REISSUNPÄÄLLÄ

TorinKulmasta ei voi sanoa, jotta olis mitenkään päin ollut hiljaista ja rauhallista elämää, ei, kyllä rouva on nyt ollut niin menossa mukana, jottei rouvakaan rouvan perässä pysy.

Poikamiesboksissakin on saatu jotain aikaan, makkurin akkunat on pesty yltä ja päältä ja se on jo jotain se. Ei se kai muille niin kummonen juttu oo, mutta rouvalle se on ollut kyllä ihan ylitsepääsemätön homma. Ei rouva koskaan milloinkaan ole akkunanpesua näin kiertänyt ja kaartanut, mutta nyt on rouva vaan siirrellyt hommaa toisesta päivästä toiseen päivään. Ei ole ollenkaan hyvältä näyttänyt. Onneks tuo herran on niiin pitkämielinen rouvaa kohtaan, jottei ole sanonut sanaakaan akkunoista, joista ei nähnyt enää läpi. Nyt herra antoi sitten kyllä tunnustusta kovasti palijon... ja rouva on taas ihan otettu.

Pienillä retkilläkin on tullut oltua ja se on ihan tuon herran ansiota kun rouvan raahas sellaseen hienoon vanhaan Työväentaloon. Ei rouva eläissään oo niin hienoa rakennusta nähäny. Rouva kuvitteli rakennuksen loistonsa kuntoon ja näki siellä immeisiä tanssahtelemassa ja kahtelemassa näytelmiä. Retkellä oli niin maaliman mukavaa väkeä, jotta rouva ihan nuorentu silimissä. Niin rouva ainakin ite aatteloo, ei rouva kyllä ossaa sanoa, jotta olisko rouva toisten mielestä ny yhtenä iltana nuorentunu, mutta olokoo, rouva on ihteensä tyytyväinen. Talossa oli vanhoja tuoleja, ihana näyttämö ja kauniita lämmitys kakluuneja, uuneja... ei rouva ihan ossaa sanoa mitä ne ovat, mutta sen rouva tietää, jotta niihin on laitettu klapeja, ei halakoja ja sitten tuli ja lämmintä on sisälle tullut. Ja kaikilla on ollut niiiin hauskaa. Putkakin jostain talon alta löytyy, se on ollut pakollinen kapistus entiseen aikaan kun on iltamia järjestetty. Kyllähän siellä kuumana kesäpäivänä on varmaan hyvä ollut olla, mutta mites sitte ku pihalla on ollu 30 astetta pakkasta... ei rouvan mielestä mitenkään oikein mukava paikka, kyllä herrakin vähän aatteli, jottei siellä ihan mukava oo talavella viettää aikaa ja vielä ku pää on alakanu seleviemään, on varmaan ottanu pattii ja ihan kovastiki. Onneks rouva eikä herrakaan oo sellaseen joutunu, siitä saa olla kovastiki kiitollinen.

Tänä lauantakipäivänä mummittelupaikan väki tuli tuonne Haapamäen Veturipuistoon. Ukko-Pekka markkinoille jäi yks rinsessa ja rinssi ja herra ja rouva. Siinähän sitten lähettiin kiertelemään markkinapaikkaa: oli pikku Huru-junaa, joka kiersi ympäri Veturipuistoa ja tunnelikin oli radan varrella. Rinsessa oli kuulema pienempänä laittanu silimänsä kiinni tunnelissa, mutta nyt ei enää tarvinnut kun on jo isompi rinsessa. Kovasti ovat itsellisiä ja hienosti käyttäytyviä lapsosia. Rouva ja herra olivat oikein ylypeitä seuralaisistaan. Pallomeri, lampaat, hämähäkkikeinut olivat mieleen. Ongintaa oli lapsille ilmaiseksi, eikä sisäänpääsykään maksanut lapsille mitään ja se oli rouvan ja herran mielestä ihan ihimeellistä, jotta nykypäivänä jottai saa ilimatteeks, ei sellaseen oo tottunu, ei sinnepäinkää. Aina otetaan kaikilta kaikki pois viimestä lanttia myöten, mutta ei näillä markkinoilla. Veturit viehätti rinssiä kovastikin. Yhessä veturissa mahtoikohan olla Risto nimeltään rinssi ja rinsessa kävivät. Risto oli valmistetttu vuonna 1940 ja saanut nimensä silloisen presidentin Risto Rydin mukaan. Ennen Ristoa on ollu Ukko-Pekat käytössä. Hieno asia, kun tuollasia vanhoja vetureita on vielä näytillä. Vanhoja autojaki siellä nähtiin, oli Moskvizh, Fiat 600 alias pompannappi ja vaikka mitä, ei rouva kaikkia autoja muista. Jätskitkin syötiin ja elämästä nautittiin :) Rinssi vähän eppäili, jottei kukaan ole voinu saaha noin palijon palakintoja mitä siellä Veturipuiston sisällä oli, yritettiin kyllä vakuuttaa, jotta totta se on. Pieni epäilys rinssille kuitenki jäi, mutta epäilys häipyi, ku ite Martti Vainio tuli vastaan ja juttelemaan kertoen, että on juossut jokaisen palkinnon kiinni!!! Niin rinssiltä häipyi epäilys ja lupas hankkia melekeen yhtä palijon palakintoja itelleen!!! Hyvä rinssi!

