VIISITOISTAMINUUTTIA

TorinKulman rouva toivoo, jotta olis ees yks päivä viikossa, jottei tartteis itkeä tai ees puoli päivää tai kaks tuntia tai tunti tai puoli tai ees viistoistaminuuttia...

Sitte ku itkee ja välillä suuttuu, eikä tiijä kehen suuttuu ja taas itkee... alkaa voimat loppumaan.

Silloin kauan sitten, ei ollut tietoa tuskasta, itkusta. Ei osannut aavistaa mitä elämä tuo tullessaan. Oli vaan onnellinen uudessa mekossa uuden Moskvitsh Eliten kynnyksellä.

Ei tarvinnut taistella heikomman puolesta... ei huolehtia eikä murehtia...

ALAKULOINEN KESKIKULOINEN YLÄKULOINEN???

TorinKulman rouva on ihan tyytyväinen, kun TorinKulma blogi ei ole mikään lifestyle eikä positiivisuuden ylistys blogi. Ei rouva onneks ole sellasia tuohon alkuun kirijottanukkaan.

Ei rouvan rahat riitä jatkuvasti sisustelemaan, eikä sitä positiivisuutta ole edes joka kolmaspäivä, olis edes kerran kuussa niin sekin olis jo jotain. Rouva on vaan enemmänkin sellanen surumielisyyden keskittymä. On aina ollut ja tulee aina olemaan. Joskushan rouva haluaisi olla sellanen amerikkalainen tv-shopin myyjä, joka hymyilee hampaat valkoisena koko naamallaan, vaan eipä rouva sellanen ole.

Nyt rouvalla on ollut kauniista ilmoista huolimatta sellanen vähän palijon surumielinen olotila. Tiijä häntä mistä johtuu, ehkä liiasta miettimisestä surullisia asioita. Onhan toki rouvalla iloisiakin asioita paljon ja osaa rouva niistä iloitakin ainaski välillä.

Sillon ku rouva on surumielinen, niin pitäis olla suklaata ja jäätelöä ja karkkeja ja vaikka mitä makeaa. Rouva on sellanen tunnesyöppö, ei onneks juoppo, siitä saapi olla onnellinen. Rouvan mielestä syöpöttely on kuitenkin parempi asia kuin juopottelu. No, nyt rouvalla ei ole ollut mitään muuta makeaa kuin appelsiineja. Se on aika paha asia tai toisaalta ihan hyvä. Herra on pitänyt siitä huolen, että on tehnyt kauppareissut ihan yksin, eikä ole tuonut hetelmiä makeampaa, vaikka rouva on kuinka rannalla ruikuttanu. Herra on pitänyt päänsä, eikä ole sitä rouvalle antanut käänneltäväksi. Rouva on varmaan parinpäivänpäästä siitä hyvinni tyytyväinen.

Onhan rouva sitten tikunnu ihan urakalla siihen surumielisyyteen. On kaulaliinaa, lapasia, sukkia, säärystimiä ja virkattuja töppösiä ja pipoja. Siinähän tuo aika mennöö kun laskoo yks kaks kolome... eikä tuu aateltua muuta.

Juu u ny rouva muistaa sen hienon sanan itestään, rouva on melankoolinen tyyppi. Ei menannu tuo muistikulta muistaa mikä se rouva on tuolla hienolla sanalla.

Kevät on kuitenkin tulossa ja rouva yrittää ottaa ihteään niskasta kiinni ja aatella asioita vähän palijon positiivisemmin. Ees sen vähän verran...

Rouva on RölliPeikko fani ja kun Rölli mietiskeli, jos alakuloinen on alakuloinen niin mikä sitten on se toinen.... no se on YLÄKULOINEN...

Jospa alkas yläkuloseks....

Rouvan surumielisyydestä huolimatta TorinKulmalta toivotetaan vähemmän surumielistä alkanutta viikkoa teille kaikille suloisille <3

MUISTELOITA

TorinKulma on ollut touhua täynnä. Rouva on viettänyt aikaa tuolla terveyskeskuksessa kolmena päivänä. Ei rouva sairas ole, eikä kyllä TorinKulman herrakaan, Tällä kerralla flunssa iski aikamiespoikaan oiken kunnolla ja  lääkäri reissuhan siitä tuli. Vanhan herran kanssa ollaan pari päivää vietetty labrassa, rtg:ssä ja monessa muussa jutussa. Rouva on tosi tyytyväinen kun rouvan perheyhteisöä hoidellaan ja ollaan vielä kovastikin ystävällisiä.

Rouva on ollu vähän tuolla työelämässäkin mukana, rouva kun on sellainen pököpää, jotta mennöö ihan minne vaan vieraaseen paikkaan. Hienosti on menny ja rouva tykkää kovasti työkeikoistaan ikinuorten parissa.

Herra ei oikeastaan kerkie muutaku ruokaa laittamaan ja rouvaa passaamaan, rouvalla kun on niin vauhti päällä. Ei rouva sisustele, ei se kuuluu syksyyn se sisustelu, Kevään tullen tutustutaan uusiin ihmisiin ja ollaan iloisia.

Rouvalla on monta rautaa tulessa, synnytyskin lähenöö ihan tuosta noin vaan yhtäkkiä, eikä tiijä millon lähtö tulloo. Herra saa sitten hoitaa vanhaa herraa ja poikamiesboksia. Rouva ei ota herraa synnytykseen mukaan, ei ollenkaan eikä sinnepäinkään. Olokoot herra kotona.

Rouva tässä synnytys touhussa alko muistelemaan menneitä, sehän kuuluu tälläselle ikinuorelle aikuisenikään päässeelle kolmosmummelille.

Rouva kolusi vanhoja kuvia, lapsuudestaan, ei uskois, jotta rouva on joskus ollu tuollanen pieni nätti tyttönen, luulis, jotta se on joku muu, mutta rouvahan se siinä äitinsä ja isänsä kanssa joskus juhannuksena.

Rouvan nuoruuskin tuli tuossa mieleen ja sellanen aika kun rouva ei ollut rouva vaan ex-rouva kahden lapsen kanssa. Lasten kanssa ex-rouva harrasteli jos jonkunlaista touhua. Yks kesä lennettiin Cessnalla pitkin taivaita. Ei rouva enää tuonne taivaalle lähtis, ei sinnepäinkään ja Cessnahan ei pääsis ees nousemaan jos rouva sinne jotenkin ihtensä änkeäis. Maahan jäis ja jos vähän nousis tippus het paikalla alas. No se oli sillon ku housut jotka ei sovi ny ku toiseen reiteen sopi kumpaanki reiteen ja vielä mahan päällekki. Lenneltiin pitkin ja poikin Pohojanmaan taivaita ja heiluteltiin vanhalle herralle ja herran vaimolle kättä taivailta. Sitä vaan rouva joskus aatteloo, jotta kaikkea sitä on tehenykki, mutta lastensa takia. Rouva ku oli sitä mieltä, jotta lapsilla pittää olla jottain elämässä ku rouva oli vaan ex-rouva eikä rouvalla ollu tuota herraa eikä minkäälaista miehenpuolikasta.

Onhan sitä ollu koko palokuntaki aikamiespoijan syntymäpäivillä, ei aikamiespoika ollu silloin aikamiespoika, pieni poika vaan, joka ihaili palomiehiä ja poliisia. Poliisitki oli yks syntymäpäivä kahavilla, tais aikamiespoika olla sillon jotain 5v. Nyt tämä toinen synttäripoliisi on kansanedustaja ja rouva on oikein ylypeä, jotta sellanen korkea-arvonen mies on vieraillu rouvan entisessä kodissa.

Monen moisia muistoja on rouvan päässä pyöriny näinä aikoina. Vanha herra tämän tuosta kiittelöö siitä, kun häntä hoidetaan ja huolletaan. Rouva on monet kerrat sanonut vanhalle herralle, jotta rouva ei olis voinu olla töissä, jos ei vanhaa herraa ja herran vaimoa olis ollut hoitamassa noita ex-rouvan lapsosia, Ex-rouva kun oli kolmivuorotyössä, eikä sillon ollu mittää vuorohoitoa. Rahan tienaaminen olis jääny ihan kokonaan. Kiitollinen rouva on ja haluaa auttaa nyt kun on itekkin apua aikonaan saanu.

Monenmoista on rouvan elämään mahtunu niinku jokikisen ihimisen. Rouva vaan nyt näitä alko muistelemaan. Elämä mennöö etteenpäin ja elämä on otettava vaan päivä ja hetki kerrallaan, sen rouva on tämän pitkän elämäsä aikana oppinu. Suunnitelmia on turha kovasti tehä, elämä yllättää joka päivä jollakin tavalla.

Näin tällä kertaa muisteloissa ja monenmoisissa mietteissä. Kuvissa rouvan rakkaat, isä, äiti, omat lapset, lapsenlapset ja herra TorinKulma, joka ei koskaan luvannut mennä kihloihin saati sitten naimisiin, hääkuva siinä kuitenki on. Harrastuksestaki pari kuvaa rouva halus teille näyttää...

Ollaan onnellisia siitä mitä meillä jokikisellä on ollut ja siitä mitä tällä hetkellä on. Monesti on raskasta ja vaikeaa, mutta taas aurinko paistaa ja elämä hymyilee ainakin tunnin verran, ja se on paljon se.

Kaikille ihanille rouva toivottaa rakkaudellista loppuviikkoa <3

KOLOMANNEKS VIIMESET VOIMAT

Nyt rouvan on ihan pakko kertoa tämän tiistaki päivän tapahtumista. Ei oikein tiijä itkeäkkö vaiko nauraakko näille juttusille mitä yhtenä päivänä on ollut.

Rouva lähti puolen päivän maissa vanhan herran luo, kun seurakunnan diakonissa oli tulossa tervehdyskäynnille vanhalle herralle.

Rouva meni niin aikasin, jotta sain vaihettua lakanat ja pyyhkeet ja laitettua osan koneeseen pyörimään, siitä sitten vanha herra kyselemään, jotta tullooko se niitä tarkastamaan se vieras. Eihän rouva oikein tuossa tilanteessa tienny mitä sanoa, sanosko että tulloo tai jotta ei tuu tarkastuskäynnille. Rouva oli niinku kolomanneks viimesillä voimillaan noita hommia tekemässä, kaks voimaa varmaan oli vielä varastossa, mutta ei yhtään enempää.

Juupa juu, ei sitten kauan menny ku vanha herra kysy, jotta tarjoakko sinä kahvia sille vieraalles ja pittääkö hänen lähteä vaikka aikamiespojan luokse siks aikaa kun vieras on täällä. Rouvalla ei ihan taas mennyt perille mitä vanha herra tarkotti ja kysy että HÄH? No, vanha herra selittämään, jotta kun se sinun vieraas tulloo tänne, ettei hän olis haitaksi. Voi jesta, ei meinannu rouva pysya nahoissaan kun tuon kuuli, rouva sitten selittämään, jotta jos rouvalle vieraita tulloo niin kyllä ne TorinKulmalle tulloo, eikä vanhan herran luokse ja tämä vieras on ihan vanhan herran oma vieras.

Kyl maar sitten siihen asti asioista selvittiin, diakonissa oli niin maan perusteellisen mukava ihminen, jotta aika meni kuin siivillä ja vanha herra sai jutella ihan mielimäärin. Rouva yritti olla hiljaa ja kuunnella, joskus jotai sano vähän väliin ei paljoa, ossaa rouva olla joskus hilijaakin, vaikkei uskois näin äkkipäältä.

Rouva sitten toiseks viimesillä voimillaan tuli TorinKulmaan. Herra siinä odotteli hernekeiton kanssa. Ei menny aikaakaan ku aikamiespoika tuli käymään ja kerto, jotta poikamiesboksin naapuri oli kysyny aikamiespojalta, jotta onko vanha herra muuttanut ajasta ijäisyyteen, kun musta kranssi on poikamiesboksin ovessa.... Rouva ei taaskaan tienny itkeäkkö vaiko nauraakko... oli se sellanen kysymys ja ajatuksen juoksu naapurin rouvalla.

Asia oli niin surkuhupaisa, ettei voinut muuta kuin nauraa ja nauraa niin, että ihan mahan pohojasta otti ja veet juoksi oitonaan silimistä.

Nyt rouva ei tiijä mustasta hienosta kranssista jota teki lauantaki iltana kotiin tultua, ja oli tosi tyytyväinen tekeleeseensä, mitä sen kanssa tehä... Ottaakko ovesta pois, jottei luulla, jotta poikamiesboksi on suru boksi, Ei poikamiesboksissa surua oo, joskus vähän väsymystä tähän arkipäivän pyöritykseen, mutta muuten ollaan ihan onnellisia ja vanha herrakin voi ihan kohtalaisen hyvin ku aatteloo, jotta mies täyttää tänä armon vuonna 87 vuotta.

Tällänen päivä tähän asti, ei tiijä mitä ilta tuo tullessaan.

Kaikkea hyvää ihanat ja kiva kun jaksatte olla mukana TorinKulman tapahtumissa, täällä välillä tapahtuu ja välillä ei sitten mittää....

PAAPO

Sellasen asian rouva totes eilisnä päivänä, jottei kukkaa voi sanoa jotta on peukalo keskellä kämmentä etteikä ossais tehä kästöitä, peukalo kyllä siirtyy oikeaan paikkaan, kun käy Paapossa ( klick)

Rouva oli herran kanssa reissussa ja pääsi ihan livenä taas kerran ihastelemaan, hypistelemään ja ostelemaan tarvikkeita uusia tekemisiä varten. Rouvalla oli kyllä ihan hieno kamerakin varustettuna lähtöä varten, rouva on saanut sellasen hienouksen aikamiespojalta, mutta kuinka se jäikään kotiin pöydälle  Ei rouvan muistissa mitään vikkaa oo, ei rouva ainakaan sitä tunnusta, se kun vaan jäi... Eipä siinä auttanut muu kuin kännyllä kuvata.

Rouvahan oli kuin Liisa ihmemaassa, kaikki unohtu mitä piti ostaa, mutta onneksi sitten jotain tuli mieleen ja on jo saanut väkerrettyä jotain viime yön aikana. Herra sanoi sinne mennessä, jotta rouva saa nyt olla ihan rauhassa siellä, ei ole mitään kiirusta pois. Herra istua nökötti käytävällä tuolilla. Onneks nämä ihanaiset ihmiset on ymmärtänyt laittaa istumia sinne tänne, noita oottavia herroja varten.

Paapossa on laidasta laitaan käsityötarvikkeita. Esteri-ontelokude on rouvan suosikki. Niitäkin on monia eri värejä, mutta rouva on vaan sellanen musta-valko-harmaa.

Paapon koko henkilökunta tekee itse monenlaisia malleja, jakavat ohjeita tuolla Fb:n Paapo-piirissä  (klick) , kun tykkäät sivusta, pääset pyörimään piiriin.

Liikessä on esillä monenlaisia valmiiksi tehtyjä koreja, liinoja, huopia, sukkia, ei rouva ihan kaikkea muista.

Rouvalla oli mielessä tehä sellanen matto, johon rouva löysikin tarvikkeet, lapsosille rouva osti tiskiliinoja ja kangasvärejä ja nyt rouvalla ja lapsosten äidillä on ihanat tiskiliinat ja ennenkaikkea uniikit  <3

Molla Millsin virkkauskirjojakin on myynnissä ja ennenkaikkea myös tarvikkeita Virkkuri kirjan ohjeisiin. Liina kalalankaa, moppilankaa. Ei niitä ihan joka paikasta löydy.

Kaikkeen tekemiseen löytyy myös korkealaatuiset välineet bampupuikkoja, metallisia virkkuukoukkuja, mahottoman paksuja tikkuvartaita ja kaikkea siltä väliltä.

Rouva kun on ihan pyörällä päästään tästä ihanasta reissusta, niin rouva nyt aatteloo, jotta känny kuvat puhukoot puolestaan ja kun rouva seuraavan kerran Paapoon menee rouva muistaa ottaa oikean kameran mukaan ja muistilistan, mitä kaikkea rouvan pitää ostaa. Onhan rouvalla tuolla tarvikkeita jos johonkin kästyöhön eikä kaikkia ehdi tehdä, mutta on se vaan niin mahtavan mukavaa hamstrata rouva on vakaasti sitä mieltä.

Menkää kuulkaa Paapoon te jotka sinne heleposti pääsette ja te jotka ette pääse, tilakkaa nettikaupasta, rouva on ihan sitä mieltä vakaasti.

Paapossa saa kyllä asiantuntevaa opastusta, jos ny aatteloo, jotta rouva ei ollu koskaan teheny himmeliä ja kun sieltä lähti niin himmeli tuli puolessa yössä valamiiks, hyvillä ohjeilla. Rouva on siitä joskus jo kirijottanukki, varmaan tuossa ennen joulua.

Se viimeöinen tekelekkin tuli ihan noin vaan kun kauppias Anne antoi pienen vinkin.

Tuo keskikohta on ihan TorinKulman herran keksintö. Tämä sai paikan poikamiesboksin ovessa, ei se ny ihan uluko-ovi oo, mutta siitä ny kumminki poikamiesboksiin tullaan ja sitten tietää ketä siellä on vastassa.