PYHÄINMIESTENPÄIVÄVIIKONLOPPU

Heissuli vei ihanat, aikaa on vierähtänyt viimeisestä tapaamisestamme jo useita viikkoja. TorinKulman rouva kyllä selittää selittämästä päästyäänkin miksi näin on käynyt. Eihän se tokikaan rouvan eikä herrankaan syy ole ei sinnepäinkään, eikä se ole mummittelupaikanväen  syy, eikä aikamiespoijan, ei tokikaan. Se on ajan syy, joo o, rouva sen on ihan ittetykönään näin aatellut ja se on varmasti silloin totta. Aika menee niin nopsaan, ettei perässä pysy. Onhan rouva ja herra tästä asiasta monastikin puhelleet ja siitä miten nopsaan on rouvan ja herran ensitapaamisesta aika kulunut. Ei sitä näin äkkipäältä uskois, jotta yli 11 vuotta on yhteistä matkaa kuljettu. Nuoriahan silloin ja terveitä oltiin. Ei rouva sitä suremaan, ei sinnepäinkään, rouva on kovastikin palijon onnellinen, jotta on tuollaisen herran elämäänsä löytänyt ja on saanut maalimanensteksihanimman miehen kanssa viettää useitä yhteisiä vuosia. Eihän rouva sitä meinaa, jotteiko maalimassa olis muitakin maalimanensteksiihanimpia miehiä, ei sinnepäinkään, rouvalle ei vaan ole yhtään ketään muuta maalimanensteksihanimpaa miestä.

Tässä lokakuun loiskeissa, eihän rouva kyllä muista onko lokakuussa loiskinut, mutta mummittelupaikkaan syntyi ihana pienimies <3 Rouva oli jo pelännyt jotta rouvalta synnytys menee sivu suun, kun tuo rouvan kiputila on ollut aika korkealla, eikä liikkuminen ole ollut mitenkään helppoa. Joskus sitä vaan elämässä onnikin potkii ihimislasta ja sillon lauantaki-iltapäivänä se potkas sillä, että  rouva ei ollutkaan niin mahottoman kipeä. Mikä kaikkein onnellisinta, rouva ja herra pystyivät olemaan olemassa olevien lasten kanssa sen aikaa kun tämä pienimies tuumaili maalimaan tuloaan.

Onhan TorinKulman väki käynyt pikkuista ihmettä ihmettelemässä siellä mummittelupaikassa ja samalla ihmettelemässä vähän isompiakin ihmeitä. Ihania rakkaita kaikki <3

Pyhäinmiestenpäivä on ollut rouvan elämässä aina sellanen taitekohta, eihän rouva ihan tarkkaan osaa sanoa mikä taite, mutta rouva nyt vaan aatteloo, jotta Pyhäinmiestenpäivänästä alkaa jouluaika, joo o, kyllä rouva on sitä mieltä, jotta jouluaika on alkanut. Eihän rouva nyt kamalasti joulua tohise, ei sinnepäinkään, ne ajat ovat olleet ja menneet ja nyt vaan tohistaan ihan vähän.

TorinKulman rouva ja herra aatteli, jotta voisi vaikka tuota Pyhäinmiestenpäivää vähän juhlistaa ja hakea kakku tuolta pääkaupungin puolen Cafeesta. Sitähän rouva ei osaa sanoa oliko rouva ja herra etuajassa vaiko taka-ajassa, kun Cafeessa ei ollut kuin yksi puolikkaalta kurpitsalta näyttävä kakku, joka ei nyt ihan ispiroinut rouvaa ja herraa, mutta kun pää ei sano jokatoinen kerta mittää niin puolikaskurpitsa sitten otettiin. Eihän siinä mittää ihan hyvväähän se oli ja syötyäkin se tuli, vaikkei appelsiinikakusta saa mansikkakakkua tekemälläkään

Nyt on kuitenkin pyhät vietetty ja kakkua syöty Pipsukan kanssa ja aikamiespoijan kanssa,

Mummittelupaikanväen kanssa vietetään sitten joku toinen viikonloppu kahvitteluhetkiä.

Hyvää Joulunaikaa ja Joulunodotusta kaikille ihanille, kyllä sitä nyt jo saa vähän Jouluttaa!!!