TorinKulma oli välilaskupaikkana ja ku herran tekemää ruokaa oli syöty, lähettiin nauttimaan omasta Liikennepuistostamme. Se on se maaliman ensteks mukavin paikka lapsille. Saa ajella polokuautoilla ihan liikennemerkkien mukaan ja hiki virtaa ku oikein kovasti autoa polokoo.

Rouva on niin onnellinen tästä menneestä päivästä, rouva ei oo tällästä onnen päivää viettäny maanaikoihin.

Joo o kävihän herra ja rouva alakuviikosta tuolla naapuripitäjässä kahtomassa yhtä uutta kaunista kotia. Voi jee ku oli omistaja rouva osannut laittaa kauniin kodin, se taito vaa jollai on hyppysissä, ei voi mittää.

Nyt rouva on varmaan kulukenu ainaki kuukauven eestä yhellä viikolla. Eikai sitä ny kuukautee ainakaa voi minnekkää lähteä, se mennöö jo ihan liian pitkälle jos ihan jokaviikko liesussa on. Jos sitä rauhottus poikamiesboksiin...

Hyvvää kessää teille kaikille suloisuuksille rouva toivoo kovastiki lämpimiä päiviä ja vähemmän satteisia <3

VIERÄHTÄNYT VIIKKO

Viikko taas vierähtäny niin, jotta rouva ei oo perässä pysyny. Rouva ei tiijä onko herra pysyny rouvan tai viikon perässä, mutta tuossa se ny ainaki ruokaa laittaa, kai se on jossain pysyny.

Rouva on yrittäny välillä järjestellä jottai paikkoja, siitä ei vaa tuu mittää, Olevinaan kaikki on niin sekasi enemmän ku seinäkello. Onko se rouvan mieli joka on sekasi vai koti, ei siihenkää rouva ossaa vastata.

Onhan tässä ollu jos jotaki menoa koko viikon, ei rouva muista mitä maanantaina tai tiistaina oli, mutta keskiviikkona rouva oli heittämässä pienen keikan ja torstaina rouva oli polliisikoulussa. Perijantaki lähti käyntiin het sitte aamusta labrakäynnillä ja sen jälkeen hiuksia kaunistuttamaan. Eipä rouvasta saa enää kaunista tekemälläkää, mutta luuloo ite ainaki olevasa kovastiki viehkeä. Mitäpä sitä muitten mielestä tarttoo mittää ollakkaa, tai ei rouva kyllä sitäkää tiijä, jos vaikka tartteiski.

Aikamiespoika sai ny kaks ammattia ihan tässä kevvään aikana. Ihan hieno juttu se on, rouva on kovasti tyytyväinen. Saa ny aina jottai keikkaa heittää, jos ei toisella ammatilla nii sitte toisella...

Mummittelupaikan väkeä rouvalla on ihan jatkuvasti ja ainavaan ikävä. Pitäs melekee olla puhlimessa koko ajan, jotta tietäis mitä siellä tapahtuu ja mitä rinsessoille ja rinssille kuuluu. Kyllä rouva nuortarouvaa ja nuortaherraa kaipaa ja ikävöi. Rouva tahtois, jotta koko pieni perheyhteisö ois kaikki ihan samassa lytyssä, jottei kukkaa olis kaukana toisestaa. Se ku pieni perheyhteisö pienenöö vielä yhellä, nii rouvasta tuntuu, jottei oo mittää jälellä. Kaipa se ikävä vielä kaihertaa nii kovasti tuolla syrämessä, jottei ihan ykskaks pääse takasi elämän syrijään kiinni.

Rouva on ihan tyytyväinen ku on kesä, vaikkei ny niin lämmin, mutta on ees luonto veheriäistä ja kukat kukkii ja linnut laulaa eikä tartte olla toppatakki päällä. Hervannassaki sai kulukea iliman takkia ja se on jo jottai se. Hervanta o hieno paikka, rouva tykkää siitä sitte oikein kovasti. Voishan rouva sinnekki muuttaa, mutta sitte jää perheyhteisö ihan liian kauas, nii ei sitä voi oikee aatella sitäkää muuttoa, parasta vaa olla poikamiesboksissa. Juu u näin rouva sen asian ny kuitenki aatteloo. Kyllähän sitä voi päiväseltää jossai pyörähtää, mutta sitte äkkiä kottii, niin se vaan mennöö.

Taas o yks päivä illassa, no saihan rouva rahinpäällisen valamiiks tänä päivänä, jos ei ny muuta oo sitte aikaan saanukkaa. Kävihän rouva kyllä apteekissa hakemassa rakkolaastaria varuks, jos niitä vaikka näin kesän aikana tarttoo. Ei rouvalla ny kyllä vielä oo yhtää rakkoa jaloissa, mutta jos niitä sattuu tulemaan, eihän sitä tiijä.

TorinKulman herra ja rouva toivottaa hyvvää viikonloppua kaikille ihanaisille <3

TorinKulman väki lähtöö huomenissa rippijuhuliin kahtomaan nuoria, joilla on elämä alussa ja koko maalima avoinna <3

KESKENERÄISTÄ

TorinKulmalla yritetään päästä ihan normaaliin elämään kiinni. Se ei kyllä oo ihan onnistunu kokonaan, ku on tuolla Alvarin pitäjässä käyty melekeestä kakskertaaviikossa.

Eikä rouva tiijä vaikka hamsteri kaiken suhteen onkin, onko se ihan normaalia, jotta on satarautaatulessa. Rouva on hamstrannu niin palijon kästyötarvikkeita sieltä mukanaan, ihan joka reissulta. Eikä se ainakaan Paapon syy oo, jos rouvalla on montamonituistakiloa ontelokudetta... ei kyllä se on rouva joka on nauttinu Paapossa käynnistä ja ihanasta Anne rouvasta ja Anne rouvan palveluystävällisyydestä. Siinäpä paikka missä hermoleppää sano TorinKulman rouva, menkää kuulkaa sinne ku oikein on pää sekasi, niin sieltä ku lähtee on vielä sekasemmin, kun ei tiijä mitä alakaa ensteks tekemään kaikeista niistä ihanista tarvikkeista, joita on mukaansa ostanu....

Ei TorinKulmalla oo mitään aikaansaatu, vaikka kuinka palijon on kästyötarvikkeita, rouva on virkannu, purkanu ja purkanu ja virkannu, sitäpä se on ollu. Mikkään ei oo oikein rouvalle kelevannu näillä näkymin, Keskenerästä löytyy joka lähtöön. Sisustuksetki vanhanroosan tai jonkun muun värin kanssa on jääny jonnekki hamaan tulevaisuuteen, näyttää kovasti mustavoittoselta tuo rouvan kästyöarsenaali. Ikkunanpokan rouva löys kirppikseltä, sille oli kovastikin tarvetta, mutta ei rouva justiin nyt tiijä mitä siihen laittaa ja mihin sen laittaa... rouva vaan tykkää siitä... ja se on palijon se.

Rouva on päättäny, jotta rouva valokuvvaa jatkuvasti ja ainavaa... juu u kyllä kamera on uskollisesti autossa, mutta eihän rouva oo kuvannu yhtää mittää, ny rouva kuvas kaikki tai ainaki ihan pienen osan keskeneräsistä kästöistään ja siinähän niitä on ihan kunnon kuvapläjäyksen verran.

Alvarin pitäjässä ja matkalla sinne ja sieltä pois on TorinKulman herran ja rouvan aika paljolti mennyt. On ollut asioita hoidettavana ja eihän mummittelupaikkaa voi jättää välistä. Ei sehän olis vääryys. Mummittelupaikassa pittää nykyään olla tasapuolisuus, jos ollaan pikkurinsessan kanssa yks kerta täytyy toinen kerta olla vähän isomman rinsessan ja rinssin kanssa. Eikä se johu yksin näistä rinsessoista ja rinsseistä, vaan mummin syrän vaatii olemaan kaikkien kanssa tasapuolisesti. Se syrän on sellanen kapistus... <3

Eilispäivän rouva ja herra vietti mummittelupaikassa. Tietysti kauppareissut on tärkeitä, lauantaina on karkkipäivä ja tottahan mummi jonkin lelunkin ostaa aina joskus rinsessalle ja rinssille. Pikku lelut löytyi ja  rouva oli niiin onnellinen, kun näki kauppareissuilla tuttuja ihania ihmisiä, jäi niin lämmin ja lohduttava olo... Kiitos teille jokaiselle, joita rouva eilen tapasi <3



TorinKulman herra on ollu kovastikin pitkämielinen rouvan olotilasta, se kun heittelöö ja heiluu sinne tänne se rouvan olotila. Herra on jaksanut olla tukena ja turvana ja aina matkassa mukana. Ei se herralla oo niin heleppoa ollu, ei kuulkaas sinnepäinkää, rouva saa olla kiitollinen herrasta ja koko perheyhteisöstään, joka rouvan ympärillä on.

Jos se vaikka tästä...

Kuva viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä... rouvan pikkutytölle pirttilahjaksi saama mekko vuodelta... on uusio käytössä <3 rouva sen eilen hokas...

TorinKulmalta toivotetaan oikein hyvvää alakavaa viikkoa, nautitaan siitä mitä on, tuulkoot tai satakoot, ihan sama kun saahaan olla yhessä rakkaitten kanssa <3