sunnuntai 12. helmikuuta 2017

POHDISKELUJA

Sunnuntai-illan tervehdys TorinKulmalta!

TorinKulmalla elämä on mennyt samaa latua kuin ennenkin, ei mitään uutta auringon alla eikä oikeastaan mitään vanhaakaan. Hyvin on rouvan mielestä tasapaksua ja onko sitten paksua ollenkaan muutakuin rouva, jaa sitä ei rouva nyt hethopussa osaa kuitenkaan sanoa, onko muuta paksua....

Rouva on aika paljon viettänyt aikaa täällä poikamiesboksissa ja rouvasta kyllä joskus tuntuu, ettei se oikein anna mitään lisäarvoa elämään, siis se että viettää aikaa yksikseen poikamiesboksissa olematta edes kenenkään ihmislapsen kanssa tekemisissä. Eihän rouva nyt sitä sano, jotteiko tuo herra olisi ihmislapsi, ei sinnepäinkään, mutta kun tuntuu, jottei tuolla herrallakaan ole mitään uutta eikä ihmeellistä.

Tokihan herra kovasti paljon tietää ruokaohjeita ja jos ei tiedä, niin herra on erittäinkin hyvä keksimään uusia ja kummempia ja aina hyvinkin maittavia. Sitä jollain ihmislapsella on kokkauskykyhyppysissä ihan luonnostaan ja toisella ei onnistu kaurapuurokaan vaikka kuinka yrittäisi. Joku ihmislapsi ihan niinkuin TorinKulman herra tykkää vielä kokkaamisesta ja se ei rouvalla kyllä sovi kaaleen, jotta joku tykkää kokkaamisesta.... Kyllähän rouva nyt ihan pakosta ruokaa teki silloin kun rouva ei vielä ollut TorinKulman rouva ja oli niitä lapsosia ja isiä ja äitejä niin silloin oli välillä ihan pakko jotain kokkailla, leipominen on enemmänkin ollut rouvan juttu ja rouva leipoisi vieläkin vaikka kuinka kun vaan selkä antaisi periksi seisoa.

Onhan rouva toki ittetykönään aatellu jos jotakin tämän hiljaiselon aikana. Ei sitä pysty ihan aattelemattakaan olemaan, vaikka yrittäisi kuinka. Onhan rouva yrittänyt katsella tv:tä, lukenut kirjoja ja lehtiä ja kaikkea mihin on jotain kirjoitettu. Pelannut pasianssia ja joskus väkertänyt jotain käsityötä, mutta ajatukset pyörivät vaan samaa ympyrää.

Rouvalla on toki jo ikääkin vaikka toisille jakaa, joten mitään ihmeitä ei enää elämässä ehdi tehdä, ei sitten millään vaikka kuinka haluaisi ja tällä hetkellä, kun ei ole tuota terveyttäkään niin paljon jotta jotain jaksaisi muutakuin ihan vähäsen, niin hyvin on pienet mahdollisuudet tehdä mitään kovasti ratikaalia.

Sisustamista rouva rakastaa ja sisustuslehtiä rouva kaikkein mieluiten selailee ja aattelee TorinKulmalle milloin mitäkin uutta ja kummempaa. Eihän se kuitenkaan niin mene, kaikkeen joutuisi pyytää herralta apua ja se on rouvan mielestä ihan jo liikaa. Herra kun auttaa rouvaa jo ihan omakstarpeeks ja rouvan mielestä liika on liikaa ja kohtuus liian vähän, joten se sisustaminen siitä.

Kyllähän jotain uuttakin TorinKulmalle on pari viikkoa sitten rantautunut. Petauspatjaahan rouva ja herra lähti alunalkaen Kalustetalo Hämälaiseltä Jämsästä hakemaan, mutta kuinka siellä sitten kävikään, kun herra koemakasi säätösängyn... Eihän herra siinä itseään ajatellut, ei sinnepäinkään, herra ajatteli rouvan parasta ja helpotusta rouvan yöllisiin kiputiloihin ja nivelten jäykkyyteen ja niinhän siinä kävi, jotta parinviikon odotuksella TorinKulmalle säätösängyt tuli ja parin viikon opettelulla rouva on oleentunut uuteen sänkyynsä...

Joskos sitä tässä kun aurinko alkaa partsille paistelemaan niin saisi itsestään irti jotain uutta vaikka ajattelun tasolla, jos ei nyt ihan tekoihin asti pääsisikään.

Kevättä odotellessa ja ajatuksia pyöritellessä jatketaan matkaa iloiten!