Rouva törmäsi uuteen asiaan... luopumisen vaikeuteen... Sellaista ei rouvalla ole ennen ollut, on ollut helppo siivoilla ja heitellä turhia pois tai laittaa myyntiin, riippuen tavaran kunnosta. Pentikin Halla kipot ovat rouvalla nyt isona murheena... jättääkkö vaiko panna myyntiin (niitä on jonkun verran enemmän kuin kuvassa). Eihän rouva niillä mitään tee; isoja ovat ja painavia, eivätkä sitten yhtään sovi TorinKulman pelkistettyyn sisustustyyliin. Varastokin on jo niin pullollaan kaikkea ylimääräistä vanhaa Arabiaa, Iittalaa ja kaikkea mahdollista ettei sinnekkään määrättömiä sovi. Mutta kun päässä pyörii.... jos joskus tuota maitokaadinta, voirasiaa tai jotain muuta pörttöä tarvitsisi. Joutuuko tässä ihan ihteensä suuttumaan, sitä rouva nyt pohtii.
Rouva hankki menneenä kesänä Keskisen kyläkaupasta matkakapsäkin, aatteli sitä tuohon kaapin päälle ja sinne tavaroita piiloon. Hyvinhän se rouvan ja herrankin mielestä sinne passasi, mutta melkeistä vaati toisen rinnalleen ja ei muutaku uudestaan kyläkaupalle. Onneksi oli jotain muutakin asian tynkää sinne, ettei tarvinnut pelkän matkakapsäkin takia ajella eestakasi. Rouvan mielestä kapsäkit olivat niiiiin upeita siinä kaapin päällä ja sinne sai kakkuvuokaa ja muuta harvoin tarvittavaa roinaa piiloon kun ei kaikki kaappeihin muka sopinut. Nyt sitte kun kaikki juhlat on juhlittu viime vuodelta rouva otti ja kyllästyi todenteolle matkakapsäkkeihin. Rumia kun mitkäkin! Pois, pois ja pois. Rouva siisti kaapit ja sai kaikki tarvitsemansa tavarat sopimaan niihin. Kaappien päällystä on tyhjänä ja rouva onnellisena ajattelee, että taas tuli poikamiesboxiin lisää tilaa!!!. Papparaisen pienoisveistos on vaan siellä pikkusen ilmettä antamassa :) Rouvan haaveena papparaisen tilalle on HAY:n puinen käsi. Josko sellainen siellä sitten joskus olisi.
Papparaisen pienoisveistos... ette varmaan ystävät hyvät tiedä mikä se on. No, se on sellainen pieni musta mies... niinkuin muka joku budha tai joku muu epäjumala, ei rouva oikein tiijä, sellainen se nyt kumminkin on iloinen veitikka ja rouva jostain syystä siitä tykkää, saanut omalta rakkaalta tytöltään sen joskus aikoja sitten äitienpäivälahjaksi. Rouvan aikaisemmassa kodissa mummittelupaikan ihanainen pikku neitinen näki ensimmäisen kerran tämän mikälienee patsaan.. niin neitinen sanoi :PAPPARAINEN! Kuis kummaa kun tarkemmin TorinKulman herraa ja iloista patsasta katselee sama on näkö ja sama iloinen ilme! Lasten suusta kuulee totuuden!
Ei muutaku Sydämen asialle ja sen jälkeen neliöitä TorinKulmalle lisäilemään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti