TorinKulmalla aina sattuu ja tapahtuu, vaikkei ole kuin kahesta vanhasta ihimisestä kysymys ja pienestä poikamiesboxista.
Rouvahan oli saanut päähänsä tuon vaaterekin ja vaatekopperon järjestelyn. No, ei muutaku tuumasta toimeen edellisnä lauantaina. Rouvan piti ihan vähän vaan yhtenä päivänä tehdä, mutta ihan noin vain oli koko vaatekopperon sisältö pitkin poikin makuria. Ei hyväntähen, voiko yhen pienen poikamiesboxin vielä pienemmässä vaatekopperossa olla noin julmetun palijon tavaraa??? No, voi... se on todistettu!
Olihan rouva tuonne kopperoon tukkinut kaikki vanhat vaatteensakin, jos vaikka joskus jotain maalaisi niin olisi sellaista maalausrenttua. Ihan sieltä edellisestä vaatekopperosta sieltä pitkän matkan takaa oli rouva hamstrannut vanhaa Marimekon paitaa, villasukkaa, monen monta eri väristä paitaa, eikä rouva koskaan päällensä laita muutaku mustan paijan. Olihan siellä ohentumista vartenkin säästettyä housua ja jakkua, ohentumista ei kyllä vaan ole menneinä vuosina oikein tapahtunut, päinvastoin...
Paljon rouva joutui ihan mustaansäkkiin laittamaan noita riepusia, ei niistä enää ollut maalausrievuiksi eikä minnekkään voinut edes lahjoittaa, oli se sellainen seutu.
Päivähän siinä meni, kun herra joutu vielä kaiken muun lisäksi poraamaan kovasti kivisiin ja koviin seiniin reikiä ja nostamaan sellasta tankoa siellä kopperossa. Kuumakin siellä herralle tuli, hiki ihan virtasi pitkin ja poikin, ei auttanut ilmastointi, eikä partsin oven avaaminen. Jospa rouvalla oli hommaa yhtenä lauantai päivänä, oli sitä herrallakin. Ruuankin herra joutui tekemään, rouva kun ei voinut keskittyä muutakuin kaiken maailman renttuihin ja roinaan. Herra kyllä onneksi ymmärsi tuon rouvan touhuamisen ja teki kiltisti kaikkea tarvittavaa. Ruoka oli kovastikin maukasta, herrahan on tunnetusti hyvä kokki. Osaa tehdä perunakeittoa nakeilla ja ilman nakkeja, kastikkeet onnistuu loistavasti, oli sitten särpimenä mitä tahansa. Lohiherkkua siinä roinan keskellä nautittiin NAM...
Saihan rouva sitten viimein kaikki kampsut kasaan ja siivottuakin vielä koko TorinKulmaan, siinähän sitä hommaa onkin, kun poikamiesboxia siivoaa ;)
TorinKulmalla ei tuota saunaa niin paljoa käytetä, että se on aikasta turha tila, mutta rouva aatteli sitten tuon kaaottisen järjestelyrojektin jälkeen laittaa saunan päälle ja mennä herran kanssa kylpemään, jotta olis mukava mennä puhtaisiin valkeisiin lakanoihin nukkumaan. Rouva odotteli saunan lämpiämistä ihan tosissaan, mutta rouvan odotusta ei palkittu, rouva kun oli laittanut väärästä nappulasta saunan muka lämpiämään, niin se oli muka, kylmä kun mikä, eihän sitä rouva sitten enää päälle laittanut, aatteli vaan, että olkoot ja meni suihkuun. Eipä tullut sunnuntaina saunarapulaa, sai ihan olla kunnossa koko päivän ja se on hieno asia se.
Onhan rouva tässä hankkinut Golfinsa myymistä jo jonkin aikaa ehkä vähän pitemmänkin aikaa. Eihän rouva autoa tarvitse, kun ei missään käykkään. Ihan TorinKulmalla aikaansa kuluttaa ja joskus tuossa likikaupassa pyörähtää, eikä siinä matkalla autoa tarvi, koska matka on niin lyhyt, räpsytinväriä kylläkin.
Sunnuntai päivä oli sitten sellainen, että rouvan Golfille löytyi uusi omistaja. Olipa ihana nuoripari ja niiin ihana pikku hauva, ihan rouvalle hauvakuume iski. Ei rouva ole uskaltanut herralle mitään kuumeestaan puhua, ei ei, ei herra sellaista ymmärtäisi. Eikä taitais rouvan kirppistulot sellaiseen hauvaan riittääkkään, joutuis ihan herralta pyytää avustusta. Parempi pitää suu supussa ja olla hiljakseen.
Nyt sitte tänä päivänä rouvan Golfi vietiin tuohon jonkun matkan päähän suureen kaupunkiin. Muutenhan tuo matka olis mennyt ihan mukavasti, mutta rouvaa vastaan tuli Marimekon myymälä, voi je, rouva meni ihan sekopääksi yhdestä laukusta ja tomera myyjä vielä lisäsi pökköä pesään, että siihen on pellavahuivikin. Mutta kuinkas rouvalle sitten kävikään, niin siinä kävi, että laukku ja huivi jäivät kauppakeskukseen ja rouva tuli tyhjin käsin TorinKulmalle kiireisen herran kanssa. Herralla kun oli kovasti kiireitä tänä iltapäivänä, jos jonkunlaista kokousta, onneksi ehti aamupäivästä rouvaa kaupungista hakemaan, ettei rouvan tarvinnut ihan jäädä sinne suureen kaupunkiin, eksynythän yksinäinen naisimmeinen sinne olisi. Rouva on nyt sitten ilman uutukaisen uutta Mari-laukkua ja pellavahuivia, ei voi mittää, ei yhtää mittää. Ei sillä ettäkö rouvalla nyt niin kovasti olisi surupuseroon tullut, vaikka ilman jäikin, oikeastaan oli ihan onnellinen, kun rahat säästy. Siis tänään oli sitä onnea rahan säästymisestä, eihän sitä koskaan tiedä milloin sellainen laukku keikkuu rouvan olkapäällä ja huivi koristaa rouvan kaulaa...
Heippatirallaa te ihanat, jotka olette mukana tässä TorinKulman kuulumisjutussa.
Rouva on ittetykönään aatellu, että tuossa viidentuhannen kävijän rikkimenossa, rouva laittaisi arpomisen pystyyn. Eipä rouva vielä arpapalkintoa tiijä, mutta kyllä se siitä keksiintyy kun aikasa oottaa.
Sellasta olisi TorinKulmalta tulossa.
Oikeista oikein lumista perjantaita <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti