tiistai 30. joulukuuta 2014

VÄHÄN TAAKSEPÄIN JA TAAS ETEENPÄIN

TorinKulmalla rouva ei nyt ossaa sanoa, tullooko tuo vesi akkunoihin taivaasta vai jostain muusta paikasta... vettä se kyllä rouvan silmään ihan oikeasti on, vaikkei uskois.

Rouva nyt kelaa vähän tuonne jouluunpäin, niinku menneeseen, ei vielä tulevaan, vaikkahan sitä rouvan mielestä saa ihan jo alakaa oottamaan, Se tuli ja meni, eikä rouva ehtinyt ku henkästä ja pyöriä hellan ja herran tiellä ja välillä takana ja sivulla ja miten millonki. Ei herra hermostunut, vaikka rouva siinä pyöri ja hyöri silloinkin kun herra tätä TorinKulman Jouluaaton ateriaa valmisti. Herkkua se oli ja niin kovasti sitä joutu syömään, että Jouluyön Messu jäi rouvalta väliin, rouva sammu ku saunalyhty... syömisestä, Rouvan tapoihin ei kuulu sammuskella ku saunalyhy ainakaan juomisesta, ei ollenkaan, mutta syömisestä voi sammua ainakin Jouluaattona, kun herra on pannut parastaan pyttipannun teossa. Vanha herra ja aikamiespoikakin luultavimmin sammuivat kun koteihinsa pääsivät, sitä rouva ei kyllä ole edes muistanut kysyä, ja mitäpä tuota nyt enää kysymään, mennyttä mikä mennyttä.

Saihan TorinKulman väki ja vanha herra Tapaninpäivänä oikein kunnon perinteisen Jouluaterian kinkkuineen, laatikoineen sun muine lisäkkeineen. Vanhan herran tapana on sanoa, että jokin asia tai tapahtuma on ikimuistoinen ja rouvan täytyy kyllä sanoa, että Tapaninpäivä tänä armon vuonna 2014 oli sellainen, IKIMUISTOINEN <3 

Ilma oli mitä ihanin Jouluilma, maisemat kauniit ja mummittelupaikassa sai olla lapsosten kanssa leikkimässä uusilla leluilla ja kuuntelemassa kilpapuhuntaa,.. Kummallakin kun on asiaa niin paljon kun mummin näkee, että kilpasille siinä joutuvat, Joskus toinen sanoo toiselle, ole hiljaa, nyt on minun vuoroni, puhu sitten kun minä olen asiani puhunut. Mummihan kuuntelee ihan innoissaan kumpaakin erikseen ja yhdessä, se on ihan sama miten sitä puhetta tulee kunhan tulee, se on vaan niin rakasta <3

Äidin haudalle vietiin kynttilä. Sitäkin saa ihmetellä, miten kauniissa paikassa voi viimeinen leposija olla. Suora näkymä rouvan ihailemaan Aalto-puistoon, kaupungintaloon ja kirjastoon. Aina niissä silmä lepää. Tällä kertaa erityisesti, kun katsoo äidinleposijaa ja nostaa katseensa ylös, silmien edessä on mitä kaunein luminen näkymä, jonne aurinko laskee... Huikaisevaa ja niin ikimuistoista. 

Kolomas vuojenvaihe tulloo elettäväks täällä TorinKulmalla, ensimmäisenä rouva oli justiisa kimpsusa tänne eellisnä päivänä raahannu ja poikamiesboksi oli täynnä ku turusen pyssy... ei rouva tiijä onko turusen pyssy täynnä... tiijättekö te... mutta TorinKulma oli...

Eikä rouvan pitäny täällä kolomatta vuojenvaihetta viettää, Väliaikasesti rouva vaan tähän tuli parikskolmekskuukaueks.

Nyt vaa mennää eteenpäin ja nautitaan kukin tavallamme vuoden vaihteesta!!! 

TorinKulmalta toivotetaan kaikille ihanuuksille 

HYVÄÄ UUTTA TULEVAA VUOTTA 2015








1 kommentti:

Jenni/MeidänKoti kirjoitti...

Kaunis on äitisi leposija, ja tuo kuva sieltä. Siellä samassa paikassa on monta tuttua ja sukulaista. Tänä jouluna jäi molemmat hautuumaat kiertämättä vaikka siellä aatto oltiinkin. Jalka vielä sen verran toipilas etten lähtenyt kinkkailemaan. Ihanaa uutta tulevaa vuotta! Minä ja lapset asuneet nyt toisen joulun uudessa kodissa ja toivottavasti vielä monia tulevia! :)