MIETINTÄMYSSY

Rouva on sitten mietiskellyt kaiken moisia asioita. Ei sitä pitäis mitään lehtiä lukea tulloo vaan turhaa päänvaivaa. Rouvalla kun on ollut jo sellainen tuhoamisvimma päällänsä ja vielä lehdessä sanotaan, että jos ostat yhden tavaran hävitä kaksi... On rouva kyllä nyt hävittänytkin jokaisen ostonsa edestä, eikä ole ostellut mitään pitkään aikaan. No, eihän sitä Dymon kohokirjoitinta lasketa... sen rouva tilasi Clas Ohlssonilta. Tarttee saada niihin hopeakantisiinkirjoihin kirjan nimi ja kaikkiin keittiökaappien purkkeihin ryynien nimet. Eihän se onnistu, että kauraryynistä yrittää riisiryynipuuroa keittää ja jos ei oo purkissa tietoa mitä se sisältää, rouva voi hyvinkin keittää mistä sattuu.

Tavaran paljoutta rouva on mietiskellyt ja kaikkea turhaa ostamista. Rouva kun muistelee miten paljon on elämänsä aikana vienyt kirppiksille ja kaatopaikalle kaikenmaailman roinaa ja parempaakin tavaraa, niin mitä niillä rahoilla olisi voinut tehdä... sitähän ei rouva tiedä mihin muuhun olis rahoja käyttänyt.

Nyt poikamiesboxissa on aika niukkaa tämä sisustuspuoli. Onhan rouva tänne ostellut jos jotakin ja sitten hävittänyt, kun ei olekkaan ollut mieleinen. Rouva on tällä hetkellä tosi tyytyväinen erittäinkin pelkistettyyn sisustukseen. Eipä tuota osaa sanoa, milloin mitäkin muka tarvitsee, lamppua, mattoa, verhoja, sängynpeittoa... rouva on loistavan hyvä keksimään kaikkea tarvittavaa.

Sitäkin rouva on miettinyt,  miksi Ikeasta lähti mukaan mukeja ja laseja tässä syyspimeällä. Onhan TorinKulmalla Teemaa ja Taikaa pilvin pimein. Taitaa olla vaihtelun halu niin valtava ja tyytymättömyys siihen mitä on, että joutuu aina vaan ostelemaan uutta ja erilaista.

Teema astiasto on rouvan edesmenneen äidin peruja. Kulkenut matkassa vuosikymmeniä. Rouvan äiti kun oli kovasti ihastunut Teemaan, ja melkeistä joka toisella kauppareissulla osti yhden astian :) Teema astiasto on valkoinen ja muutama turkoosi muki viime kevään turkoosiajalta. Niin... sitä turkoosiakin on varastossa vaikka kuinka paljon ja rouvaa ei yhtään sytytä turkoosi. On mattoa, tyynyä, torkkupeittoa ja niitä mukeja... ei rouva kaikkea muista mitä on, mutta  onneksi turkoosit astiat jäivät mukeihin, ei tullut enempää astioita hamstrattua.

Näiden turhanpäiväisten tavaroitten ostamista ja säilytystä rouva miettii ja on ajatellut, ettei osta toistaiseksi mitään....

Saa nähdä kuin tuossa käy....

MUSTIKKI & POLLE

TorinKulman rouva, herra ja aikamiespoika lähtivät eilisaamuna katsomaan jotain leirikeskusta, ei rouva sen kummemmin tiedä asiasta, muutakuin aikamiespoika jotain leiripaikkaa tarvinnee, johonkin. Tutustumismatka oli siinä mielessä onnistunut, ettei mitään eksymisiä tuolla tapahtunut, herra kun tuntee seudut läpikotaisin. Ei rouva osaisi täällä kulkeakkaan ilman herran opastusta.  Aikamiespoika ei lerikeskuksessa nähnyt mitään hyvää, rouva sentään näki kauniit akkunat ja maakellarin. Ei rouva sinne kyllä leirille menisi, ei sitten millään muotoa.

Samalla reissulla rouva sai tutustua surullisen näköiseen poniin. Poni tuli vieläkin surullisemmaksi, reppana, kun ei rouvalla ollut antaa minkäänlaista makupalaa. Näykkäsi ihan kädestä rouvaa kiukuissaan.
Eikä sitä oikein siinä paikassa ymmärtänyt, että ollaan ihan vaan suomenmaassa. Kaikki tyynni olivat ihan muuta kieltä puhuvaisia. Rouva oli ihan häkellyksissään, eihän rouva nyt niin kovasti noita ulkomaan elävien kieliä ymmärrä ja herra vielä vähemmän. Aikamiespoika kyllä kielet ossaa ihan noin vain vettä valain. Kahavit saatiin juotua, sen verran yhteistä kieltä löytyi, Rouva tykkäsi kovasti paljon tuollaisesta seutukuntamatkasta rakkaittensa parissa.

Vanha herra tässä eilispäivänä kertoi keksimyksiään. Oli mokoma päättänyt lähteä Mustikilla katselemaan maisemia. Mustikki on vanhan herran polkupyörä... Siitähän sitten kyllä ihan meteli syntyi, kaikkea se vanha herra melkein 86w suunnittelee. Uskoi kyllä TorinKulman herraa, kun herra sanoi, että Mustikki saa olla nyt tallissa ja vanhalle herralle hommataan sellainen potkupyörä.

Rouva hetimiten laittamaan ilmoitusta kirppikselle ja ei mennyt kuin puolisen tuntia, kun potkupyörä löytyi ihan TorinKulman naapurista. Mustikki haetaan pois ja Polle viedään tilalle. Pollella on turvallista liikuskella kylillä tuollaisen vähän vanhemman herrashenkilön.

Mummittelupaikan väkikin tulla tupsahti TorinKulmalle. Oli oikein ihanaa olla kullanmurujen kanssa, kun nuoripari lähti ostoksille. Lähtiväthän rouva, herra ja kullanmurutkin ostoksille, kun nuorenparin auton takavalot poistuivat kuvioista. Ostettiin lelut molemmille ja Kinder-munat ja voi kun meillä oli mukavaa.

Näin se on TorinKulman viikonloppu vierähtänyt. Ruusuja rouva nappasi tuosta lähikukkakaupasta ylieilen. Kukkaset ovat niin ihania rouvan mielestä. Tuovat sellaisen juhlallisen ja keväisen olotilan.

Uutta viikkoa pukkaa tulemaan ja sen rouva ottaa ihan innolla vastaan ja toivottaa kaikille ihanille oikeista hyvää tulevaisuutta <3

ROUVAN RISETTIKIRIJA

Eipähän täällä TorinKulmalla ole kummoisiakaan tapahtunut. Ei ole sisustettu, ei leivottu. Herra käy töissä ja rouva on päättänyt aamupäivät shoppailla ihan yksikseen.

Sisustusliikkeessäkin rouva tänään kävi, ei ihan kaikki rouvan mieleen ollut, turhan romanttisenpitsistä. Myyjätär kyllä oli erittäinkin ystävällinen ja kuunteleva. Verhoja rouvalle kauppasi ja kun rouva sanoi, ettei verhoja ole ollenkaan, niin myyjätär selittämään, että ehtiihän ne. Rouva sitten taas kertoili, että kyllä verhot ovat olleet, mutta rouva nappasi ne pois, mutta edelleen verhojen esittely jatkui. Sitten ystävällinen myyjätär kyseli, tykkääkö rouva pitsistä ja kun rouva sanoi ei, niin myyjä esittelemään, että heillä on ollut sellaista ja sellaista pitsiverhoa ja kevääksi tulee taas. Ei rouva oikein pysynyt kärryllä tuon kuullun ymmärtämisen kanssa. Eikä rouva sieltä mitään mukaansa ottanutkaan.

Sittenpä rouva naapurikaupassa löydön teki . Oih miten ihana muistikirja; rouva saa kaikki kakku- ja pulleroreseptinsä tekstailla näiden ihanien kansien väliin. Onhan siinä hommaa, mutta pitkällä juoksulla laiskempikin rouva siihen pystyy. Ei hättäillä, ei hättäillä... pijetään kahta kirijaa rinnakkain ja katotaan kummastaki, tulloo vaikka tuplatripla taikinat ;)

TorinKulmalla kävi vieraitakin yli menneenä päivänä. Ei se varmaan toisille mitenkään ihme ole, kun vieraita käy, mutta TorinKulmalla se on suuri ihme. Ei TorinKulmalla noin vain lappaa vieraita, vaikka kovasti rouva ja herra vieraista tykkäisikin. Mummittelupaikanväki tulee sunnuntaina ja se on sitten suurta juhlaa <3 Niin mutta ne vieraat; suunnittelivat ruokapöytää toiseen paikkaan ja samoin sohvaa. Rouva siitä vähän ihmeissään, eikä hetimiten ehtinyt kertomaan, miksi ruokapöytä on keskellä poikamiesboxin lattiaa. No se  on siksi, kun herran täytyy nähdä torille. Jos herra istuu penkillä, rouva ei pääse tiskipöydän lähellekkään ja jos herra istuu tuolilla niin herra on selin rouvaan, kun katsoo ikkunasta ulos. Rouva sitten keksi tuon pöydänpäätuolin ja herran on kovinkin tyytyväinen lampaantaljalla istumiseen ja torille tirkistelyyn. Rauha säilynyt tällä keinoin rouvan ja herran välillä. Eihän rouva kahvitellessaan ja syödessään olisi pitkään herran selkää jaksanut katella, ei sitten millään, kohtuus se on selän katsomisessakin, niin sen rouva on ajatellut. Eikähän rouva ja herra poikamiesboxissa TorinKulmalla asuiskaan, jos ei torille pääsis kahtelemaan, ihan samahan se olis sitte asua vaikka TakaKulumalla, jos ei mittää nää.

Pöytää ei siirretty, eikä sohvaa. Ne on omilla paikoillaan. Rouva ja herra ovat sunnittelemalla suunnitelleet niille paikat ja oikein hyvät ovat vaikka rouva itse sen sanoo. Ei TorinKulmalle nyt niin kummoista sisustusta tule koskaan saamaankaan kun TorinKulma on vaan sellanen pienen pieni, ei ihan vauva, mutta pieni kuitenkin. Ruokapöytä on suuri, mitat on rouva ihan ite ajatellut, rouvalla kun on tuota perheyhteisöä, niin pittää pöytään sakkia sopia.

Huomenissa rouva ampaisee taas Golfilla liikkeelle, ei yhtään vielä tiedä mihin kauppaan rouva suuntaa, mutta lähtee kuitenkin tuonne isoon kaupunkiin seikkailemaan.

Ei muutaku tarkenemisia ihanat!

HERRAN KAUPPAREISSU

Eihän sitä voi koskaan tietää milloin se joulu on, onko se joulukuussa vai tammikuussa. TorinKulmalla on nyt niin jouluinen tuoksu, ettei joulunakaan niin jouluista tuoksua ollut.

Herra TorinKulma lähti tässä tiistaki päivänä käymään tuossa likikaupassa. Ei se mitään uutta ole, että herra kaupassa käy, ei, herra käy useinkin ruokakaupassa, kun rouva ei vaan yksinkertaisesti viitsi lähteä. Laiska kun on luonteeltaan.Tämä nyt kuitenkin oli ihan erilainen kauppareissu.... herra tulee niiiiin onnellisena raskaan kantamuksen kanssa TorinKulmalle ja rouva sitä ihmettelemään, etteihän sieltä pitänyt tuoda kuin maitoa ja leipää ja maitoakin vaan kaksi purkkia, ei sen pitäisi noin raskas olla. Herra niin ylpeän onnellisena kertoo että osti kinkun kun halavalla sai... Oli siinä rouvalla olemista, ettei vaan herraa millään tavalla loukkaamaan ala kun noin hyvän ostoksenkin on tehenyt. No, rouva siinä tuumailemaan, että saahan tuosta hyvää hernerokkaa.. Tiijä häntä mitä herra mielessään hernerokasta aatteli, pani vaan kinkun jääkaappiin sulamaan. Eilisnäpäivänä herra sitten kinkun paistoi, kun töistä kotiin ennätti. Ei rouva kinkusta kuvaa ottanut, ei siksi etteikö se olisi ollut "silmiähivelevänkaunis" mutta muuten vaan "unohti" koko kinkun... Palasteli vaan pakkaseen hernerokkaa varten monta monituista pussillista.

Rouva oli jo anivarhain aamutuimaan alkanut pullan tekoa hankkimaan. Ei ollut maitoa, ei ollut paljon sokeria, hiivaa onneksi oli. Rouva ihan ittekseen sitten reseptiä värkkäämään: omenamehua ja nyppytaikina. Väliin vetelää Flooraa, kaakaotomusokeria ja rusinoita (tuon väli jutun rouva on kuullut naapurikaupungin sukulaisrouvalta). Päälle rouva laittoi kananmunaa niinkuin sitä ruukataan, mantelilastuja ja asetteli ne kauniisti Ikean jouluisiin paperivuokiin. Pullan tekovaihteet rouva kyllä kuvasi oikeinkin tarkkaan ja papparaisen partsilla :)

TorinKulmalla on joulu, kaikki joulujämät pullaan ja kinkku uuniin. Porkkanalootaakin vielä oli, kun mummittelupaikan rouva teki sitä 15 vuokallista ja jakoi suvun kesken.

Näin sitä vaan kevät auringon paistaessa TorinKulmalla uutta joulua vietetään. Onhan rouva toki poikamiesboxia kevät kuntoon laittanut, siivonnutkin joka kolon ja nurkan. Verhotkin häipyi makkarista noin yks kaks ja neliöitä tuli taas lisää ;)

Rouva ei kyllä tiedä minne joutuu kaikkien ylimäärästen tavaroitten kanssa, kaikki kun on rouvalle nyt ylimäärästä. Nyt on paperinaru-paneliverhoja- mustia ja valkoisia pilvin pimein varstossa ja niitä mattoja joista rouva on jo ennenkin valitellut. Poikamiesboxin varasto repeää pian liitoksistaan ja se on kyllä sitten rouvan syy.

Jouluisissa kevät tunnelmissa viikonloppuun :)

HOPEAKANTISETKIRJAT

TorinKulmalla pyörii jonninlainen myrskyn poikanen. Rouvahan se täällä kaappeja tyhjää ja kaikkea muutakin ympäriltään. Ei ole enää papparainenkaan kaappien päällä, ei, ei, papparainen sai pikalähdön partsille. Kaikki ylimääräinen pois silmistä rouva on nyt sitä mieltä. Saahan tuota nähä miten tyhjäks poikamiesboxi tässä vimmassa oikein tuleekaan...

Rouvalla on pitkän elämänsä aikana ollut kirjoja paljonkin. Rouva kun rakastaa kirjoja ja lukemista. Nyt ei tietenkään ehdi lukemaan, kun on tuo inspiratsiuuni päällänsä. Silloin nuorna joskus, kun rouva ei vielä ollut rouva, rouvan hyllyt notkuivat kaikenlaisia kirjoja ja rouva tykkäsi niistä niin kovasti. Ongelmana oli monesti tämä sävyttäminen, kun joka kirjassa on erilainen selkämys tai mikä se lienee, no se kuitenkin joka tulee hyllyssä näkyviin. Rouvaa rasitti hirmuisesti eri kokoiset ja -väriset selkämykset. Tautinsa kullakin. Rouva kun on sellainen nipottaja noissa väriasioissa. Kirjat kuitenkin saivat olla niin kauan kuin rouvalle tuli siivous- ja puhdistusvimma.Vimma kun tuli lähtivät kirjat mikä minnekkin, kirpparille suurin osa, ystäville kuka mitäkin vain halusi viedä ja oi kuinka rouva nautti, niin tyhjää ja kaunista!

Rouvalla on vieläkin kirjoja. Osa alakerran varastossa ja ihan muutama mielenkiintoinen pyörinyt milloin missäkin täällä poikamiesboxissa. Kaikissa kirjoissa tietenkin erilainen selkämys, rasittavaa... Tänään rouva sai -kuningatarajatuksen- päällystää kirjat samanmoisiksi ja tuumasta toimeen. Onneksi oli hopeanväristä joulupaperia jäänyt pieni pala niin rouva sai muutaman kirjan päällystettyä.

Rouva laittoi kirjat tv-tason maitolasilaatikkoon. Nyt sieltä ei pilkistä erivärisiä selkämyksiä ja näyttää kuin laatikko olisi melkeistä tyhjä... Jee rouva on onnellinen..

Jokunen aika sitten rouva osti neilikoita pöydälle ja joutuu vielä laittaa niistä kuvaa, kun ovat niiiin kauniita edelleenkin. Nuppuset auenneet ja ovat nyt täydessä loistossaan.

Rouvan pikkujouluttelupopotkin ovat nyt sitten tulleet ja ovat ihan kunnolliset. Ei muutaku pikkujouluttelemaan kun aurinkokin päivällä niin kauniisti paistoi :)

IHANA ILTAPÄIVÄ

TorinKulman rouva ja herra oli kutsuttu kaffittelemaan ja kutsu otettiin ilolla vastaan. Ei rouvalla yhtään tietoa ollut minne mennään, mutta mitäpä siitä, kyllä herralla oli suunnat selvillä.

Perille päästyä rouva ja herra seisoivat suut auki... miten kaunista voi jossain päin Suomen maata olla ja miten taitava kätisiä ihmisiä. Henkeä haukkoen katseltiin herran kanssa vierailukohde ihan joka puolelta ja tarkkaan. Oli tavallista saunaa ja savusaunaa, grillikotaa ja muuten vaan istumapaikkaa, ihan oli järveenkin sellainen tehty!

Rouva ja herra ovat niin kiitollisia isäntäparille nautinnollisesta tammikuun iltapäiväkaffittelusta ja monen moisista herkuista. Rouvalla alkoi ihan uusi elämä tälläisen ihanuuden myötä, ei rouva sitä olisi uskonut, että toisella puolella Suomenmaata voisi näin ihania ihmisiä olla, rouva kun on luullut, että vaan siellä toisella päin Suomenmaata..

Oi, oi rouvalle ihan kuume nousi, ei tietenkään mikään oikea kuume vaan ihan tuollainen mökkikuume. Rouvan aarteetkin löytäisivät paikan jos olisi jokin mökki. Eihän rouva tuollaista edes unelmoi, ei kyllä sellainen pikkunen mökkipahanen jossain pellon reunassa riittäisi. Kunhan kattoa olisi vähän päänpäällä tai paremminkin niiden rouvan aarteiden päällä.

Ei rouva tuolta vierailupaikasta kuvia ottanut, olisi rouva pian omakseen sen sanonut ja sehän olisi ollut ihan väärin. Kertoa toisten omasta omanaan. Ei rouva sellaista tee, vaikka kuinka kaunista olikin ja omakseen tuollaisen miljöön haluaisikin.

Rouvalle kyllä kävisi tälläinen tai tälläinen :)
Anteeks ku kuvat mennöö tekstin päälle tai teksti kuvien päälle miten se ny menikää, anteeks kuitenkin...

KAPSÄKIT & PAPPARAINEN

TorinKulman rouvalla on ollut selllainen järjestelyvimma päällä. Turhan pois heittäminen ja uuden elämän aloittaminen. No, tuleeko tuosta uutta elämää, kun vanhaa rojua pois heittää, mutta kuitenkin sellaista järjestelyä. Kaipa se sitten sisuskuntakin puhdistuu ja uudistuu, kun poikamiesboxi on tyhjätty ihan typö tyhjäksi...

Rouva törmäsi uuteen asiaan... luopumisen vaikeuteen... Sellaista ei rouvalla ole ennen ollut, on ollut helppo siivoilla ja heitellä turhia pois tai laittaa myyntiin, riippuen tavaran kunnosta. Pentikin Halla kipot ovat rouvalla nyt isona murheena... jättääkkö vaiko panna myyntiin (niitä on jonkun verran enemmän kuin kuvassa). Eihän rouva niillä mitään tee; isoja ovat ja painavia, eivätkä sitten yhtään sovi TorinKulman pelkistettyyn sisustustyyliin. Varastokin on jo niin pullollaan kaikkea ylimääräistä vanhaa Arabiaa, Iittalaa ja kaikkea mahdollista ettei sinnekkään määrättömiä sovi. Mutta kun päässä pyörii.... jos joskus tuota maitokaadinta, voirasiaa tai jotain muuta pörttöä tarvitsisi. Joutuuko tässä ihan ihteensä suuttumaan, sitä rouva nyt pohtii.

Rouva hankki menneenä kesänä Keskisen kyläkaupasta matkakapsäkin, aatteli sitä tuohon kaapin päälle ja sinne tavaroita piiloon. Hyvinhän se rouvan ja herrankin mielestä sinne passasi, mutta melkeistä vaati toisen rinnalleen ja ei muutaku uudestaan kyläkaupalle. Onneksi oli jotain muutakin asian tynkää sinne, ettei tarvinnut pelkän matkakapsäkin takia ajella eestakasi. Rouvan mielestä kapsäkit olivat niiiiin upeita siinä kaapin päällä ja sinne sai kakkuvuokaa ja muuta harvoin tarvittavaa roinaa piiloon kun ei kaikki kaappeihin muka sopinut. Nyt sitte kun kaikki juhlat on juhlittu viime vuodelta rouva otti ja kyllästyi todenteolle matkakapsäkkeihin. Rumia kun mitkäkin! Pois, pois ja pois. Rouva siisti kaapit ja sai kaikki tarvitsemansa tavarat sopimaan niihin. Kaappien päällystä on tyhjänä ja rouva onnellisena ajattelee, että taas tuli poikamiesboxiin lisää tilaa!!!. Papparaisen pienoisveistos on vaan siellä pikkusen ilmettä antamassa :) Rouvan haaveena papparaisen tilalle on HAY:n puinen käsi. Josko sellainen siellä sitten joskus olisi.

Papparaisen pienoisveistos... ette varmaan ystävät hyvät tiedä mikä se on. No, se on sellainen pieni musta mies... niinkuin muka joku budha tai joku muu epäjumala, ei rouva oikein tiijä, sellainen se nyt kumminkin on iloinen veitikka ja rouva jostain syystä siitä tykkää, saanut omalta rakkaalta tytöltään sen joskus aikoja sitten äitienpäivälahjaksi. Rouvan aikaisemmassa kodissa mummittelupaikan ihanainen pikku neitinen näki ensimmäisen kerran tämän mikälienee patsaan.. niin neitinen sanoi :PAPPARAINEN! Kuis kummaa kun tarkemmin TorinKulman herraa ja iloista patsasta katselee sama on näkö ja sama iloinen ilme! Lasten suusta kuulee totuuden!

Ei muutaku Sydämen asialle ja sen jälkeen neliöitä TorinKulmalle lisäilemään!

VOI HYVÄNTÄHEN

Rouva tässä ennen joulua otti ja tilasi itelleen pikkujouluttelupopot. Eihän rouvalla ollut tiedossa yksiäkään pikkujouluja, eikä kyllä herrallakaan, mutta täytyyhän sitä pikkujouluttelupopot olla kellä tahansa TorinKulman rouvallakin.

No, kaikkihan sen tietää millanen rouva on, ei mikään hieno rouva. Onhan rouva kysellyt herralta miten sitä rouvasta saisi hienon rouvan,  mutta herra meinas kerrankin ihan rauhallisesti; "ei auta vaikka voissa paistas". No, se siitä sitten. Olis vaan tullu tuokin juttu kauhean kalliiks jos rouvaa olis voissa alkanut paistaa ja kun ei siitä sitten mitään hyötyäkään olis ollu, niin parempi sitten näin.

Niin ne rouvan pikkujouluttelupopot ilman pikkujouluja. Rouva laittoi tilauksen menemään ja odotteli ja odotteli popoja... ei kuulunut mitään. Sitten rouva alkoi (oiskohan ollu viime viikolla) kyselemään paketin perään, ei sitä oikein mistään löytynyt. Tänään rouva sitten otti heti aamutuimaan asiaksi tämän sangen tärkeän asian näin loppiaisen alla. Popopaketti löytyi sitten tuosta torin toiselta laidalta, jonne ne olivat rantautuneet Ruotsin maalta viimeinkin.

Rouva innoissaan pakettia aukomaan... oih miten ihanat... oi ja oi... rouva rakastui toisella sielmäykselläkin uudelleen näihin popoihin.

Jalkaan vaan ja ... kuinkas sitten kävikään. Melkeistä kyyneleet rouvan silmiin kihosi... voi voi ja voi. Oikeassa popossa oli joku kamalan kova kohta joka painoi rouvan jalkaan niin kipeästi, Siinäpä sitten miettimään ja taas ihmettelemään, rouva on tosi hyvä tuossa ihmettelemisessä...

Rouva laitteli sähköpostia popoliikkeeseen eikä aikaakaan, kun rouvan aataminaikuinen kännykkä alkoi laulelemaan: Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu... rouvan vastatessa joku ihana ääninen nuori mieshenkilö halusi tietää mitä ongelmia rouvalla on. Rouva sai oikein sydämensä kyllyydestä vuodattaa nuorelle mieshenkilölle surunsa näistä ihanaakin ihanimmista popoista, kyllä helpotti! Rouva saa nyt uudet samanmoiset ja lähettää nämä kipua aiheuttavat pois. Kyllä rouva on onnellinen.

Rouvalla on kohta seinällinen näitä samoja popoja, vähän eri mallilla vaan. Herra saa alkaa kohta puoliin tekemään seinähyllyä jonnekkin rouvan Converseille. Eikä rouva koskaan ole sellainen rouva, että Converseistaan luopuisi.

Tässähän nämä rouvan pikkujouluttelupopot ovat, ehkä vähän erilaiset kuin toisten rouvien pikkujoulupikkukengät...

KUKONASKELEENPITEMPIPÄIVÄ

Kyllä se vaan niin on, että päivät senkun pitenee kevättä kohti mentäessä. Rouva on sen huomannut. Aamulla herätessä on pimeää ja päivällä on pimeää, iltapäivälläkin on pimeää ja illalla sitten vasta pimeää onkin. Kyllä se siitä kevättä pukkaa...

Rouva on lueskellut noita hienoja blogeja toisissa kerrataan edellistä mennyttä vuotta ja toisissa esitellään vuoden 2014 trendejä. Ei rouvalla ole viime vuodesta mitään kuvia jaettavaksi, rouva kun ei yhtään kuvaa alkuvuodesta ottanut. Trendeistä rouva ei sitten tiedä yhtikäs mitään, rouva vaan pitää hyvin trendikkäänä sitä mikä omaan silmään sattuu milloinkin sopimaan.

Rouvaa tässä kevätti jo niin kovasti, että mustat ikkunaverhovalopallot alkoivat tuntua liian mustilta. Hienosti sattu, kun rouva ja herra oli kutsuttu kyläilemään sellaiseen kaupunkiin, jossa on Witikkalan Kartano, pois lähtiessä rouva muisti, että Witikkalassa on ollut valkoisia valopalloja, jospa niitä olisi vieläkin... Olihan siellä muutamat, rouvalle riitti kyllä yhdet, toisillekkin jäin jotain :) Nyt TorinKulmalla on valkoisetvalopalloverhot. Rouva kun on riipinyt kaikki verhot pois ja matot samoin. Mattoja on vaikka toisille jakaa pienessä varastossa eikä lattialla ole kuin yksi lampaantalja. Jonkun mielestä hyvinkin tyhjän ja kolkon näköistä, mutta olevinaan rouva sai tällä systeemillä muutaman neliön lisää tähän poikamiesboxiin. Rouva kun luulee aina kaikenlaista, on hyvä elää omissa hyvissä luuloissa ;)

Eikä herrakaan ole verhottomuutta eikä matottomuutta pahana pitänyt, ihan on tyytyväinen rouvan touhuihin.

Sarvipäätyynyjä rouva ei vielä ole malttanut ottaa pois, vaikka muuten joulu onkin riisuttu het sitte joulun mentyä eka päivänä. Rouva kun ajattelee, että eihän nuo sarvipäät nyt niiiin jouluisia ole, etteikö niitä voisi vielä jonkun aikaa pitää....

Rouva kävi päiväkävelyllä ja eksyi tuohon lähikukkakauppaan, jonka uudesta kukkalähetyksestä rouva jo tiesikin akkunan ansiosta. Rouva halusi tällä kertaa valkoisia pikkuneilikoita pöydälle, juhlistamaan rouvan ja herran iltakahveeta ja aamupuuroa. Herra kun on ottanut elämän tehtäväkseen keitellä aamupuurot, ei TorinKulmalla puuroa syötäisiin joka aamu, jos herra ei siitä huolta pitäisi. Rouva kun on sellainen laiskantöhkeä, eikä puuron kanssa viitsisi heti aamutuimaan alkaa asumaan. Kahaveeta rouva kyllä keittelee tämän tuosta :D

Rouva lähtee keittelemään iltakahaveeta ja toivottelee kaikille leppoisaa iltaa!