Rouva lähti puolen päivän maissa vanhan herran luo, kun seurakunnan diakonissa oli tulossa tervehdyskäynnille vanhalle herralle.
Rouva meni niin aikasin, jotta sain vaihettua lakanat ja pyyhkeet ja laitettua osan koneeseen pyörimään, siitä sitten vanha herra kyselemään, jotta tullooko se niitä tarkastamaan se vieras. Eihän rouva oikein tuossa tilanteessa tienny mitä sanoa, sanosko että tulloo tai jotta ei tuu tarkastuskäynnille. Rouva oli niinku kolomanneks viimesillä voimillaan noita hommia tekemässä, kaks voimaa varmaan oli vielä varastossa, mutta ei yhtään enempää.
Juupa juu, ei sitten kauan menny ku vanha herra kysy, jotta tarjoakko sinä kahvia sille vieraalles ja pittääkö hänen lähteä vaikka aikamiespojan luokse siks aikaa kun vieras on täällä. Rouvalla ei ihan taas mennyt perille mitä vanha herra tarkotti ja kysy että HÄH? No, vanha herra selittämään, jotta kun se sinun vieraas tulloo tänne, ettei hän olis haitaksi. Voi jesta, ei meinannu rouva pysya nahoissaan kun tuon kuuli, rouva sitten selittämään, jotta jos rouvalle vieraita tulloo niin kyllä ne TorinKulmalle tulloo, eikä vanhan herran luokse ja tämä vieras on ihan vanhan herran oma vieras.
Kyl maar sitten siihen asti asioista selvittiin, diakonissa oli niin maan perusteellisen mukava ihminen, jotta aika meni kuin siivillä ja vanha herra sai jutella ihan mielimäärin. Rouva yritti olla hiljaa ja kuunnella, joskus jotai sano vähän väliin ei paljoa, ossaa rouva olla joskus hilijaakin, vaikkei uskois näin äkkipäältä.
Rouva sitten toiseks viimesillä voimillaan tuli TorinKulmaan. Herra siinä odotteli hernekeiton kanssa. Ei menny aikaakaan ku aikamiespoika tuli käymään ja kerto, jotta poikamiesboksin naapuri oli kysyny aikamiespojalta, jotta onko vanha herra muuttanut ajasta ijäisyyteen, kun musta kranssi on poikamiesboksin ovessa.... Rouva ei taaskaan tienny itkeäkkö vaiko nauraakko... oli se sellanen kysymys ja ajatuksen juoksu naapurin rouvalla.
Asia oli niin surkuhupaisa, ettei voinut muuta kuin nauraa ja nauraa niin, että ihan mahan pohojasta otti ja veet juoksi oitonaan silimistä.
Nyt rouva ei tiijä mustasta hienosta kranssista jota teki lauantaki iltana kotiin tultua, ja oli tosi tyytyväinen tekeleeseensä, mitä sen kanssa tehä... Ottaakko ovesta pois, jottei luulla, jotta poikamiesboksi on suru boksi, Ei poikamiesboksissa surua oo, joskus vähän väsymystä tähän arkipäivän pyöritykseen, mutta muuten ollaan ihan onnellisia ja vanha herrakin voi ihan kohtalaisen hyvin ku aatteloo, jotta mies täyttää tänä armon vuonna 87 vuotta.
Tällänen päivä tähän asti, ei tiijä mitä ilta tuo tullessaan.
Kaikkea hyvää ihanat ja kiva kun jaksatte olla mukana TorinKulman tapahtumissa, täällä välillä tapahtuu ja välillä ei sitten mittää....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti