Ostihan rouva tänne het hopussa mustat ja valakoset paperinarupanelikarteekit, laittone tuonne korkeuksiin ja oli varmaan kovastiki tyytyväine, kunnes sitte kevät sai ja aurinko armas näytti ne mustat paperinarupanelikarteekit ja sillon ne lähti, alakerran varastoon ja siellä ovathen olleet siitä lähtien.
Rouva on nenä koneen ruuvussa tuijottanu joka nettimyymälän karteekiarsenaalia ja mistään ei oo muka rouvan mielen mukasia löytyny. Ei ees tuosta naapurikaupasta, jossa on kankaita vaikka muille jakaa. Vaikeaa on, mutta onneks tuolla herralla on tuota kestävyyttä ja pitkämielisyyttä jopa karteeki asioissa.
Sitte rouva osu H&M :n sivuille ja jeps juu siellähän ne ootti vaa rouvan tilausta. Ihkavalakoset pestyt pellavakarteekit, ei muutaku tilaamaan ja oottamaan millon ne sitte viimen saa. Tulihan ne. Ripustuksessa taas onkelmia, eihän rouva oo tälläsiin kaksmetriäseittemänkymmentäsenttiä korkeisiin laseihin tottunu, eikä tuollasiin kummallisiin kiskoihin. Rouvalla ku on aina ollu isoäitintankot ja paneleilla sellaset ripustimet. Rouva sitten kyllä aatteli ihan ite, jotta lassiinhan nuo on saatava keinolla millä hyvänsä. Rouva haki nauhaa ja ompeli sitä sinne toiseenpäähän karteekia ja toinen pää oli jo valamiiks ommeltu. Yhen vaan yhen nauhan rouva joutu ratkoa, se ei oikee menny rouvan mielen mukaa, ku siihen piti jättää ylös sellanen heltta, jotta tuo kisko mennöö piiloo.... tautisa kullaki, rouvalla on noita tautia, vaikka toisille jakkaa.... ottakee pois... olokaa hyvät...
Rouva vielä höyrytti pakkaustaitokset pois, ihan niin hennosti, jotta kaikki pesurypyt jäi kauniisti näkyviin...
Muutamia kertoja rouva sitten kipus ja kapus tuonne yläilimoihin, eikä rouva ees oo tottunu kiipeämään minnekkää yläilimoihi, maankamaralla on paras, mutta pakkohan se oli jos meinas karteekit lassiin saaha.
Rouvahan olis sitte ihteesä niin tyytyväinen, jotta ihan iltakahavit herran kanssa juotiin ja karteekia ihhailtiin.
Ny on niin sulosen rauhallista, ku nuo karteekit pittää tuon rouvan äänenkin kaikumattomana...
Uus sänkynpeittoki tuli tännää, mutta sitä rouva ei ny oo vielä kerenny paremmin aattelemaan. Seki on sellanen valamiiks pesty valakonen puuvillapellavasekotus. Rouva joutuu funteeraamaan kovastikin sitä asiaa sitte huomenissa.
Ihana kukkanen tuolla pöydällä ilostuttaa silmää, saatiin sukulaisvierailta, oli ihana kun pitkästä pitkästä aikaa TorinKulmalla kävivät.
Rouva toivottelee oikein hyvvää viikonloppua, josko vaikka tuosta peitosta tässä kirijottaa tai sitte siitä ei oo mittää kirijotettavaa jos se on lähteny jo muille maille asiakaspalautuksena... Rouvaa kun ei tiijä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti