No, rouvalla on ollu niiin murheen murtama mieliala, ettei siitä oo päässy eteen ei taaksepäin. Onhan rouva ollu kipeänäki tuon tautisa takia, muttei se siitä johu. Olishan siihenki apua ruokajutuista, jos ei hiirulaista leikkis kaiket yöt.
Ei, Ei, rouva on ikävöinyt niin suunnattomasti sinne Aalto pitäjään. Synnyin pitäjään, jossa on työuransa tehnyt, väliin hyvällä väliin huonommalla menestyksellä, teheny kumminki. Joskus on ollu työssä olo ku tervan juontia, sitäki yks tervakeisari pukkas paskasella sormella suuhun siellä työpaikalla, ku oli esittelemässä johtajattaren pyynnöstä tervan hyväksi havaittuja ominaisuuksia ihmiskehoon. Phyh, phyh kieltä poltti ainaki viikon sen jälkeen. Siihen se tervan juonti jäi.
Ei aina kaikkien työkamujenkaan kanssa synkannut niin maan perusteellisen hyvin, varsinkin ku pitkäaikanen johtajatar lähti pois, sai rouva TorinKulma kuulla kunniansa, mutta mitäpä tuosta tuli ainakin kunniaa roppakaupalla. Varmaanni ne immeiset on hyvinni onnellisia, jotka silloin siinä sopassa hilluvat. Ei rouva ny siitä mittää ennää välitä, vanha ku taivas koko asia, samoin kuin TorinKulman rouvaki.
Ny tais poikeata sivuraiteille... rouva on kaipaillut sinne entiseen kotipuoleen. Ei oo oikein innostanu täällä mikää. Ei rouva mikää kevät- ja työhullu oo, pois se rouvasta, mutta ees jonkun rentunruusun tykkäis pihaansa keväänkorvissa laittaa. Ei oo ollu kyllä keväänkorvaa eikä pihhaakaa.
Juu ostihan rouva taas kerran syksyä ja joulua aatellen sellasen hienon tupsutuijan ja virkkas ihan ite siihen ympäryksen, nyt se tupsukka tai typsykkä mikä vaan sontii alleen jotain ötököitä. Herra sitä myrkytti jollain kamalan hirveällä tuholaismyrkyllä, että hais koko kerrostalo, mutta rouvaa vaan inhottaa kaiken maaliman ötökät.
Ja siitä ikävästä on vielä kertomatta vaikka oon yrittäny sitä tässä kahavin juonnin yhteyessä kertoa kuinka palijon, ehkä siitä ei sitte oo mitää kerrottavaa, kun ei siitä oo kerrottavaa... ota tuosta selevää...
Ohnan rouva tuon asian etteen tehenykki jottai. Pannu sen ainoan kotipitäjän ystävän asialle kyselemään asuntoa. Rouvalla on nääs ihan yks pitkäaikanen luotettava ystävä olemassa <3 Rouva on ihan itekki seuraillu Torstai lehteä, vuokrattavia ja myytäviä ja kaikki maholliset tässä intterissä kolunnu, mitkä vaa viittaa johonki kopperoo, johon vois mennä punkkaamaan ja laittaa vaikka yhen perunan kasvamaan.
Kaikki vaan on jääny vaiheesee, vanha herra kun oli tässä leikkauksessa ja sitte jouvuttii vielä muuttamaan se asumaan maankamaralle. Aikamiespoikaki muutti sitte sammaaan talloon vanhan herran yläpuoelle. Onhan sitä ollu siivoamista siellä ja täällä, jotta on ne omat kaihoilut unohtuneet.
Eikähän rouva ossaa sanoa miten tuo vanha herra... olisko tuo ennää muuttamassa minnekkää. On kahvitteluseuraa, kuntosaliseuraa, lenkkiseuraa. Kauppa, pankki ja apoteekki on ihan vieressä ja ny vielä aikamiespoika yläkerrassa.
Rouva on kyllä ollu valamis lähtemään maanpakoon, ei sillä, että täällä paha olis olla, mutta... KOTISEUTUNI OI, SULLE HILJAINEN LAULU SOI...
Rouva ny vaan asustelee täällä ja ihhailoo Mäntän kuvataideviikkojen antia ja ennen kaikkea meijän kirkkoa!
WAU, se on näkemisen arvonen taideteos. On osannut taiteilija Kaarina Kaikkonen työnsä. Kerännyt Mänttäläisten paitoja. Rouva kyllä rakastaa tätä, ei siitä mihkää pääse.
Ny rouva on tullu siihen tulokseen, ettei ny hetihopussa ennää ikävöi tuota Alavarin kaupunkia. Mitäpä rouvalla siellä. ei yhtää mittää.
Täällä saapi tehä töitäki niin palijo ku rouvan kunto antaa myöten ja mukavia on työkaverit.
Tori alakaa täyttymää pikkuhilijaa myyjistä, täälläku on tuo torikulttuuri ihan eri asia ku siellä jossain... On muute hienoa katella sitä innokkuutta mitä noilta immeisiltä löytyy, kun kojunsa pystyyn laittavat joka aamu ja taas muutaman tunnin päästä purkavat.
Meillon Rokulit kerran viikossa, ei vaan kerran kesässä!
Hyvvää heinäkuu jatkoa ja lommaa jos sitä jollai o ja ihan kaikkea hyvvää TorinKulman rouva toivottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti