassa vaiko taka-ajassa, kun Cafeessa ei ollut kuin yksi puolikkaalta kurpitsalta näyttävä kakku, joka ei nyt ihan ispiroinut rouvaa ja herraa, mutta kun pää ei sano jokatoinen kerta mittää niin puolikaskurpitsa sitten otettiin. Eihän siinä mittää ihan hyvväähän se oli ja syötyäkin se tuli, vaikkei appelsiinikakusta saa mansikkakakkua tekemälläkään

Nyt on kuitenkin pyhät vietetty ja kakkua syöty Pipsukan kanssa ja aikamiespoijan kanssa,

Mummittelupaikanväen kanssa vietetään sitten joku toinen viikonloppu kahvitteluhetkiä.

Hyvää Joulunaikaa ja Joulunodotusta kaikille ihanille, kyllä sitä nyt jo saa vähän Jouluttaa!!!

PIKKELSSIÄ JA PIZZAA

TorinKulmalla on varmaankin elämä vähän palijon rauhottunut, eihän rouva siitä nyt niin kovin varma voi olla siitä rauhottumisesta, mutta rouvan mielestä on ollut hyvinkin rauhallista, kun yksi ainoa lääkäri on soittanut, eikä missään sairauspuolella ole käytykään. Siitähän rouva ei mene takuuseen, mitä mieltä herra viikosta on, onko herralla ollut rauhallinen viikko vaiko vähemmän rauhallinen???

Onhan rouva toki komenteerannut olevalla viikolla palijon enemmän kuin menneillä viikoilla. Rouva kun ei saa kaikkea tehtyä ihan ite vaan joutuu tämän tuosta ja hetkenpäästä pyytää apua, mutta herra on aina valamiina auttamaan.

TorinKulmalla on nyt puhonen pakaste ja vähän vähemmän jäinen, kurpitsapikkelssiä on tehty ja voi miten se on hyvää, jos vaikka joulupöytään yksi purkillinen jäisi tuota herkkua sitä rouva toivoo. Eihän rouva muista onko rouva ikuna ennen teheny pikkelssiä, jonninmoinen muistikuva olisi, jotta vanharouva olisi joskus aikoinaan tehnyt, mutta rouvalla voi nuo muistit vipottaa miten sattuu.

TorinKulman ihana naapurin rouva tuli käymään ja kysyi, jotta kelepaisko kurpitsa ja tottahan toki rouvalle kurpitsa kelepaa ja vielä kun saa mahottoman hyvän ohojeen, niin mikäs siinä, ei muutaku herra hommiin ;) ei sentäs, kyllä rouvakin yritti omanosansa kantaa kekoon pikkelssin teossa. Rouva luki ohojetta ja pilikko kurpitsaa ja oli muutenkin herran hupulaisena ja siinähän sitä yhteistyöllä sitä pikkelssiä saatiin aikaseksi

Rouvalla on päässä pyörinyt palijon enemmän, mitä ehtii ja pystyy tehä. Pyörii joulusukkaa ja melekeempä joulusuklaakin ja himmelit ja kaikenmaaliman joulujutut ja ennenjouluajutut.

Rantapallonmetsäsätys ei sitten jouluun kuulu ei sitten millään muotoa, se kuuluu niihin rouvan kaikenmaaliman DIY-juttuihin, joita on niin palijon jäänyt tekemättä. Rouva kun on aatellu jotta sänkykammariin pittää saaha musta lampunvarijostin. Kyllähän rouva on niitä intteristä larannut ja löytänytkin pilvinpimein jos jonkunkinlaista, mutta mikään ei ole oikein kolahtanut kohalle ja sitten rouva muisti, jotta rouva oli jossain nähänyt ohjeen paperinaruvarjostimen teosta ja rouvahan sitten aatteli, jotta rouva ihan noin vaan ykskaks pyöräyttää sellasen, kun Pipsukka on tuonut rouvalle mustaa narua ja liimaakin on...

Niiin sitä vaan pyöräytetään varjostin ihan noin yks kaks vaan... eihän se niin mene, ei ainakaan TorinKulmalla, eihän sitä palloa edes meinannut löytyä mistään, ei ilmapalloa niin suurta, ei jumppapalloa niin pientä ja rantapallot oli jo laitettu talviteloille, meinas jäähä suunnitelmaks vaan. Onneks TorinKulman väki otti ja lähti Keuruulle Megamarkettiin ja kun ei hetimiten palloja näkynyt niin herra sitten myyjättäreltä kyselemään. Sen rouva ja herra sannoo, jotta ei sitten niin ihanaa ja avuliasta ja vaikka mitä myyjää ole ollut sitten miesmuistiin. Myyjä päätti, jotta TorinKulman väelle pallo löytyy ja pallo löyty... On siinä asiakaspalavelija paikallaan!!!

Nyt TorinKulmalla on sitten Spidenmanrantapallo ja narua ja liimaa ja sitten vaan tekemään. Rouva kyllä kertoo sitten miten siinä kävi, tuliko pyöreä varijostin vai narukerä vai ...

Pikkusen sisustukseen kynttilää ja syysvaloa...

Tännään oli pizzapäivä, herra ja rouva tekivät yhteistuumin pizzaa perijantain kunniaks. Herkkuahan se on, ei siitä mihkään pääse.

Nyt ihanat nauttimaan syksyisestä viikonlopusta ja tekemään kaikkea mikä hyvän mielen tuo, eihän rouva sitä nyt tarkota, jotta pittää jottain tehdä, ei sinnepäinkään, voihan sitä hyväämieltä tulla aattelemisestaki ja aattelemattomuudesta ja vaan olemisesta.

Hellurei!