HEINÄKUUN VIIMEINEN

Heinäkuun helteiset hellureit TorinKulman poikamiesboxista.

Niinhän tuo heinäkuu mennä tupsahti, ettei perässäkään pysynyt saati sitten kärryillä. Rouvaa ei haittaa ei sitten yhtään, vaikka illat pimenee, ei totta tosiaan rouva on sellanen pimeää rakastava, kai se siitä johtuu, kun rouva on muutenkin aika pimee tyyppi... mutta kysymyshän oli iltojen pimeytymisestä, ei rouvan ja siitä, että on ihan kamalankauheanmukavaa istua partsilla kuunnella hämäryyttä ja monesti täällä pikkukylässä myös yön hiljaisuutta, nii in monesti, ei aina eikä useinkaan hiljaisuutta ole. Bassot kaikaa, mopot raikaa... Sellasta se on, mutta muutenvaan mukavaa ainakin TorinKulman väen mielestä välillä hiljaisuus ja välillä melu.

TorinKulman rouvan elämä on vähänpaljon kohentunut, ainakin sen verran, jotta voi tuota herra parkaa komenteerata. Herra on siitä puoleen mukava, jottei tuo kummemmin rouvaan hermostu, tai ainakaan näytä hermostumistaan... jos niin on, niin onhan Suomen kulttuuri menettänyt tosi hyvän näyttelijän :D

Herra on ajeluttanut rouvaa tuolla naapurikaupungissa ja siellä ollaan sukulaisrouvan kanssa käyty soppailemassa onhan toki nuo herratkin mukana olleet ainakin kärryjä lykkäämässä, Joskus kaupoissa on ihan liian suuret kärryt, mutta meijän sisustuskaupassa oli ihan liian pienet, ainakin rouvan ja sukulaisrouvan mielestä,

Asiasta nyt ainaki ensimmäiseen tai viijenteen. TorinKulman poikamiesboxi on saanut pikkusen uutta pilkettä, ei nyt mitään niin isoa ja ihmeellistä, mutta sellasta, joka ilostuttaa silmää. Mieltä ilostuttaa myös kun rouva ja herra on ottanut pikkusenpäivässä järjestely- ja siivouslinjan. Paljon ei päivässä jaksa, mutta kun on päivä ja taas päivä niin on jo puoli tai varttipäivä siivottu, ihan miten millonkin.

Rouva on ollut ihan mahoton taljojen rakastaja, haalinut sieltä ja täältä taljoja, jotta jokapaikka on täynnänsä karvoja ja pölyä. Taljat lähti niin sisältä kuin partsiltakin. Partsilla niitä oli vaikka kuinka palijon, kun rouva luuli, jotta siellä ollaan pakkasilla ja kääritään ihtesä talijaan ;) ja pah kuka sitä talijoissa pakkasella partsilla parkkeeraa muuta ku se yks pakollinen lögi hetki ja sekin voi olla niin lyhyt, jotta ihan kuuma tulloo jos lögiä juo ja talijoissa kellii.

Partsille ripsautettiin ihan pikkuriikkisesti vaaleanhaalean veheriäistä ja veheriäinen tuolikin sinne hankittiin kun se oli niin kaunis, eihän rouva siihen uskalla istua ei missään nimessä, romahtaa pian rouvan alta koko komeus ja rouva makkaa lattialla ketarat suorana tai vääränä miten vaan, mutta makkaa kuitenkin. Sittehä siihen on soitettava jottai apua jostai ja sanottava, jotta pittää ottaa nosturi mukkaan, eihän rouvaa saa sieltä ylös iliman nosturia ei sitte millään... Voi vaste ja lanssi parat... unohtamatta herra parkaa...

TorinKulmalla on rouvan mielestä nyt niin mahottoman harmoonista ja kaunista ja siistiä, jottei oikein malta ees nukkua.

Tännään TorinKulmalla oli vieraita ja voi kun oli mukavaa, Juotiin kahavia ja puhuttiin mukavia. Ilimakin oli ku linnunmaitoa ei ollu kuuma eikä kylymä

Ihanaa yötä ja kauniita uusia päiviä TorinKulman rouvalta ja herralta kaikille ihanille <3

RIIPPUVAISUUTTA

Moippista Moi kullanmurut,

TorinKulmalla on ollut vähänpalijon pientä vastoinkäyntiä, ei nyt niin palijon, jotta säikähtää joutuu, ei senverran vaan, että rouvan aikamiespoijalta "perinnöks" saatu Lumia-toosa sano yhteistyösä rouvan kanssa irti, juu u. Rouvalla oli siellä muka niin mahottoman tärkeää ja koko toosa oli niin tärkeä, jotta se oli ihan sitte katastrohovin paikka, elämänloppu ainaki tunniksi, masennuksen paikka... näin sitä voi ikäihiminenki tai keski-ikäihiminen mikä ny sitte vaa, ni olla ihan mahottoman riippuvainen hiplaamisesta. Rouvahan on luullu, jottei rouva riippuvainen oo, ainakaa hiplaamisesta, mutta nyt sekin tuli seleville, jotta riippuvuuksiahan rouvalla on,

Rouva aatteli sitte, jotta rouva ottaa käyttöön mummittelupaikan pikkumurun käyttämän toosan, ja rouva ihan muisti oikein, jotta siellä on kaikki kortit paikoillaan, mutta tuo TorinKulman herra mokoma toi jottai aataminaikuista toosaa ja suositteli rouvan pareminkin käyttämään sitä... ei rouva ny ihan ymmärtäny koko asiaa. Onhan rouva kovastiki puhunu pikkumurun kanssa tuolla kortillisella ja hyvin on kuulunut.

Rouva laitto sitte korttisa aataminaikuseen ja eihän siitä mittää tullu... ei sitte mittää.

Rouva yritti  ihan rauhottua tuon kamalan katastrohovin jäläkeen ja aatella ittetykönään miten tästä seleviöö kunnialla. Onneks rouvalla joskus vielä muisti toimii ja rouva muisti, jotta jossai on rouvan entinen toosa, jota saa hiplata. Laturin kallaaminen oli ihan paikallaan, kun rouvan tuli herran avustuksella siivottua kolome laatikkoa, löytyihän se laturikin...

Ny rouvalla on taas hiplattava toosia ja voi sitä onnea ja iloa. Ei yksin toosan takia, ei, TorinKulmalla oli tänään ihan vaan kesäjuhlapäivä. TorinKulman väki oli mummittelupaikanväen kanssa ulkona syömässä, ei tokikaan tuossa pihassa vaan mentiin ihan ravinteliin syömään.

Ruoka oli mahottoman hyvvää, kaikki tykkäs palijostipalijon. Rouva kun noitte kepakoittesa kanssa kulukoo, nii rouva on sellanen passattava tappaus, joskus rouvaa ottaapäähän ihan sitte mahottomasti, ku ei ite saa mittää mitekää, mutta onneks rouvalla on herra <3 hän jaksaa rouvaa passata <3

Kyllähän tällästä päivää ellää vaikka hetimiten uuvestaan. Kaunis kesäpäivä ja rakkaat ympärillä mikäsen mukavampaa.


Ihanaa viikonloppua kaikille ihanan ihanille kullanmuruille <3