Ei ei rouva päätään täyteen juonu, ei sinnepäinkään. Ei rouva uskalla juuva muutaku limunaatia korkeintaan ja vähän palijon kahavia. Joskus tuntuu, jotta nekin on rouvalle liian pontevia.
Juhannus nyt sitte tuli ja meni, mahottoman nopeasti, ihan pahhaa tekköö kun niin nopeasti aika kulluu. Aattona TorinKulman väki oli mummittelupaikassa rillaamassa. Lähtötohina oli niin mahoton, jotta puolet viemisistä jäi ihan vaan TorinKulmalle sen enempää mainihtematta, sitä luuloo jotta rouvalla muistipätkii jos enemmän mainihtoo. Puolimatkan jäläkee rouva sitte muisti, mutta sitä oli ennää turha muistaa puolimatkan jäläkee. Se puolimatka on niin pitkämatka, jottei sitä noin vaa takasi palata. Ei siinä mittää mummittelupaikassa oli ihan kaikkea ja enemmänkin ku vähän kaikkea. Maha tuli ihansitte täyteen kaikista rilli herkuista. Oli tikkua ja pihiviä ja makkaraa ja sallaattia eikä rouva nyt ees kaikkea muista. Kaikenkukkuraks jälkkärinä oli rouvan rakastamaa mansikkakakkua!!!
TorinKulman rouva kyllä sannoo, jotta tuo mummittelupaikan nuorirouva on sitte mahottoman hyvä leipomaan ja laittamaan jos jonkinlaista suuhunpantavaa. Rouva on aatellu jotta jostai kumman syystä ykspolovi on jääny kyllä vällii tuon leipomisen suhteen. Vanharouva kun oli leipurimestari ja nuorirouva on leipurimestari, vaikka keskirouva nyt kuinka tätä asiaa ittetykönään pohtii niin se vaan on jotta polovi jäi välliin.
Rouva joutuu nyt tunnustaa, jotta mummittelupaikan juhannuskuvat jäi rouvalta ottamatta. Rouvalla kun on vähän palijon ongelmia kameran kanssa, ei niin jotta kamerassa olis jottai vikkaa ei sinnepäinkään, rouvassa se vika on. Jos rouva yrittää kepakoitten kanssa ottaa kuvvaa niin rouva ei tiijä miten se olis mahollista: kaks kepakkoa ja kamera, ei rouva saa millään siitä sellasta yhtälöä, jotta kuvanottaminen onnistuis ja näin ollen varmaan paras jotta herkuista ei kuvia ookkaan, tekis vaa mieli rillata ja syyvä mansikkakakkua... ja pois se rouvasta, jotta herkkuja ainavaan syö. Niin se on!!!
Rouva on kovasti palijon ilonen, jotta ilimat oli niin lepposia ainaki kahtena päivänä, ei rouva sitte kolomatta muistakkaa miten se oli satoko vai paistoko. Loppujen lopuks se on ihan sama mitä on teheny jonnai päivänä satanu vai paistanu. Jos paistaa niin paistaa ja jos sattaa niin sattaa rouva ei niihin asioihin pysty mitenkää vaikuttamaan, senkin rouva on huomannu tämän elämäsä aikana.
Nyt se arki on tottavie tullu, se on totta se. Seuraavat juhulapyhät onkin sitten joskus syksyllä ei rouva jaksa nyt niin pitkälle aatella, jotta tietäis mitä juhulapyhiä sitten on.
Hyvvää ja onnellista arkikesäviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti