sunnuntai 1. marraskuuta 2015

JUHULAT PART 1

Niin se on: päätti TorinKulman rouva ihan noin ykskaks ittetykönään. Mitä tuota nyt juhulimatta on kun kerrankin on aihetta juhulia. Juhulillahan on aina joku teema (ainakin lasten syttäreillä) niin rouva tuota miettimään, jotta kyllä tässävaiheessa elämää pittää jo teemaakin olla. Hyvin tuo sitten sattu tuo amerikaneläväisten halloweeni tähän juhulahumuun ja rouva kun tykkää amerikaneläväisten unelmahötöstä, on rahaa vaikka toisille jakkaa ja kaikilla on hyvä olla ja kiitospäivänä on onnellisesti koko sukukoolla (mitä nyt vähän kalkkunanpaistosta ollaan erimieltä)  ja jouluaattona sataa suuria lumihiutaleita justiin oikeaan aikaan.

Tais taas rouvan juttu mennä ameriikanraitille eikä pysynyt ollekaan täällä kotosuomenraitilla. Halloweeniahan TorinKulmalla juhulittiin ja rouva juhuli elämäsä ens kerran tuota juhulaa. Rouva kun on sellanen Pyhäinpäivän immeinen, haluaa muistella menneitä ja edesmenneitä ihmisiä. Rouva elää tuota muistopäivää jokapäivä vuodessa, ei rouva siitä mihkään pääse, että on hyvinki surumielinen ja menneitä kaivava kapistus.

Kyllä TorinKulmalta kynttilöitä haudoille vietiin ja kotonakin sytytettiin rakkaitten muistolle kynttilät. Rouva muistaa lämmöllä ja rakkaudella vanhempiaan ja herran vanhempia, joita rouva ei ehtinyt tulla tuntemaan. Rouvan mielestä on hyvinni tärkeää, jotta sillon kun läheinen on vielä lähellä ja elävien kirjoissa niin silloin pitää muistaa ja olla läheisen rakkaan kanssa, ei se auta kyllä yhtään tuo rouvan vilosovia, jotta aina muisteloo menneitä.

Niin sitten aateltiin pitää juhulia näiden ihanien mummittelupaikan rakkaitten kanssa. Heillä kun on elämää ja elämää pitkästi vielä edessäpäin. Rouva on onnellinen jokaisesta hetkestä jonka saa kaikkien murustensa kanssa olla tekemisissä. Siksipä siksi rouva ajatteli juhlistaa omia synttäreitään lasten teemalla, olisi lapsilla hauskaa, eikä tartteis könöttää nurkassa hiljaa.

TorinKulmalle sitten kotiutui kaiken maaliman haamuja ja mörköjä ja vaikka mitä... Kakunkin rouva teki teemaan sopivaksi Kinuskikissan ohjeen mukaan. Ei rouva kyllä siitä kakusta tykännyt eikä kyllä lapsetkaan, mutta tulipa tehtyä sekin. Pantiin reissurasiaan osa joka sitten reissasi taas mummittelupaikanpaikkakunnalle. Sellanen reissurasia täytyy olla ihan joka paikassa, joka reissaa aina mukana, milloin tyhjänä ja milloin täytettynä milläkin eväillä, tällä kertaa täytteeä oli suklaakakkua.

Kakun koristelu oli jätetty lapsille ja lapsenmielisille samoin pöydän kattaminen. Siinähän sitä puuhaa riittikin, kun kakkua koristeltiin. Onneksi koristeita oli niin paljon, että kakusta tuli ihan kaunis ja monihaamuinen. Rouva teki marengista haamuja tässä jo aikapäiviä sitten, haamut vaan paistuivat liikaa ja olivathen vähän rusahtavia, hällä väliä... monikulttuurisuus on kovasana !!!

Rouva sai ihanaakin ihanemman lahjan ja kauniita kortteja, rouva vaan ei tykkää siitä luvusta yhtikäs yhtään mikä noihin kortteihin on merkitty ja siksi sensuuri niihin käykin käsiksi ennen julkaisua!

Rouva niin tykkää kaikesta mitä mumminkullanmurut tekee, ne on tosi arvokkaita mummille <3

Juu u juhulat juhulittiin ja illalla rouvan piti sitten ihan kirijottaa tänne kuulumisia, mutta kuinkas ollakkaan silimät lumpsahti kiinni kello puolikymmenen illalla (tuota ei oo sattunu sitte vuoskymmeniin). Rouva siitä sitte nukkumaan ja aamulla aikasin värkkäämään pilliranssiin keskustaa. Herra siinä katsoskeli aikasa virkkaamista ja purkamista ja viimein lausuhe sanomaan, jotta tuun sitten pienenpäästä ja otti ja lähti. Ei rouva sen kummemmin kyselly minne tuo mennöö, tietäähän sen jo kysymättäki, tuohon naapuriparlamenttiin, sinne se meni ja tuliki jo takasi, ei se onneks siellä kauan ole kerralla.

Paljon on elämää rouvallakin takana, ei sitä aina taho uskoa kuinka vanha sitä on. Ainoat asiat jotka vanhuuesta muistuttaa ovat kivut ja raihnasuus, niistäku pääsis eroon niin ikääkin lähtis aimo annos mukanaan.

Näin on TorinKulmalla vietetty ihanien lasten kanssa Halloweenia eikä edesmenneitä rakkaitakaan ole unohdettu touhussa ja tohinassa. Sen rouva tietää, jotta rouvan iskä ja äiskä olisivat tykänneet näistä juhulista kovasti palijon ja varmaan olivatkin mukana juhulimassa, niin rouva ainakin uskoo.

Hyvää marraskuuta, marraskuu on joulukuun aattokuu ja aatto on aina aatto, se on juhlaa korkein!!!













1 kommentti:

Jenni/MeidänKoti kirjoitti...

Ompa mahtavat koristelut! Onnittelut rouvalle! :)