Voi sitä riemun iloa molemmin puolin (vanhemmista rouva ei kyllä ossaa mittää sanoa, riemua vai ei) meillä vanhoilla ja noilla ihanilla lapsosilla oli riemua. Tunnustettakoon, että mummittelupäivänä on aina jotain ekstraa, jota ei ihan arkipäivinä ole. Salaisuuksia meillä oli paljon jo viikolla puhelimessa sovittuna.
Rouva ei voi sanoin kuvailla sitä rakkautta, mitä noita ihanaisia lapsukaisia kohtaan tuntee...
Rouva on vaan sellanen säheltäjä, että kamera jäi sitte ToriKulmaan ja kuvat jäi ottamatta, ei sillä eihän siinä olis ollut aikaakaan mihinkään kuvailemiseen. Oli asioita tuolla erikoiskauppaliikkeissä, joita ei rouvan ja herran kotipitäjässä ole.
Mutta sen rouva kyllä sanoo, että Paapoon rouvaa ei saa päästää, siellähän menee se vähäkin järki mitä tallessa on. Niin ihanaa asiantuntevaa palvelua ja ystävällisyyttä ja aurinkoa ja paljon paljon kaikkea mitä käsillänsä voi tehdä. Niiin rouvahan innostui vallan mahottomasti ja kun rouva innostui, se vähänen järjen hiven meni ovesta ulos. Mukaan lähti sitä ja tätä. Paapossa on vielä sellainen hyvä asia, että lapset on otettu erityisesti huomioon. Meidän kullanmuruilla ei aika tullut pitkäksi ei sitten yhtään. Herralle siellä ei liennyt mitään mieltä lämmitäävää, näytti, että kuljeskeli pitkin käytäviä. Ei kyllä maininnut mittää, että liian kauan siellä oltaisiin.
Puuhelmiä ja kuminauhaa molemmille lapsille, saatiin askarrella hienoja koruja. Herrakin sai korun ranteeseensa <3
TorinKulmaan rouva kiikutti paperinarua, josta joutui heti miten tikkuamaan liinaa. Pikkusen jäi mankelointi huonoksi, mutta saahan tuon uusittua.
Esteriontelokudetta tuli kylppärin mattoa varten ja likapyykkikoppaa varten, eihän rouva siihen nyt ihan alkuunsa likapyykkiä laita, mutta jotain kuitenkin, ei rouva vielä tiedä, kun ei ole sitä alottanutkaan.
Juu ja se ihana Alareksi, jossa tapasimme Viirun ja Pesosen! Kaiken kukkuraksi rouva kun ei popcorneista tykkää, niin rouvan lapsuuden kamu oli niitä siellä tehnyt ja ne oli sitte maaliman parhaita. Onneks ei alettu herran kanssa yhestä kiposta tappelemaan, ku ei ymmärretty, että niitä olis pitäny olla molemmille omat, niinkuin aina...
Rouvalla pää menee, mutta ruumis ei taho kulukea perässä, lienee lähimmäisten mielestä kovastikin ärsyttävää, kun rouvankin mielestä se on niiin ärsyttävää.
Onhan rouva yrittänyt tikuta sukkia ja virkata ja siivoilla herran kanssa koko perheyhteisön autoja.
Palijon on rouva matkallansa nähänyt, mutta tänään rouva näki ensimmäistäkin ensimmäisen kerran, että auton tiivisteissä kasvaa sammalta ja koivun alku... Eihän tämä mikään ruosteessa oleva romuauto ole, jokapäivä liikenteessä. Lieneekö vauhti niin hiljainen, että ehtii sammaleet kasvamaan? Ei rouva tiedä, sanotaanhan sitä, että vierivä kivi ei sammaloidu, mutta toisaalta autohan ei vieri eikä ole kivi... ei se nyt taija pohtimallakaan tuo asia selevitä tänä lauantaki iltana. Parasta varmaan jättää asia ihan oman onnensa nojaan. Oli miten oli....
Rouva innostui joskus kesällä sellaisiin kristallilaseihin, eihän se nyt sovi rouvalle ollenkaan mikään ristalli, mutta niin siinä vaan kävi. Sitte ku rouva olisi niitä tilannu, niin joka lasi oli Suomen maasta loppunu, ei voi olla totta. Ykskaks yhtä-äkkiä niitä tulla tupsahti tuonne Nougat-verkkokauppaan ja eiku tilaus menemään.
Nyt niistä on ehditty nautiskella jo rouvan ja herran herkkujuomaa JOULUOMENAA ja paistoihan rouva muutaman torttusenkin.... Ei rouva mitenkään joulua hötkyile, eikä rouva joulusta välitä se on varma se.
Näin TorinKulmalla mennään päivästä toiseen, välillä sisustaen ja välillä sairastaen ja välillä käsitöitä tehden.
Herra laittaa polokupyöriä ajokuntoon, vaihtaa renkaita... ei rouva nyt ihan sitäkään ymmärrä, että lokakuussa sellasta tehhään, toukokuuhan on pyöräilukauven alakua. Mutta jos son herran mielestä OK niin se on rouvankin mielesta OK OK!
Viikonloppuja ihanaiset, tänään taitaa tulla Wallanderia, Morsea ja hömppä komediaa... valitse sitten niistä!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti