VANHENEMISPÄIVÄ

Jos ulkona on ollut huono päivä, pimeää ja satanut vettä, niin TorinKulman rouvalla on ollut vieläkin huonompi päivä. Heti herättyä kolotti joka paikkaa, rouva ei osannut sanoa, mitä paikkaa ei kolottaisi. Rouva on tosi väsynyt sellaisena kipupäivänä.

Menihän siinä yli puolen päivän, että sai edes vaatteet päälle. Ei rouva oikeastaan muistanut edes vanhenemispäiväänsä, herra sen muisti kaupassa käydessä. Toi sellaisia herkkubullia, että oksat pois. Kahvithan siinä oli keitettävä ja nautiskeltava bullerot. Bullero ja särkylääke saivat sen verran helpotusta rouvan elämään, että rouva heitti tuijan päälle valot tuonne partsille. Oli niin pimeää, että pakko oli jotain valoa saada. Tuskin tuo asetelma joulua näkee, mutta onhan nyt valoa vähän, torikin on mustankiiltävä, eikä se ole mistään kotoisin, ei.

Nyt rouva voi vähän paremmin kuin aamusta, jaksoi jo katella Sydämen asialla. Se on paljon se. Kyllä rouva suunnitella on jaksanut vaikka mitä, ei niin kipeä ole ollut, että suunnitelmat häviäisivät. Uusia vetimiä keittiön kaappeihin ja jouluaattoa ja kippoja työpöydälle ja yhtäsuntoista muuta mukavaa.

Rouva on aina rakastanut syksyä, mutta nyt rouva ei kyllä rakasta, ei edes tykkää ei yhtään, Rakkautta syksyyn ei sytytä tuikut, kynttilät eikä mitkään valot. Menee se maailma mallilleen, kun vuodenaikojen tykkääminenkin menee rouvalla ihan sekasi.

Ykskaks rouva muisti tänne poikamiesboxiin muuton tuosta kahvinkeittämisestä. Oli se niin vaan julumaa se muuttaminen, kun MoccaMasterkin oli liian suuri, voihan nenä. Se tökötti perä eellä tuossa pöydällä sopimatta olemaan etupää edellä. Eikä se sovi millään, että kahvinkeitin on väärinpäin... kauppaan vaan ja hankkimaan sopivampaa keitintä. Sopivan kokoinen keitin oli vielä Saksanmaalla ja sitäkin piti oottaa ja katella peräeellä olevaa MoccaMasteria. Nyt TorinKulmalla on sellainen sopivan kokoinen Philips, joka on etupää eteenpäin, niinkuin pitääkin.