Eilen rouva alko leipomaan mokkapaloja, suklaapeltiä, mitä lienee, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Rouva on vuoskymmeniä yrittäny tehä sitä ja aina se mikä siihen päälle laitetaan se sellanen ruskea kuorrutus tai mikä lienee, niiin se on aina tullu jotenki mattapintaseks tai liian liukkaaks tai jotain... niin nytki. Rouva teki sitten vielä toisen, ihan vaan sen takia jos vaikka toiseen se sellanen onnistuis, mutta mitä vielä... toinen on matta ja toinen kupliva... olokoot.. ei rouva jaksa siitä välittää. Ei sitä ois ees tarvinnu leipastakkaa, mutta ihan sen kiireen takia, mikä pitää olla...
Teki rouva sitte intiaanisokerista kakkupohjankin, eikä rouva tiijä millon sen syöttää ja kelle. Teki vaa, kun oli intiaanisokeria ja kananmunia ja vehnäjauhoja ja perunajauhoja ja leivinjauhetta ja sellanen hieno törppö jolla saa vaan suihkuttaa vuokaa, ei tartte sotkea sormia, eikä paperia. No, sekin on ny sitte olemassa se kakkupohja meinaan.
Hakihan rouva ja herra tänään kaupasta jotain purtavaa. Ei rouva nyt tiijä kertooko ees kellekkään mitä TorinKulmalla jouluaattona syyvään, Ei paistu kinkku uunissa, ei oo maksalootaa eikä lanttulootaa. Porkkanalootaa on, ku rouva sitä teki samalla ku värkkäs sitä himmeliranssia. Rouva ei ikuna laita porkkanalootaan riisryyniä, puuro puurona ja porkkana porkkanana, ei niitä voi rouvan mielestä sekottaa millään tapaa. Se on sellanen äitin ohje, jostai vuojelta 1928 ja kyllä se on hyvvää. Niin... TorinKulmalla syyvään aattona pyttypannua, oottekos ennen kuulleet, jotta jossai syyvään pyttipannua jouluaattona, ny sitte kuulette. TorinKulmalla tehhää lihapullat ihan ite ja laitetaan kovasti lihasaa makkaraa ja herra paistaa perunat voissa. Herra on jo keittäny perunat valmiiks, jotta ne on hyvä kuoria sitten huomenissa.
Riispuuroa rouva meinas keittää ja luumusoppaa, mutta sitte aateltiin tuossa istuskellessa herran kans, jotta ei sitä kaikkia kerkie kiireen keskellä ees yhtenä päivänä syömään, jotta jääköö ne ny seuraavaan jouluun se riisipuuro ja soppa.
TorinKulman herra tykkää sitte kauhean kovasti punasesta väristä, rouva ei oikein oo löytäny sellasta hyvvää suhetta punaseen väriin ja ne punaset mitä poikamiespoksissa oli ennenku rouva tänne rojunsa levitti, on ollu enimmäkseen varaston puolella. Herralla niitä oli aika paljon ja ny rouva on niitä laittanu ihan joulun kunniaks ja herran iloks näkysälle. Eikä tuo ny niin paha oo, rouva vaan on niin kovin mustavalkonen.
Vanha herra on koitellu päällensä kaikkia vaatteita mitä nyt sattuu vaatehuoneesta löytymään. Sieltä löytyy kyllä aika palijo, vanha herra ku on sellanen kierrätysmies. Kaikki mitäkä jollekki rouvan muista miehistä tulloo pieneks ne mennöö automaattisesti vanhan herran vaatehuoneeseen. Ei rouva tiijä minkä takia vanha herra on niitten vaatteittesa kanssa asunu. Varmaa sen takia ku lähetään sinne hetjärvelle sitten tapaniajelulle, niin varuks pittää kaikki kokeilla ja laittaa sitte justiinsa ne samat mitkä on ollu ennenki. Ne joita pestään ihan vaan yhtäkkiä ja pannaan taas päälle. Sellasta se on...
Näin se on Joulu saapunu ToriKulmaanki, kaikkine itetehtyine kiireineen. Ihan mukava se on ku on kiire...
Nautinnollista kinkun ja laatikkojen syöntiä ja kinkun paistoyötä. TorinKulmalla nukutaan ja syyvään huomenna pyttipannua.
Sen rouva ny vielä toivoo, jottette kerro kellekkään tuosta TorinKulman Joulu-Menyyystä. Se ei ny oo oikein etikettien mukanen.
Rauhallista Joulua kaiken kiireen keskellä <3 Nautitaan läheisistämme <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti