Poikamiesboksissakin on saatu jotain aikaan, makkurin akkunat on pesty yltä ja päältä ja se on jo jotain se. Ei se kai muille niin kummonen juttu oo, mutta rouvalle se on ollut kyllä ihan ylitsepääsemätön homma. Ei rouva koskaan milloinkaan ole akkunanpesua näin kiertänyt ja kaartanut, mutta nyt on rouva vaan siirrellyt hommaa toisesta päivästä toiseen päivään. Ei ole ollenkaan hyvältä näyttänyt. Onneks tuo herran on niiin pitkämielinen rouvaa kohtaan, jottei ole sanonut sanaakaan akkunoista, joista ei nähnyt enää läpi. Nyt herra antoi sitten kyllä tunnustusta kovasti palijon... ja rouva on taas ihan otettu.
Pienillä retkilläkin on tullut oltua ja se on ihan tuon herran ansiota kun rouvan raahas sellaseen hienoon vanhaan Työväentaloon. Ei rouva eläissään oo niin hienoa rakennusta nähäny. Rouva kuvitteli rakennuksen loistonsa kuntoon ja näki siellä immeisiä tanssahtelemassa ja kahtelemassa näytelmiä. Retkellä oli niin maaliman mukavaa väkeä, jotta rouva ihan nuorentu silimissä. Niin rouva ainakin ite aatteloo, ei rouva kyllä ossaa sanoa, jotta olisko rouva toisten mielestä ny yhtenä iltana nuorentunu, mutta olokoo, rouva on ihteensä tyytyväinen. Talossa oli vanhoja tuoleja, ihana näyttämö ja kauniita lämmitys kakluuneja, uuneja... ei rouva ihan ossaa sanoa mitä ne ovat, mutta sen rouva tietää, jotta niihin on laitettu klapeja, ei halakoja ja sitten tuli ja lämmintä on sisälle tullut. Ja kaikilla on ollut niiiin hauskaa. Putkakin jostain talon alta löytyy, se on ollut pakollinen kapistus entiseen aikaan kun on iltamia järjestetty. Kyllähän siellä kuumana kesäpäivänä on varmaan hyvä ollut olla, mutta mites sitte ku pihalla on ollu 30 astetta pakkasta... ei rouvan mielestä mitenkään oikein mukava paikka, kyllä herrakin vähän aatteli, jottei siellä ihan mukava oo talavella viettää aikaa ja vielä ku pää on alakanu seleviemään, on varmaan ottanu pattii ja ihan kovastiki. Onneks rouva eikä herrakaan oo sellaseen joutunu, siitä saa olla kovastiki kiitollinen.
Tänä lauantakipäivänä mummittelupaikan väki tuli tuonne Haapamäen Veturipuistoon. Ukko-Pekka markkinoille jäi yks rinsessa ja rinssi ja herra ja rouva. Siinähän sitten lähettiin kiertelemään markkinapaikkaa: oli pikku Huru-junaa, joka kiersi ympäri Veturipuistoa ja tunnelikin oli radan varrella. Rinsessa oli kuulema pienempänä laittanu silimänsä kiinni tunnelissa, mutta nyt ei enää tarvinnut kun on jo isompi rinsessa. Kovasti ovat itsellisiä ja hienosti käyttäytyviä lapsosia. Rouva ja herra olivat oikein ylypeitä seuralaisistaan. Pallomeri, lampaat, hämähäkkikeinut olivat mieleen. Ongintaa oli lapsille ilmaiseksi, eikä sisäänpääsykään maksanut lapsille mitään ja se oli rouvan ja herran mielestä ihan ihimeellistä, jotta nykypäivänä jottai saa ilimatteeks, ei sellaseen oo tottunu, ei sinnepäinkää. Aina otetaan kaikilta kaikki pois viimestä lanttia myöten, mutta ei näillä markkinoilla. Veturit viehätti rinssiä kovastikin. Yhessä veturissa mahtoikohan olla Risto nimeltään rinssi ja rinsessa kävivät. Risto oli valmistetttu vuonna 1940 ja saanut nimensä silloisen presidentin Risto Rydin mukaan. Ennen Ristoa on ollu Ukko-Pekat käytössä. Hieno asia, kun tuollasia vanhoja vetureita on vielä näytillä. Vanhoja autojaki siellä nähtiin, oli Moskvizh, Fiat 600 alias pompannappi ja vaikka mitä, ei rouva kaikkia autoja muista. Jätskitkin syötiin ja elämästä nautittiin :) Rinssi vähän eppäili, jottei kukaan ole voinu saaha noin palijon palakintoja mitä siellä Veturipuiston sisällä oli, yritettiin kyllä vakuuttaa, jotta totta se on. Pieni epäilys rinssille kuitenki jäi, mutta epäilys häipyi, ku ite Martti Vainio tuli vastaan ja juttelemaan kertoen, että on juossut jokaisen palkinnon kiinni!!! Niin rinssiltä häipyi epäilys ja lupas hankkia melekeen yhtä palijon palakintoja itelleen!!! Hyvä rinssi!
TorinKulma oli välilaskupaikkana ja ku herran tekemää ruokaa oli syöty, lähettiin nauttimaan omasta Liikennepuistostamme. Se on se maaliman ensteks mukavin paikka lapsille. Saa ajella polokuautoilla ihan liikennemerkkien mukaan ja hiki virtaa ku oikein kovasti autoa polokoo.
Rouva on niin onnellinen tästä menneestä päivästä, rouva ei oo tällästä onnen päivää viettäny maanaikoihin.
Joo o kävihän herra ja rouva alakuviikosta tuolla naapuripitäjässä kahtomassa yhtä uutta kaunista kotia. Voi jee ku oli omistaja rouva osannut laittaa kauniin kodin, se taito vaa jollai on hyppysissä, ei voi mittää.
Nyt rouva on varmaan kulukenu ainaki kuukauven eestä yhellä viikolla. Eikai sitä ny kuukautee ainakaa voi minnekkää lähteä, se mennöö jo ihan liian pitkälle jos ihan jokaviikko liesussa on. Jos sitä rauhottus poikamiesboksiin...
Hyvvää kessää teille kaikille suloisuuksille rouva toivoo kovastiki lämpimiä päiviä ja vähemmän satteisia <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti