Rouva on ollu vähän tuolla työelämässäkin mukana, rouva kun on sellainen pököpää, jotta mennöö ihan minne vaan vieraaseen paikkaan. Hienosti on menny ja rouva tykkää kovasti työkeikoistaan ikinuorten parissa.
Herra ei oikeastaan kerkie muutaku ruokaa laittamaan ja rouvaa passaamaan, rouvalla kun on niin vauhti päällä. Ei rouva sisustele, ei se kuuluu syksyyn se sisustelu, Kevään tullen tutustutaan uusiin ihmisiin ja ollaan iloisia.
Rouvalla on monta rautaa tulessa, synnytyskin lähenöö ihan tuosta noin vaan yhtäkkiä, eikä tiijä millon lähtö tulloo. Herra saa sitten hoitaa vanhaa herraa ja poikamiesboksia. Rouva ei ota herraa synnytykseen mukaan, ei ollenkaan eikä sinnepäinkään. Olokoot herra kotona.
Rouva tässä synnytys touhussa alko muistelemaan menneitä, sehän kuuluu tälläselle ikinuorelle aikuisenikään päässeelle kolmosmummelille.
Rouva kolusi vanhoja kuvia, lapsuudestaan, ei uskois, jotta rouva on joskus ollu tuollanen pieni nätti tyttönen, luulis, jotta se on joku muu, mutta rouvahan se siinä äitinsä ja isänsä kanssa joskus juhannuksena.
Rouvan nuoruuskin tuli tuossa mieleen ja sellanen aika kun rouva ei ollut rouva vaan ex-rouva kahden lapsen kanssa. Lasten kanssa ex-rouva harrasteli jos jonkunlaista touhua. Yks kesä lennettiin Cessnalla pitkin taivaita. Ei rouva enää tuonne taivaalle lähtis, ei sinnepäinkään ja Cessnahan ei pääsis ees nousemaan jos rouva sinne jotenkin ihtensä änkeäis. Maahan jäis ja jos vähän nousis tippus het paikalla alas. No se oli sillon ku housut jotka ei sovi ny ku toiseen reiteen sopi kumpaanki reiteen ja vielä mahan päällekki. Lenneltiin pitkin ja poikin Pohojanmaan taivaita ja heiluteltiin vanhalle herralle ja herran vaimolle kättä taivailta. Sitä vaan rouva joskus aatteloo, jotta kaikkea sitä on tehenykki, mutta lastensa takia. Rouva ku oli sitä mieltä, jotta lapsilla pittää olla jottain elämässä ku rouva oli vaan ex-rouva eikä rouvalla ollu tuota herraa eikä minkäälaista miehenpuolikasta.
Onhan sitä ollu koko palokuntaki aikamiespoijan syntymäpäivillä, ei aikamiespoika ollu silloin aikamiespoika, pieni poika vaan, joka ihaili palomiehiä ja poliisia. Poliisitki oli yks syntymäpäivä kahavilla, tais aikamiespoika olla sillon jotain 5v. Nyt tämä toinen synttäripoliisi on kansanedustaja ja rouva on oikein ylypeä, jotta sellanen korkea-arvonen mies on vieraillu rouvan entisessä kodissa.
Monen moisia muistoja on rouvan päässä pyöriny näinä aikoina. Vanha herra tämän tuosta kiittelöö siitä, kun häntä hoidetaan ja huolletaan. Rouva on monet kerrat sanonut vanhalle herralle, jotta rouva ei olis voinu olla töissä, jos ei vanhaa herraa ja herran vaimoa olis ollut hoitamassa noita ex-rouvan lapsosia, Ex-rouva kun oli kolmivuorotyössä, eikä sillon ollu mittää vuorohoitoa. Rahan tienaaminen olis jääny ihan kokonaan. Kiitollinen rouva on ja haluaa auttaa nyt kun on itekkin apua aikonaan saanu.
Monenmoista on rouvan elämään mahtunu niinku jokikisen ihimisen. Rouva vaan nyt näitä alko muistelemaan. Elämä mennöö etteenpäin ja elämä on otettava vaan päivä ja hetki kerrallaan, sen rouva on tämän pitkän elämäsä aikana oppinu. Suunnitelmia on turha kovasti tehä, elämä yllättää joka päivä jollakin tavalla.
Näin tällä kertaa muisteloissa ja monenmoisissa mietteissä. Kuvissa rouvan rakkaat, isä, äiti, omat lapset, lapsenlapset ja herra TorinKulma, joka ei koskaan luvannut mennä kihloihin saati sitten naimisiin, hääkuva siinä kuitenki on. Harrastuksestaki pari kuvaa rouva halus teille näyttää...
Ollaan onnellisia siitä mitä meillä jokikisellä on ollut ja siitä mitä tällä hetkellä on. Monesti on raskasta ja vaikeaa, mutta taas aurinko paistaa ja elämä hymyilee ainakin tunnin verran, ja se on paljon se.
Kaikille ihanille rouva toivottaa rakkaudellista loppuviikkoa <3
3 kommenttia:
Olipas mukava kertoelma :) monenmoista muistoa, elämän räsymattoa. Iloa tähän hetkeen <3
Ihania kuvia <3
T.Seija
Ihania juttuja ja kuvia!
Lähetä kommentti