sunnuntai 1. marraskuuta 2015

JUHULAT PART 1

Niin se on: päätti TorinKulman rouva ihan noin ykskaks ittetykönään. Mitä tuota nyt juhulimatta on kun kerrankin on aihetta juhulia. Juhulillahan on aina joku teema (ainakin lasten syttäreillä) niin rouva tuota miettimään, jotta kyllä tässävaiheessa elämää pittää jo teemaakin olla. Hyvin tuo sitten sattu tuo amerikaneläväisten halloweeni tähän juhulahumuun ja rouva kun tykkää amerikaneläväisten unelmahötöstä, on rahaa vaikka toisille jakkaa ja kaikilla on hyvä olla ja kiitospäivänä on onnellisesti koko sukukoolla (mitä nyt vähän kalkkunanpaistosta ollaan erimieltä)  ja jouluaattona sataa suuria lumihiutaleita justiin oikeaan aikaan.

Tais taas rouvan juttu mennä ameriikanraitille eikä pysynyt ollekaan täällä kotosuomenraitilla. Halloweeniahan TorinKulmalla juhulittiin ja rouva juhuli elämäsä ens kerran tuota juhulaa. Rouva kun on sellanen Pyhäinpäivän immeinen, haluaa muistella menneitä ja edesmenneitä ihmisiä. Rouva elää tuota muistopäivää jokapäivä vuodessa, ei rouva siitä mihkään pääse, että on hyvinki surumielinen ja menneitä kaivava kapistus.

Kyllä TorinKulmalta kynttilöitä haudoille vietiin ja kotonakin sytytettiin rakkaitten muistolle kynttilät. Rouva muistaa lämmöllä ja rakkaudella vanhempiaan ja herran vanhempia, joita rouva ei ehtinyt tulla tuntemaan. Rouvan mielestä on hyvinni tärkeää, jotta sillon kun läheinen on vielä lähellä ja elävien kirjoissa niin silloin pitää muistaa ja olla läheisen rakkaan kanssa, ei se auta kyllä yhtään tuo rouvan vilosovia, jotta aina muisteloo menneitä.

Niin sitten aateltiin pitää juhulia näiden ihanien mummittelupaikan rakkaitten kanssa. Heillä kun on elämää ja elämää pitkästi vielä edessäpäin. Rouva on onnellinen jokaisesta hetkestä jonka saa kaikkien murustensa kanssa olla tekemisissä. Siksipä siksi rouva ajatteli juhlistaa omia synttäreitään lasten teemalla, olisi lapsilla hauskaa, eikä tartteis könöttää nurkassa hiljaa.

TorinKulmalle sitten kotiutui kaiken maaliman haamuja ja mörköjä ja vaikka mitä... Kakunkin rouva teki teemaan sopivaksi Kinuskikissan ohjeen mukaan. Ei rouva kyllä siitä kakusta tykännyt eikä kyllä lapsetkaan, mutta tulipa tehtyä sekin. Pantiin reissurasiaan osa joka sitten reissasi taas mummittelupaikanpaikkakunnalle. Sellanen reissurasia täytyy olla ihan joka paikassa, joka reissaa aina mukana, milloin tyhjänä ja milloin täytettynä milläkin eväillä, tällä kertaa täytteeä oli suklaakakkua.

Kakun koristelu oli jätetty lapsille ja lapsenmielisille samoin pöydän kattaminen. Siinähän sitä puuhaa riittikin, kun kakkua koristeltiin. Onneksi koristeita oli niin paljon, että kakusta tuli ihan kaunis ja monihaamuinen. Rouva teki marengista haamuja tässä jo aikapäiviä sitten, haamut vaan paistuivat liikaa ja olivathen vähän rusahtavia, hällä väliä... monikulttuurisuus on kovasana !!!

Rouva sai ihanaakin ihanemman lahjan ja kauniita kortteja, rouva vaan ei tykkää siitä luvusta yhtikäs yhtään mikä noihin kortteihin on merkitty ja siksi sensuuri niihin käykin käsiksi ennen julkaisua!

Rouva niin tykkää kaikesta mitä mumminkullanmurut tekee, ne on tosi arvokkaita mummille <3

Juu u juhulat juhulittiin ja illalla rouvan piti sitten ihan kirijottaa tänne kuulumisia, mutta kuinkas ollakkaan silimät lumpsahti kiinni kello puolikymmenen illalla (tuota ei oo sattunu sitte vuoskymmeniin). Rouva siitä sitte nukkumaan ja aamulla aikasin värkkäämään pilliranssiin keskustaa. Herra siinä katsoskeli aikasa virkkaamista ja purkamista ja viimein lausuhe sanomaan, jotta tuun sitten pienenpäästä ja otti ja lähti. Ei rouva sen kummemmin kyselly minne tuo mennöö, tietäähän sen jo kysymättäki, tuohon naapuriparlamenttiin, sinne se meni ja tuliki jo takasi, ei se onneks siellä kauan ole kerralla.

Paljon on elämää rouvallakin takana, ei sitä aina taho uskoa kuinka vanha sitä on. Ainoat asiat jotka vanhuuesta muistuttaa ovat kivut ja raihnasuus, niistäku pääsis eroon niin ikääkin lähtis aimo annos mukanaan.

Näin on TorinKulmalla vietetty ihanien lasten kanssa Halloweenia eikä edesmenneitä rakkaitakaan ole unohdettu touhussa ja tohinassa. Sen rouva tietää, jotta rouvan iskä ja äiskä olisivat tykänneet näistä juhulista kovasti palijon ja varmaan olivatkin mukana juhulimassa, niin rouva ainakin uskoo.

Hyvää marraskuuta, marraskuu on joulukuun aattokuu ja aatto on aina aatto, se on juhlaa korkein!!!













perjantai 16. lokakuuta 2015

LOKAKUUSI

Aika menee eikä meinaa, rouva ei oikein meinaa pysyä ajan perässä vaikka kuinka yrittäisi, eipä sillä, jotta herra sen kummemmin pysyis ajan mukana, ei pysy sekään ressukka. Ressukka, joo o herra on kyllä rouvan mielestä ihan sitten ressukka, joutuu valittavaa akkaa kuuntelemaan päivät pääksytysten ja illat ja yötkin vielä kaiken kukkuraksi.

Rouvalla on ollut huonoja ja vielä huonompia päiviä pilvin pimein ja vaikka kuinka yrittäisi olla valittamatta tuolle herra kullalle niin aina tulee sanottua kivuistaan tuontuosta ja kaikista muistakin vaivoistaan: kuorikerrosten väsähtämisestä ja kilppareiden kummallisista lukemista.

Onhan niitä onnellisia päiviäkin TorinKulman väki saanut viettää tänä syksynä. On ollut mummittelupaikanväenkanssa kakkujuhlia lasten koristeleman kakun kera. On oltu jäähallilla luistelemassa, hei älkään nyt luulko jotta  rouva olisi luistellut, ei sinnepäinkään. Jos rouva olisi luistimet jalakaansa jotenkin saanut ja jotenkuten jäälle mennyt, niin jää olis aina luistimen alta halkeillut kun rouva olis jalakojaan yrittänyt siirrellä tai sitten rouva olis muksahtanut joko eteenpäin tai taaksepäin ja kukahan olis rouvan sieltä saanut ylös.... ei kuulkaa kukaan. Nosturihommiks olis mennyt, elikkä luistelkoot nuoremmat ja ketterämmät. Rouva vaan pikkuipsun kanssa katselee... ja se on hyvä se.

On sitä tullut elämänsä ensimmäisen kerran käytyä EURONpäivilläkin. Rouva ja herra ei ole ollenkaan sellaisia tarjoushaukkoja, että joka tarjouksen ja alen perässä juoksis, mutta nyt oli niin hemasevia tarjouksia, jotta oli ihan pakko lähteä. Niinkuin eläkeläiset konsanaan hetimiten aamusta liikenteeseen ja euron ruokia etsiskelemään. Ei rouva ja herra ainoita olleet ei sinnepäinkään, väkeä oli sankoinjoukoin liikenteessä ja kaikilla hirmuinen kiirus, ettei vaan tavara lopu kesken. Onneks rouvalla on tätä mittaa niin paljon, että pienemmät sai etuilla kainalon alta tarjoushyllyille ja vielä jäin TorinKulmallekin tuotavaksi.

Sisustuskärpänen se purasee rouvaa aina syksyn tullen. Sitä rouva miettii, miten se aina syksyllä osaa rouvan etsiskellä ja puraista??? Näin taas kävi. Rouva pähkäili varmaankin koko kesän, mitä tuohon yhdelle seinälle laittaisi... salaa rouva on kyllä mielessänsä tuota String-hyllyä ajatellut, mutta ei oikein ole ääneensä asiasta puhunut. Nyt kun rouva ääneensä asian sanoi ja herralle hyllyn Finish desing shopista näytti, niin hetimiten asia oli sillä sipuli herrankin mielestä. Tilaus menemään mustasta hyllystä ja sitä sitten odottelemaan. Odotus palkittiin seuraavana päivänä kun viesti tuli, että hylly on jo TorinKulman naapurissa postissa. Nyt on hylly ollut jo viikon verran seinällä ja rouva ja herra ovat kovastikin tyytyväisiä tuohon hankintaan. Hyllyllä tavarat vaihtuvat päivittäin, mutta kyllä se kai joskus rauhottuu... luulis niin...

Onhan rouva vähän noita kästöitäkin tehnyt, ihan vaan sen minkä jaksaa ja kädet antaa myöten. Rinsessa sai blingbling pääkallohuivin ja oli huitsin onnellinen. Nyt on pikkuipsukan vuoro saada värikäs huivi, sitä rouva nyt värkkää ja virkkaa.

Tänäpäivänä rouva ja herra käviväthen Pitkolla hakemassa LOKAKUUSEN partsille. Ei se joulukuusi ole, eihän rouva nyt vielä joulua ajattele, ei ei ei. Muuten vaan piparit, joulukoristeet  ja punaiset tyynyt ja torkkupeitto Ikeasta mukaan lähti ja String-hyllyssäkin ihan muuten vaan lukee XMAS. Se ei todentotta tarkoita, että rouva mitenkään jouluihminen olisi ainakaan lokakuussa ;)

Tänä iltana tuikut palamaan ja katsomaan Hercule Poirot`ia ja se on sitten siinä: voipi viikonloppu alkaa.

Hyvät viikonloput teille kaikille jotka vielä tänne eksytte, on ollut pitkiä hiljaisuuden aikoja, mutta jos vaikka tämä syksy saisi rouvan heräämään...











sunnuntai 13. syyskuuta 2015

RAITEITA

Heipsan keikkaa täältä TorinKulmalta!

Elämä on vähän päässyt raiteilleen, rouva ei enää ole niiiin kauhean kipeä eikä särkylääkkeistä ihan sekopää, elikkä elämä menee taas suht entiseen malliinsa.

Onhan tässä ollutkin ihan tarpeeksi kipua ja tuskaa, saa välillä helpottaakkin, niin rouva kyllä jo ajattelee.

Yks päivä rouva ja herra otti ja lähti murusia paimentamaan. No, ei näitä nyt niin kovasti tarvitse paimentaa, mutta olla läsnä kuitenkin. Iskä ja äiskä lähtivät Nyytin kanssa jonnekkin niin rouva ja herra pääsivät rinssin ja rinsessan kanssa touhuamaan kaikenlaista mukavaa. Ihan ensiksi käytiin Hesessä syömässä, kun saatiin toiset väki lähtemään. Hesessä oli hyvä ruoka, mutta se odotus nälkäisille, se on pitkä. Ei rouva missään ole törmännyt mualla sellaiseen, että pitää puolituntia odottaa ruokaa. Rinssi ja rinsessa jo kyselivät moneen kertaan, milloin se ruoka tulee ja taisi siinä mummin ja papankin aika tulla kovastikin pitkäksi. Ruokaa kuitenkin tuli ja masut täyteen sehän oli pääasia.

Rinssin uusi harrastus oli eka kertaa ja sinnehän mentiin ihan koko sakki, ei niin että olis rinssi sinne vaan viety, ei koko porukalla sekaan vaan. Rinsessakin pääsi mukaan, vaikka harraste oli ajateltu vaan rinssille, mutta olihan siellä mukana muitakin rinsessoja. Nyt on uusi harrastus rinssillä ja rinsessalla ja kumpikin on kovasti onnellisia. Samoin on mummi ja pappa. Mummillakin elämä aukes ihan uusiin suuntiin, kun sai olla lasten ilossa mukana.

Ihmeesti tuollainen erilainen päivä piristää ja tuo uutta puhtia. Täällä kun TorinKulmalla istuu ja yrittää jotain kästöitä värkätä meinaa olla seis koko aivotoiminta ja koko akka. Tartteis varmaan useamminkin olla jotain erilaista.

Rouva vaan on niin koti-ihminen, ettei osaa oikein lähteä minnekkään eikä milloinkaan. Aina se ei ole hyvä asia, joskus vaan. Herra taas olisi kyllä enemmänkin menossa, mutta joutuu rouvan takia könöttämään kotosalla, voi herra parka, ihan sääliks herraa käy.

Sisustuslehtiä rouva on selaillut kovastikin, on sinistä ja vihreää paljon esillä. Ei rouva osaa sanoa, olisiko ne rouvan värejä... ei varmaankaan niin rouva sen ajattelee. Vosihan sitä jotakin väriä olla kotona muutakin kuin mustaa ja valkoista, mutta mikä se sitten on mistä tykkäis pitemmän aikaa kuin viikon??? Kas siinä pulma.

Pipsukka käväs tässä yks päivä rouvaa piristämässä ja toi kauniin kukan, tiesi, että rouva tarvitsee jotain väriläiskää elämäänsä  <3 Kiitos <3

Tulevalla viikolla rouva on taas vähän työelämässä mukana. Työ on hyvin leppoista, ei rasita rouvaa, päinvastoin antaa piristystä päiviin. Ainahan sitä saa uutta ajateltavaa toisten ihmisten kanssa.

Kaikkea hyvää kaikille ihqu ihanille <3






sunnuntai 6. syyskuuta 2015

28 PÄIVÄÄ

28 päivää on TorinKulma ollut hiljainen sano feispuukki.
TorinKulman rouva ja herra ovat olleet niin menossa ja meiningeissä, että jaksut blogin kirjoittamiseen ovat olleet minimaaliset. Rouvalle kun sitten tuli vielä kamalat kivut ihan joka paikkaan. TAYS:in lekuri sano, jotta laittaa kipukohtaan kylmää, no laittaa nyt kylmää kipukohtaan, kun jokapaikka on kipeä. Laittaisko herneitä yhteen ja sipulia toiseen ja kruunusekotusta kolmanteen jne... tai sitten mennä jonnekkin no, ei rouva kyllä järveen mee, ei sinnepäinkään se on jo liikaa se.

Nyt kuitenkin on jo helpompi olo, lääkkeitä niin paljon, että on pienessä pilvessä koko ajan, niin ei huomaa edes kipuja ja kai niiden lääkkeiden pitäisi jotain kipua viedä poiskin...

Rouva ja herra olivat elokuun työhommissa ja siinä vierähti yksi kuukausi ihan noin vaan. Työ oli niin kivaa (voiko työ olla kivaa??? voi se) että oli ilo lähteä joka päivä. Rouva niiiin tykkää tuosta ihanasta paikasta ja ihanista ihmisistä siellä. Herralla oli ihan yhtä hyvä työpaikka kuin rouvallakin, eri paikassa, vaikka olisihan rouva voinut olla herran kanssa samassakin työpaikassa, ei se mitään olisi haitannut, rouva kun tykkää olla tuon TorinKulman herran kanssa.

Se vähä mitä on liikuttu, on aina menty jostain syystä paikkoihin, jotka ovat kulta-aikansa jo eläneet ja ovat jo loppumatkaa kulkemassa, surullisia katsottavia. Lieneekö sitten rouvan ja herran elämässäkin kulta-ajat takanapäin ja surullinen hylätyksi ja pois revittäväksi tuleminen tulevaisuutta, tiedä häntä... Ei rouva nyt ihan vielä halua romukoppaan, eikä hajotettavaksi, eikä hyljätyksi, ei kyllä rouva haluaa vielä jatkaa onnellisena ja iloisena eteenpäin.

Onneksi Keuruun varuskunnassa rouva ei ottanut kuvia, se se vasta surullinen näky oli. Muutama vuosi sitten kun aikamiespoika oli siellä, varuskunta eli onnellista ja iloista elämää alokkaittensa ja vähän pitemmälle päässeitten varusmiestensä (tai mitä lienee, upseereita?) kanssa. Nyt ei ole kuin muistot ja rapistuneet rakennukset, surullista.

Lapsenlapset tuovat elämää, vaikka hieman kaukana ovatkin. Rouva elää jokapäivä heidän kanssaan ajatuksissa... kun ei muuten ihan jokapäivä voi olla läsnä. Se kun kullannuppuset sanovat: kyllä minä rakastan mummia ihan maalimanympäri ja minulla on ollut niiiiin kovasti ikävä, se on sitä jotain, jonka haluaa säilyttää sydämessä, muistoissa...

Rouva on nyt hieman surumielinen, antakaa ystävät anteeksi rouvalle tämä surumielisyys, ehkä jonakin päivänä rouva on sitten ilomielinenkin, eihän sitä koskaan tiedä. Ei rouva nyt sitä tarkoita, että rouvasta ihan kevytkenkäinen tulisi, ei sinnepäinkään, kunhan sellainen iloinen mieli saisi vallata koko rouvan.

Rouvalla todettiin sitten vielä Addisonin tautikin. Kyllähän rouva teki ihan jo kuolemaa, kun tuollainen kortti pitää aina olla mukana, ei siitä mihkään pääse, mielessä pyöri jos jotakin ajatusta. Jos lääkkeet unohtuu, mitä sitten...??? Ei rouva sitä kyllä pitkään jaksanut pähkäillä surra eikä pohdiskella, ei, muuta kuin lääkkeitä naamariin ja unohtaa koko juttu.

Uusi viikko on alkamassa ja sen mukana tulee taas uudet kujeet niin TorinKulmalle kuin teille ihanillekin.

Viikolla rouva lähteen herran kanssa mummittelupaikkaan. Rouva odottaa ja laskee öitä... siinähän se aika menee.









lauantai 8. elokuuta 2015

NURINPERINVIIKKO

TorinKulman viikko alkoi sanoisko ihan nurinperin, no , eihän se ny oo nurinperin ku herra lähti rahhaa tienaamaan, ei sinnepäinkään. Saahan herra rahaa tuuva vaikka säkkikaupalla, kyllä rouva  niistä sitte erittäinkin hyvin huolehtii, lämmöllä ja rakkauvella.

Jupsista juu, herra lähti ja herra tuli, rouva istu sen ajan tuolla alakerran varastossa, siitä kun on tullu rouvalle ei ny ihan toinen koti, mutta melekeen. On siellä vielä sellasta romua ja roinaa, jotta saa joko itkut silmiin tai räväkän naurun. Ei rouva nyt ossaa ihan sanoa, millon rouvaa sieltä viijään jonnekki päin, jos sattuu nuo naapurit kuulemaan rouvan yksin jutustelun ja parkumisen ja nauramisen ja jos kaikki on sitte vielä yhtäaikaa... Hurjaks mennöö...

Sai rouva siellä varastossa ny jottai taas aikaan, ku siirteli tavaraa sinne ja tänne, niinku sinne olis muka lissää tillaa tullu, mutta rouva ny vaan luuloo niin. Jos toivossa on hyvä ellää niin rouva ellää luulossa...Jeps

Nurinperin viikon alku alko sitte siitä ku rouva ei saanu tätäviikkoa ennen ollutta viikkoa niin sillon omaa kampaajaansa kiinni, ei sitte millää ja rouvalla oli kyllä kiirus saaha jo takkuja päästä pois ja kolomea jottai kirkkaampaa ku vauvan punanen niin selllasta väriä päästä pois. Rouva ku oli menossa tuonne suureen TAYS:iin kuvauksiin ja ku kerran kuvauksia tehhää, niin pittää olla hivukset hyvin ja hajuvettä palijo.

Rouva sitte jollekki kummajaiselle sen ajan sai sille maanantaki iltapäivälle. Rouva sitten meni ja kyllä rouva jo siinä ovella aatteli, jotta on väärässä paikassa väärään aikaan, muttei siinä mikkää auttanu ku aika oli. Rouva sitte selittämään, jotta nuo raijat pois ja ihan sellanen vaaleaväri koko päähän mikä rouvalla ny luonnostaa on. Kai se sen ymmärti, ei rouva tiijä. Sitte, rouva sannoo ny vaikka SE, SE alako sanomaan, jotta on rouvalla sitte pulleat posket ja on tuota painoaki tullu, pitäs alakaa lenkkeilemään, eikä laittaa kahaviin sokuria. Rouva ei oo koskaanni laittanu kahaviin sokuria, ei, maitoa vaa.

Siinä vierähti sellanen kolomisen tuntia ja rouva kuunteli ohojeita ja neuvoja, rouva kyllä on nähäny ihtesä peilistä, TorinKulmalla on yksi peili!!! ja rouva tietää minkä näkönen rouva on. Naama on ku täysikuu ja läskit roikkuu sieltä täältä ja jokapaikasta. Rouva vaan ei ny justiin saa itellee mittää ku tuo elimistö ei ny oikei tuota mittää kiihyttävää ainetta...

Sitten SE sano, jotta kyllä rouva on varmaan ollu kaunis nuorena, ku rouvalla näyttää tuo suu olevan sellanen ja silmät ja ripset. NO rouva siihen lausumahan, jotta kaunotar on rouva nuorna ollunna!!!

Tulihan sieltä vaikka minkälaista juttua, rouva ei oikein tienny jaksaako istua loppuun asti vaiko lähtöökö lätkimään... kaiken kukkuraks se vaalea on ny LILA!!! kamalaa, kamalaa....

Nukuttii sitte yö tiistaki päivään ja sillo kaikki murheet ja surut unohtu, ei rouva muistanu eellisestä päivästä sitte yhtikäs mittää. Mustikkapupuset tulivat meille, rouvalle niiin rakkaat Ikioma tyttö Maria, Ikioman tytön Anton ja Nelli ja Alisa <3 Voi sitä rakkauven määrää mikä syrämessä taas ailahti ku heijät näki. Tälläkertaa vävypoika oli töissä, hänkin on tooosi rakas!

Mustikoita ja mustikkapiirakkaa oli tiistaki päivälle, olihan sitä jottai ruokaaki. Mustikkapupuset saivat sangollisen mustikoita mukaansakin. Liikennepuisto ei jäänyt väliin, ei, se on se meijän tärkein paikka. Kaunis päivä, lapset polkee autoilla ja paljon mummoja ja pappoja istuskelemassa ja odottelemassa lapsenlapsia.

Pikkuruinen Alisa on jo niin kasvanut ja kovasti touhukas, vienyt mummin syrämen sekin tyttökulta. Antonin ja Nellin kanssa on niin hauskaa, ovat niin asiallisia ja hienosti käyttäytyviä lapsia, ettei ole mitään onkelmia.

Keskiviikkopäivänä sitte anivarhain lähettiin TAYS:iin, johon piti hiuksetki olla hyvin ja hajuvettä ;)
Kuvat tuli otettua ja perjantaki aamuna labrat sitte täällä omassa labrassa. Enstulevanviikon keskimmäisenä päivänä rouva sitte kuuloo onko ollu hyviä kuvia.

Viikonloppua vietetään herran kanssa kaksistaan, rouva virkkailee ja värkkäilee pyöreitä palasia Esteri ontelokuteesta, jota saa Paaposta KLICK ja  josta pitäs joskus tulla yhelle rinsessalle matto.

Onhan rouva saanut uuven sänkynpeiton, rouva ku oli jo niin kyllästyny siihe raitaseen, oli kovasti palijon painavaa kamaa. Ny on palijo kevyempi ja päällys on pestyä puuvillapellavaa, rouva tykkää ny kaikista rutuista.  Ellokselta rouva sen tilasi ja sai siitä ihan mukavasti alennusta, rouva on ny hyvin säästäväinen ;)

Kisulin rouva löysi Pohjaslahden Heinämarkkinoilta, TorinKulman hiirulainen syö kaikki namuset öisin niin vanhempi rinsessa sano, jotta pittää olla kissa, niin kissa syö hiiren ja namuset säilyy...
Eija Pirttilahti on sellainen käsityömestari, tekee huovuttamalla vaikkasta minkälaista eläintä Eijan sivuille pääsee KLICK :istä...

Viikonloppuja kaikille ihan jokaiselle tältä lilapää rouvalta ja hänen herraltaan!







maanantai 3. elokuuta 2015

NYSSE HERRA TEMPUN TEKI

Se on ny kuulkaas pakko purkaa tätä TorinKulman poikamiesboksin tilannetta. Rouva niiiiin luuli, jotta vietetään sellanen mustikkainen ja soppailulainen viikonloppu.

No, mustikoita kyllä oli ja syötiin jo perjantaki-iltana mustikkarahkaa ja lauantakina rouva leipoi mustikkapiirakkaa, niin että siltä puolelta OK ja NAM

Olihan rouvalla toki suunnitelmia lauantaikipäivälle muutaki ku mustikkapiirakka, rouva ku aatteli lähteä soppailemaan tuonne naapurikaupunkiin, kaurakryyniä, hernessoppaa, maitohappokapselia ja MSM-jauhetta ja kaikkea muuta tarvittavaa tuotetta, HUOM vaan tarvittavaa tuotetta oli rouvan mielessä, ei rouva mittää tarpeetonta olis ostanu, pois se rouvasta, mutta herra ku teki kertakaikkisen yllärin, että siinä jo rouva teki pyllärin.

Torinkulman vaatehuone on sellanen pikkuruinen, sinne kai jonkun immeisen pitäs sopiakki, mutta ei rouva ny äkkipäältään keksi muutaku mummittelupaikan lapset ja nekin eri kerralla. Siellä on ollu sellaset nukkekodin hyllyt ja rouva alko niitä jo ennen joulua kovastikin vainoamaan. Ennen joulua armonvuonna 2014 herra tilasi neljä pitempää ja leveämpää hyllyä, rouvan ohjeella .... ja ne oli ajateltu laittaa sen joulun joulunviettopaikan helpotukseksi.

Hyllyt on kiltisti nojannu sen pikkuruista pikkuruisemman vaatehuoneen seinään, ja tokihan ne on sieltä pikkuruisesta vieneet vielä pikkuruisen tilaakin, onhan se vähän joskus rassannu rouvan aatosmaalimaa liki vuojen ajan... mutta...

Juu u taitaapi rouva tässä olla ny asiassa tai kovastiki asian sivussa, ei rouva sitä tiijä, mutta kumminki tuo TorinKulman Herra otti ja päätti laittaa ne hyllyt het lauantakina paikalleen. Rouvahan oli siitä kyllä ihan otettu ja onnellinen ajattelematta sen enempää, mitä siitä seuraa...

No voi jumpura sentään, sänkynpäälys täynna rennttua ja riepua, lattia täynnä kenkäronttosia ja kaikkea kaikenlaista mitä kukaki tuollaseen paikkaan laittaa niin ja kukahan ne sieltä joutu pois ottamaan ja kuka joutu takasi laittaa, rouva ei sitä ny ääneensä viiti sanoa...

Herra laitto hyllyt ja sano, jotta se on ny sitte valamis....

Eihän sitä voinu ottaa ees päivänokosia noijen renttujen ja riepujen kanssa ja jos ois sänkystä noussu olis kompastunu ronttoseen. Siinähä sitä piti iha mietintämyssy panna päähäsä, mitä tässä ny.... Rouva keksi keinon... kaikki takasi sinne vaan... ei lauantakipäivä oo renttujen ja ronttosten sekkailu päivä, olokoot se sitte vaikka siellä vielä syyskuussaki.

Siellä ne ny on hyllyt hyvässä järijestyksessä, muusta rouva ei tiijä, palijon soppii enemmän riepua, renttua ja ronttosta.

Rouva on kovastikin kiitollinen TorinKulman ihanalle herralle tästä tärkeästä työstä just oikeana päivänä <3




torstai 30. heinäkuuta 2015

KARTEEKIT

Niin se vaan ny on. TorinKulmalla on karteekit lasissa. Eipä noita oo kahteen vuoteen ollu ja rouva on jollekki kyselijälle sanonu, jotte ei niitä voi olla, ku tuolla suuressa maalimassa on karteekittomuus muotia. Nii rouvaki halua olla muojin mukanen. TorinKulmalla ei kyllä karteekia sen takia tartte, jotta tänne joku tuolta näkis, ei sinne päinkää, muute vaan koristeena ja ehkäpä rouvan ääni ei kaiju niin kovasti tuon herran korvaan ku on tuota akustiikkaa....

Ostihan rouva tänne het hopussa mustat ja valakoset paperinarupanelikarteekit, laittone tuonne korkeuksiin ja oli varmaan kovastiki tyytyväine, kunnes sitte kevät sai ja aurinko armas näytti ne mustat paperinarupanelikarteekit ja sillon ne lähti, alakerran varastoon ja siellä ovathen olleet siitä lähtien.

Rouva on nenä koneen ruuvussa tuijottanu joka nettimyymälän karteekiarsenaalia ja mistään ei oo muka rouvan mielen mukasia löytyny. Ei ees tuosta naapurikaupasta, jossa on kankaita vaikka muille jakaa. Vaikeaa on, mutta onneks tuolla herralla on tuota kestävyyttä ja pitkämielisyyttä jopa karteeki asioissa.

Sitte rouva osu H&M :n sivuille ja jeps juu siellähän ne ootti vaa rouvan tilausta. Ihkavalakoset pestyt pellavakarteekit, ei muutaku tilaamaan ja oottamaan millon ne sitte viimen saa. Tulihan ne. Ripustuksessa taas onkelmia, eihän rouva oo tälläsiin kaksmetriäseittemänkymmentäsenttiä korkeisiin laseihin tottunu, eikä tuollasiin kummallisiin kiskoihin. Rouvalla ku on aina ollu isoäitintankot ja paneleilla sellaset ripustimet. Rouva sitten kyllä aatteli ihan ite, jotta lassiinhan nuo on saatava keinolla millä hyvänsä. Rouva haki nauhaa ja ompeli sitä sinne toiseenpäähän karteekia ja toinen pää oli jo valamiiks ommeltu. Yhen vaan yhen nauhan rouva joutu ratkoa, se ei oikee menny rouvan mielen mukaa, ku siihen piti jättää ylös sellanen heltta, jotta tuo kisko mennöö piiloo.... tautisa kullaki, rouvalla on noita tautia, vaikka toisille jakkaa.... ottakee pois... olokaa hyvät...

Rouva vielä höyrytti pakkaustaitokset pois, ihan niin hennosti, jotta kaikki pesurypyt jäi kauniisti näkyviin...

Muutamia kertoja rouva sitten kipus ja kapus tuonne yläilimoihin, eikä rouva ees oo tottunu kiipeämään minnekkää yläilimoihi, maankamaralla on paras, mutta pakkohan se oli jos meinas karteekit lassiin saaha.

Rouvahan olis sitte ihteesä niin tyytyväinen,  jotta ihan iltakahavit herran kanssa juotiin ja karteekia ihhailtiin.

Ny on niin sulosen rauhallista, ku nuo karteekit pittää tuon rouvan äänenkin kaikumattomana...

Uus sänkynpeittoki tuli tännää, mutta sitä rouva ei ny oo vielä kerenny paremmin aattelemaan. Seki on sellanen valamiiks pesty valakonen puuvillapellavasekotus. Rouva joutuu funteeraamaan kovastikin sitä asiaa sitte huomenissa.

Ihana kukkanen tuolla pöydällä ilostuttaa silmää, saatiin sukulaisvierailta, oli ihana kun pitkästä pitkästä aikaa TorinKulmalla kävivät.

Rouva toivottelee oikein hyvvää viikonloppua, josko vaikka tuosta peitosta tässä kirijottaa tai sitte siitä ei oo mittää kirijotettavaa jos se on lähteny jo muille maille asiakaspalautuksena... Rouvaa kun ei tiijä....