perjantai 9. syyskuuta 2016

VIIKKO 36

TorinKulman rouvan ja herran reissuviikko on nyt takanapäin. Rouva ei ossaa sitten yhtään sanoa oliko viikko hyvä vai huono, eikä rouva ossaa sanoa sitäkään oliko kaikesta kulukemisesta mittää hyötyä tai haittaa.

Rouva oli kyllä aatellu, jottei rouva tänne teille ihanille valittele eikä palijosti palijon kaikista reissuista kirijottele, mutta eihän onneks rouva nyt ollu ihan niin päättäny, joten voi kai sitte ihan hyvillä mielin rasitta teitä ihania sairaus- ja matkakertomuksella.

Juu u viikko alako tiistakina täällä TorinKulmalla, TorinKulmalla viikko voi alakaa, vaikka torstakina TorinKulma on sellanen mukava paikka siinä suhteessa, ettei oo kaikki niin mahottoman nuukaa miten ne alakaa tai loppuu. Tiistakina nyt kuitenkin sakeassa sumussa rouva ja herra matkas Tampereelle, eihän rouva nyt millekkään huvireissulle lähe, ei sinne päinkään, ihan pakollisille lääkärireissuille vaan. Tälläkertaa rouva matkas kipupsykologille. Kovasti palijon rouva mietti, miten tällänen psykologin tapaaminen sujuu, onko rouvalla vaan päässävika vaiko ihan oikeasti vika....

Kipupsykologin tapaaminen oli rouvan ja herran mielestä oikeinkin hyvä. Eipä rouvalle ole kukaan kertonut mitään kipujen kanssa elämisestä. Nyt rouva sai sympatiaa, empatiaa ja kaikkea muutakin tältä ihanalta ihmiseltä. Ihan kuin ois jaksanut olla paremmin kipeä kun sieltä lähti. Kirja suosituskin tuli ja rouva hetimiten kirjastosta sellasta varaamaan ja mielenkiinnolla lukemaan Helena Mirandan Ota kipu haltuun kirjaa. Eihän rouva nyt sitä paljon ole ehtinyt lukemaan, kun tuota matkustelua on ollut joka päivälle ja rouva kyllä on väsähtänyt joka reissusta.

Keskiviikkona rouvalla oli rtg ja labra omassa tk:ssa. Rtg:ssä olikin sitten maalimanmukava nuorimies, että oksat pois ja palalatvaakin. Kuvat tuli otettua ja rouva saa sitten tietää, onko joulukuun kuviin verrattuna selkämurtumat parantuneet vai onko niitä tullut lisää. Labra sitten rouvalta meni ihan päin seiniä. Eihän rouva ollut menossa ku kilpparikokeeseen ja oli juonut kupposen kuumaa ja heittänyt sämpylän naamaansa, voi jestas... ne labrat jäi sitten ottamatta. Onneks sielläkin oli ihiminen, joka ymmärti tällästä vanhaa akkaa ja anto oikein ohojeitten kanssa uuven ajan. Rouva ku vihhaaa aamuaikasin herätyksiä, ruumis ei liiku eikä rouva saa etes maitopurkinkorkkia auki niin se aikapalijon ottaa pattiin ja tykkää vaan lähteä liikkeelle ajankanssa ja sillon kun tuntuu pikkusen paremmalta, mutta nyt ei auttanu itku markkinoilla ei...

Rouva ois oikeastaa saanu laittaa nämä juttusa ranskalaisilla viivoilla, ku tämä on nyt ihan ranskalaista luetteloa ku sitte taas tulloo torstai ja torstaina taas Tays!

Nyt rouva ja herra suuntaa kipulääkärille ja siellä alotettavalle kipulääkitykselle. Voi aikaa ja paikkaa ja rouvaa ja herraa ja kaikkia maaliman kipeitä ihimisiä. Akateeminen vartti tai puoli tai mikä vaan oli tämän opiskelevan lääkärin juttu ja viimenku rouva ja herra pääs sisälle, niin lääkäri kysy, jotta ootko lukenu sen lapun mikä täältä tuli, no joo kyllähän rouva sen oli lukenu monneen kertaan ja pannu vielä varuks herrankin lukemaan ja kaikki sukulaiset ja ystävät ja tuttavat, joten luettu oli. Sen rouva ehti ihan yks kaks sanomaan, jotta rouvan äiti kuoli viidenviikonjälkeen lääkkeenalotuksesta ja isä kuoli kolomenviikonjäläkeen. Kahtohan se lääkäri vähän, jotta kulukooko tuo akka nyt täysillä ollenkaan, kysäsi sitten, jotta oliko äidillä ja isällä agressiivinen syöpä. Juu u olihan niillä, mutta rouva vaan pelekäs niin mahottomasti noita opiaattia ja pelekää vieläkin, josko ne tekköö rouvasta vielä hörhömmän ja pöllyssäolevamman mitä rouva nyt on. Rouva pelekää josko rouva tulloo riippuvaiseks ja rouva pelekää, jotta kun kivut saahaan jollain pois, miten sitten sairauden itessään käy, tuleeko sairaus hoidettua vai vaan oire. Eikä  rouva kyllä vielä halua kuollakkaan...

Rouva on kyllä ollu nyt niin hukassa ku rouva vaan voi hukassa olla tuon lääkityksen kanssa. Eipä tuota aamulla vielä tietänyt mitä tekköö ku labrasta TorinKulmalle tuli ja kahavia alako ryystämään. Siinä sitten herran kanssa jutusteltiin ja sämpylää syötiin (rouva kun valitti kaurapuurosta niin rouva on joskus aina saanut puuron tilalle sämpylän!!!) juu u niin rouva otti ja nakkas napin naamaan, jottei tartte sanoa, jotta rouva on hoitovastanen.

Joutuu sanomaan, jottei hyvältä näytä ei sitten mitenkään päin vaikka yrittäs kuinka aatella asioita oikeinpäin tai väärinpäin... jos sitte aattelis elämänlaatua vaikka herran tai rouvan kannalta tai miten vaan, niin oisko se kivuton rouva parempi ku kipeä rouva???

Joutunee rouva sen kyllä tunnustaa, jotta tänä perijantakipäivänä on ollu pitkästä aikaa meleko kivuton olo se vaan tekköö sen ku ei oo kipeä, että näkköö partsinklasit ja kaikki muutkin klasit kovasti likasena... ei oo kohin koskaa.. ei..

Tässä tämä valitusvirsi ja sairauskertomus ja koko rouvan elämän kirijo. Ottas vaikka huomennakin napin naamaan ja kahtos onko partsinklasit puhtaat vai likaset, onko rouva kipeä vai vieläkipeämpi...

Hyvvää viikonloppuva kaikille ihanille!!!





Ei kommentteja: